Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Onko tykkääminen tervettä?

Tämä ei taida olla ensimmäinen kerta kun päädyn kirjoittamaan somesta. En tiedä pitäisikö vain olla hiljaa, sillä itsekin olen tietynlainen someaddikti ja ainakin ikäryhmässäni keskivertoa aktiivisempi julkaisemaan kaikkea enemmän ja vähemmän turhaa ja henkilökohtaista asiaa eri kanavilla. Silti olen aikalailla pihalla kaikesta mitä somemaailmassa tapahtuu. Olen sitä vanhempaa sukupolvea, joka ei ihan ymmärrä.

Joskus muutama vuosi sitten ihmettelin sitä hurjaa seuraajien kalastelua eri kanavilla, erityisesti Instagramissa. Vieläkin vähän naurattaa se nimi jota näistä somejulkkiksista käytin: somejeesus


Kalastelua? 35 viikkoa sitten.


Okei, myönnän, tottakai itsekin tykkäisin että minulla olisi vaikka tuhat Instagram-seuraajaa, ihan vain siksi että olisi mahtavaa että niin monet tykkäisivät minun valokuvistani. Ei siis minun kuvistani, vaan minun ottamistani valokuvista. Luontokuvista, tilannekuvista, mistä tahansa... koska valokuvat nyt sattuvat olemaan minun juttuni, jo ajoilta ennen somea. Se toisi rohkeutta ja itseluottamusta kuvaamiseeni.

En myöskään näe mitenkään pahana asiana julkaista omia kuvia, koska tottakai on kiva että siellä on se persoona niiden muidenkin kuvien takana... Sen sijaan se somejumaluuden tavoittelu omilla kuvilla, sitä en vieläkään ihan käsitä. En edelleenkään halua myöskään kalastaa itselleni mitään seuraajia, koska se tuntuu minusta epäaidolta. Siitäkin huolimatta että siitä saattaisi olla minulle paljonkin hyötyä, olenhan kuitenkin yrittäjä.
Ensimmäinen selfie! Yksi tykkäys! 214 viikkoa sitten. 

Tämä pohdiskelu lähti käyntiin siitä, kun näin Instagramissa erään teinitytön kuvan, jossa ei näkynyt lähestulkoon mitään muuta kuin salamanvalo ja hämärästi jotain keskivartaloa. Kuvalla oli siinä vaiheessa yli sata tykkäystä ja monta kymmentä rakkauskommenttia. Kyseessä ei ollut kukaan somejeesus, vaan ihan tavallinen koululainen. Jotta joku oma kuvani saisi yli sata tykkäystä, on sen oltava kuva vuoden hienoimmasta auringonlaskusta, naurettavalla hashtag-armeijalla varustettuna. Siitäkin huolimatta, ettei minun ja tämän teinitytön seuraajien lukumäärissä ole kovinkaan suurta eroa. Meillä on kuitenkin yksi suuri ero: ikä. Kahdenkymmenen vuoden ikäero. 
Auringonlasku! Yli sata tykkääjää! Huh huh! Viikko sitten.




Näytin kuvaa Carlokselle ja kysyin mitä mieltä hän siitä oli. Sain vastaukseksi että minä en vain ymmärrä. Ei sillä kuvalla väliä ole, ne tykkäävät siitä koska niiden kaveri on sen julkaissut. Teinit avaavat Instan ja tykkäilee kaikesta. Klik klik.

Mutta pitäisikö sillä olla väliä? Mitä järkeä tuossa kuvassa on? Mitä järkeä koko touhussa on? Vai mitä jos sillä onkin joku merkitys jota minä kalkkis en vaan ymmärrä? Kieltämättä minulle tuli mieleen ikärajat - jotain rotia touhuun! Voi mikä mummo...

Nämä teinit elävät niin eri todellisuudessa kuin minä. Facebook on ollut olemassa koko heidän elämänsä ajan. Minähän olen kirjottanut blogiakin koko heidän elämänsä ajan (fcs)! Omat alkuaikojen somepieruni ovat olleet ihan eri luokkaa: tekstiä vailla mitään hävyn häivääkään, kuvia vailla mitään etikettejä (FCS!), sillä eihän meitä kukaan opettanut. Viidakon lait vallitsivat. Sitäpaitsi halusinhan minä itsekin joskus varhaisteininä olla julkkis. Hollywood-tähti ja mitä vielä. Nyt ei sinne asti tarvitse enää lähteä. Kuka vaan voi olla sometähti!

Ensimmäinen throwback-kuva ajalta jolloin en edes tiennyt mitä tarkoittaa #tb! 205 viikkoa sitten.


Näiden aatosten jälkeen siirryin Hesarin sivuille ja eteeni pomppasi Nyt.fi:n artikkeli:
"Olivia Oras alkoi instaamaan, sai tuhansia seuraajia ja vietti 16-vuotiaana VIP-elämää – Mutta alkoi pelätä imeytymistä someen ja palasi kotiin". Arvatkaa mitä mielessäni sanoin? FCS - For Christ's Sake! Kuka ihmeen Olivia Oras? Olenko täysin pudonnut kärryiltä? 

Voisin sanoa että onneksi en ymmärräkään, suljen koko somen ja elän pimeydessä, ihan sama... mutta minulla on kuitenkin lapsi. Lapsi jonka some-elämä alkoi jo ennen hänen syntymäänsä, omasta (jopa harkitusta) aloitteestani! Liian myöhäistä sulkea silmät. Tämä on osa elämää.

Mutta mitä mieltä minun pitäisi kaikesta tästä olla? Onko somejumaluuden tavoitteleminen ihan ok? Onko tykkäyksien kerääminen tervettä touhua? Onko järkeä julkaista epämääräisiä omakuvia Instassa? Onko omassa some-elämässäni sen enempää mitään järkeä? Onko sillä mitään väliä ihaileeko turkulaista instajulkkista vai turkulaista laulajajulkkista? En minä tiedä. 


Some osana oman lapsen elämää - kaikkina hetkinä. 165 viikkoa sitten.




Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

12 kommenttia

  1. Hah, mitähän sukupolvea mä sitten olen :D. Vaikka tuolla instagramissa joskus julkaisenkin, niin en ole koskaan päässyt siihen oikein mukaan tai ihan tajunnut sitä - ja se toki näkyy seuraajien määrässä. Hämmästykseni oli melkoinen kuin sain ensimmäiset tarjoukset ostettavista seuraajista. Siis mitä????

    Mutta ei hätää, instagram on vähän out. Ainakin ruotsalaisten mielestä. Nyt ei pelkät hienot kuvat enää riitä, vaan pitää olla sisältöä ja sanottavaa ja persoonallista otetta, että erottuu. Tekstiä pitää hioa. Ja sitten pitää opetella tekemään elokuvia, koska me ei olla enää vaan bloggareita, vaan meidän pitää olla pienikokoisia mediataloja :D. http://underbaraclaras.se/2017/01/09/sociala-medier-spaning-2017/

    Monia ruotsalaisia bloggareita kyllä ihailen. Monetkaan ei ole enää mitään ihan nuoria tyttöjä, ja siellä on paljon aivan älyttömän taitavaa ja luovaa porukkaa, jotka vielä tukee ja kehuu ja mainostaa toisiaan, ja ovat niin yhdessä vahvempia. Ja moni on muuten kehittynyt ammattikuvaajiksi ihan vaan bloginsa kautta ja itse opettelemalla (vaikkapa Krickelin, Mokkasin, Anna Malmberg).

    Some-maailma ja internet mahdollistaa tosi monia hienoja ja mielenkiintoisia juttuja, pointti on vaan siinä, että osaa ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Itse en kyllä osaa, vaikka kaikki edellytykset saattaisi olla olemassa. Ei kai vaan luovuus ja rohkeus riitä :). En ihan suostu uskomaan, että se on iästä kiinni - nuorilla on omat juttunsa ja omat kohderyhmänsä ja meillä vanhemmilla omamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vloggaaminen taitaa olla enemmänkin se nuoremman sukupolven juttu. Välillä käyn kurkkimassa jotain nuoria vloggareita ja ihmettelen. Suuntaan tai toiseen... Aika paljon tämä bloggaaminen on kyllä itsellenikin opettanut ja tuonut asioita (ja ihmisiä!) elämääni. Valokuvaaminenkin on noussut ihan eri tasolle tämän ansiosta.... mutta esim. sulla on todella hyviä kirjoituksia blogissa ja hienoja kuvia! Vaikkei valtavirtaa ollakaan niin tosiaan, onhan meilläkin omat kohderyhmämme ja se riittää!

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Täällä toinen some-mummo, jolla samanlaisia ajatuksia somettamisesta. Itsekin harrastelen Instagrammausta, Facebookkausta sun muuta, joskus vähän tiiviimmiin, toisinaan taas pitkien taukojen kanssa. Mutta samaan tulokseen olen päätynyt, seuraajia en ala kalastelemaan tai ostelemaan. Näillä muutamalla sadalla mennään. Toisinaan haluaisin lisää seuraajia, mutta sitten muistan kuinka iloinen olen niistä muutamista vakkariseuraajista (mm sinä Eveliina, kiitos siitä) jotka loppujen lopuksi merkitsevät mulle enemmän kuin tuhat kasvotonta satunnaista seuraajaa. Toki jos haluaisi yhteistyökumppaneiden kanssa tehdä yhteistyötä, niin tällä määrällä ei varmaan kovin moni yhteistyökumppani lähtisi mukaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Niinpä. Siinähän se... mäkin olen hyvin iloinen teistä jotka olette vuositolkulla jaksaneet miun juttujani seurailla. Ei ole tarvetta enempään! Toki eri asia on sitten jos nyt vaikka haluaisi jotain valokuvauskeikkoja tyyliin maisemakuvia kohteesta X, niin eipä niitä oikein irtoa ilman niitä K-määriä seuraajia :D. No, se nyt ei ole tavoite vaikka valokuvaamisella olisikin mukava pystyä elämään. Jotain toista kautta ehkä ;).

      Poista
  3. Joo, oon kans miettiny mikä taika siinä on et ku joku futari julkasee mun ottaman kuvan itestään instas, hän saa satoja tykkäyksiä siihen ja kun mä julkasen vaik ihan saman kuvan, saan muutamia kymmeniä tykkäyksiä. Kai siinä on tosiaan kyse frendeistä ja sen kyseisen henkilön faneista eikä niinkään siitä onko kuva hieno tai hyvä. (Koska enhän mä ny tietenkään muunlaisia ota!)

    Pitäs varmaan alkaa harrastaa muiden instagrammaajien kanssa jotain yhteisselfieitä, vähän niinku ennen vanhaan blogeissa linkattiin kavereiden blogeja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, niinpä... ja hienoja kuvia sä otat kyllä!
      Tuotahan ne instailijat, ainakin se nuorempi sukupolvi harrastaakin. Ainakin tuon artikkelin mukaan.

      Poista
  4. Joo, mä tunnen kans itseni vähän some-mummoksi. Kai siinä on kyse tykkäys-kommuunista. Mä tykkään susta, sä tykkäät musta takas :D En tiiä. Näin ton Olivia-otsikon ja olin niin ymmälläni, etten viitsinyt edes klikata uutista auki! Siis someen imeytyminen ja kotiin paluu? Eh? Yleensä sitä tulee ihan iloiseksi uusista seuraajista, mutta sitten se alkaa välillä vähän hirvittämään, että kukahan hitto näitä kuvia ympäri maailmaa näkeekään :D Yleensä kaikki "firmaseuraajat" blokkaan saman tien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo blokannut ketään, kyllä ne sieltä itsestään häviää ne muka-seuraajat :D. Tuo artikkelin otsikko oli kyllä aika hämmentävä... ja niin oli koko juttu. No, tiedänpähän nyt sitten kuka on Olivia. Niin ja mä tykkään susta ja sä tykkäät musta. Niinhän se menee. Kiva kun me tykätään ;).

      Poista
  5. Myönnän olevani someaddikti mitä tulee Instagramiin;siitä lähtien kun siihen liityin niin varmaan joka päivä olen sinne laittanut jotain,mutta lähinnä kuvia jotka liittyvät jotenkuten matkailuun ja ruokailuun,ja välillä ehkä jotain pientä muuta. En minäkään ymmärrä miten jotkut teinit saavat miljonia tykkäyksiä,täälläkin luin juuri jostain 15v. joka saa tuhansia ja tuhansia tykkäyksiä kuvillaan,jotka ovat kaikki selfieitä. Minä en laita omakuviani lainkaan,ehkä kerran tai pari on parin vuoden aikana tullut laitettua,mutta en ole vielä ymmärtänyt sitä miten todella saisi paljon tykkäyksiä;D Ostamaan en kyllä sortuisi.Joskus näkee uusia Instatilejä,ehkä jonkun yrityksen ym. ja jo tuhansia seuraajia,sellaisesta kyllä huomaa että ei ihan itsestään ole tulleet ne seuraajat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina käyn kattomassa läpi niitä tilejä jotka hetkellisesti alkaa seuraamaan ja välillä kyllä hämmästyn suuresti miten joillain niistä on tuhansittain tykkäyksiä joissain aivan mitäänsanomattomissa poseerauskuvissaan. No, kuka minä oon sanomaan mitään, mutta paljon tässä somemaailmassa on kyllä aivan turhaa turhuutta.
      Ah, onneksi on metsä tossa vieressä. Lähden kohta sinne hengittämään ;D.

      Poista
  6. Joo, samaan luokkaan mennään myös täällä...en ikinä ole oikein seuraajia kalastellut ja en siihen koe millään tavalla tarvetta. Ehkä olen oikeasti tullut vanhaksi koska suoraan sanottuna minua kauhistuttaa välillä tuo nuorten tapa käyttää sosiaalista mediaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Sama fiilis täällä! Ja hyvä kirjoitus aiheesta sulla!

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig