Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Sipoonkorpi trail - Ensimmäiset polkujuoksukisat

Eilen se sitten koitti! Aika testata onko minusta juoksemaan kilpaa poluilla. Matkaksi olin valinnut 10 kilometrin lenkin, jottei vain menisi överiksi heti alkuun. Kympin lenkki nyt on vaan kympin lenkki, eikä sen juoksemisessa ole minulle sinänsä mitään uutta. Silti kilpailut on aina kilpailut ja kyllähän minuakin ihan oikeasti jännitti kun aamulla heräsin valmistautuakseni tapahtumaan!



Onneksi lähtöpaikka oli jo tutuksi käyneen Kuusijärven rannalla, joten vaikka lähdimmekin hieman myöhässä liikkeelle kotoa (tietenkin), ehdin ihan hyvin hakemaan lähtönumeroni ja lämmittelemään juoksua varten. Tai no, lämmittely tarkoitti lähinnä sitä että ravasin (miesten)vessassa ja hyppelehdin ja kyykkäilin  ja venyttelin jotta ylipäätään pysyisin lämpimänä, sillä ilma oli mukavan viileä. Päälläni minulla oli t-paidan lisäksi kolme lainatakkia, joista en ollut ihan varma minkä jättäisin juoksua varten ylleni, mutta onneksi pysyin alkuperäisessä suunnitelmassani jättää vain se ohuin ilmankevyt ja hengittävä anorakki. Eipä siinä metsäpoluilla puikkelehtiessa tosiaan mikään kylmä tullut! Lähinnä vain hiki katsellessa joidenkin muiden juoksijoiden vaatekertaa. Onneksi sentään säästyimme lumisateelta!





Olin ilmoittautunut juoksuun yhdessä parin crossfittaajan kanssa, mutta koska päädyimme kukin tulemaan paikalle omalla kyydillämme, emme loppujen lopuksi edes ehtineet nähdä toisiamme! Yksi tosin oli jo lähtenyt 20 kilometrin lenkille kun minä vasta saavuin paikalle... Juoksijaporukka vaikutti ihan mukavalta, mutta myönnän että aika yksinäistä oli katsella reittikarttaa ja todeta että turhaan minä tässä mitään karttaa katselen, eipä se minulle paljoa kertonut sen lisäksi että tiesin jo entuudestaan että mäkiä tulee olemaan. Ei auttanut kuin lähteä lössin mukana matkaan! 



Sen lisäksi että tosissani jännitin vähän sitä että eksyisinkö reitiltä merkeistä huolimatta, pelkäsin että minulle tulee joko vessahätä kesken matkan tai että pohkeeni alkavat kipeytymään. Nämä olivat loppujen lopuksi turhia huolia, sillä sen lisäksi että reitti oli tosi hyvin merkitty, juoksin lähes koko matkan niin lähellä muita, etten olisi millään voinut lähteä väärälle polulle. Jalat toimivat todella hyvin ja olo oli muutenkin kaikinpuolin hyvä. Ainoa virheeni oli lähteä matkaan hieman liian kovaa, jonka jälkeen hengitys oli aika raskasta koko matkan, vaikka juoksu muuten kulkikin hyvin. En vain halunnut jäädä isoon lössiin, vaan pingoin matkaan niiden itseäni huomattavasti kovakuntoisempien mukana, kunnes lopulta totesin ettei auta kuin höllätä vauhtia jotten kaadu naamalleni mutaan puolivälissä. 



Reitti oli todella mutainen, paikoittain jopa jäinen, sekä mäkinen. Pari mäkeä oli niin haastavia, että jouduin kävelemään. Yhtä en vain uskaltanut juosta ylös jottei syke nousisi ihan piikkiin ja toinen olikin sellainen konttausmäki, jossa juokseminen oli mahdotonta. Alkumatkasta välttelin astumasta mutaan ja puikkelehdin ties mistä puskien välistä, mutta sen ensimmäisen mulskahduksen jälkeen en enää niin kauheasti välittänyt, kunhan yritin astua niin ettei jalat muljahtaisi. Ensimmäiset alamäet himmailin hieman puiden juuria peläten, mutta sen jälkeen vedin alamäet selkeästi nopeammin kuin viereiset juoksijat, tuntui vain niin hyvältä ja jalat nousivat todella ketterästi. Ylämäissä tulikin sitten todettua että mäkitreeniä olisi ehkä hyvä hieman lisätä... mikä tuska! 


Vaikka muiden perässä juostessa tietenkin tulee itselle lisää vauhtia, oli minun pakko todeta matkan varrella, että kaikista mukavinta oli juosta silloin kun edessä ei näkynyt ketään eikä kukaan ollut ihan persuksissa kiinni. Jonkun juostessa takana minulla oli koko ajan sellainen olo, että pitäisi vetää syrjään polulta että se nopeampi pääsisi sieltä ohi. Kaikissa leveämmissä kohdissa yritinkin olla mahdollisimman sivussa etten olisi tiellä. Erään punatakkisen miehen kanssa taisimmekin ohitella toisiamme muutamaan otteeseen ja samalla vaihtaa kuulumisia, kunnes loppukilometreillä vetäisin isossa alamäessä ohi ja kiihdyttelin maaliin asti. Niin siinä sitten tosiaan lopulta kävi, että vauhtia riitti loppumatkalle sen verran hyvin, että jäljelle jäi se tunne, että olisihan sitä voinut kovempaakin juosta. 


Maalissa Oliver oli vastassa halimassa ja perästä tullut punatakkinen kiitteli vauhdittamisesta. Se oli ehkä kaikista parasta kun joku ennestään tuntematon juoksija kiitti yhteisestä matkasta. Oli ihan mahtavaa todeta että oma vauhtini riitti näinkin haastavaan reittiin ja että pystyin vielä jopa vauhdittamaan jonkun muun juoksua! Olin ihan voimissani juoksun jälkeenkin, mutta onneksi maaliviivalla sai heti hedelmää, patukkaa ja juomista kitaan. Heikotus olisi saattanut muuten iskeä aika nopeasti, sillä olihan se kuitenkin aika urakka, vaikkei sen pidempi reitti ollutkaan. 


Virallinen matka oli siis 10km, mutta oma kelloni näytti matkaksi 10,65km. Juoksuaikani oli 1:04:24. Naisten sarjassa olin seitsämäs, kaikenkaikkiaan 25. Juoksijoita oli yhteensä 142. 

Olin hyvin tyytyväinen suoritukseeni. Ehkä sitä tämän jälkeen innostuu uudelleenkin kympin juoksulle, vaikkei se hullaantuminen tainnut ihan vielä iskeä. Saattaa tosin olla, että minun matkani olisi enemmänkin sellainen puolimaratonin mittainen...







Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

6 kommenttia

  1. Kiva, että päätit osallistua! Nythän vaihtoehtona on asettaa kovempi tavoiteaika ja -vauhti tai siirtyä 21 km:lle! Suosittelen (älä tee niin kuin minä) että sitten on useampi 15-20 km lenkki alla 😊

    P.s. Mutaa ei paljon kannattanut väistellä. Kastui ne kengät kuitenkin. Hienoa polkua ja kalliota reitti kuitenkin enimmäkseen. Jääkään ei ollut liukasta, mitä itse pelkäsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kivaa, kiitos motivoinnista!! :)
      Ehkä mä tosiaan koitan sitä 21 km matkaakin tässä vielä ;).

      Poista
  2. Hieno suoritus! Seitsemäs tilahan on todella hyvä ekaksi kisaksi. Mä niin kuolisin tollaselle matkalle tai tulisin vasta seuraavana päivänä maaliin... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olihan se hyvä suoritus! :D Jee jee. Hehe.
      Et sä kyllä kuolisi, voihan sen kävelläkin läpi ;).

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig