Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Beach bum life vs. tavisarki

Olen viimeisen viikon aikana sattunut useampaan otteeseen pohtimaan syytä sille miksen enää tunne jatkuvaa kaukokaipuuta. Matkat ja etenkin kaukaiset rannat ovat aina olleet haaveissani, yli puolet elämästäni. 

Olenko tullut vanhaksi, laiskaksi, tylsäksi, pelokkaaksi vai olenko vain löytänyt paikkani täältä metsän reunalta? 


Vai onko arkipäivistäni tullut perhe-elämän, mielenkiintoisen työn ja harrastusten myötä niin miellyttävää, ettei minulla ole kiire yhtään minnekään muualle? 



Olenko onnistunut keskittämään energiani niin hyvin nykyhetkeen, ettei minulla ole tarvetta ajatella muuta ja muualle lähtöä? 



Vai yritänkö vain säästää itseäni turhalta tuskalta, kun tiedän ettei nyt ole millään tapaa järkevää edes haaveilla menosta yhtään minnekään, kun haluan priorisoida kotia ja yritykseni kehittämistä? 



Vai onko tuosta kesäisestä pitkästä ja henkisesti painavasta reissusta vielä niin lyhyt aika, etten ole ehtinyt kunnolla toipumaan siitä? 



Olenko vain kyllästynyt matkailuun? 



Olenko saanut tarpeekseni tämän tuskallisen kamalan maailman menosta, haluten vain uppoutua omaan arkiseen kuplaani?



Onko matkailu alkanut tuntumaan aivan älyttömältä kulutukselta ja järjettömältä uusien paikkojen rohmuamiselta?


Ehkä vähän näitä kaikkia yhdessä, tiedä häntä. Katsotaan josko marraskuu tekee tehtävänsä ja kaipuu aurinkoisille rannoille alkaa taas hieman nostaa häntäänsä. 



Ei sillä, että se olisi mikään tavoite, sillä näin on hyvä. Kyllä se seuraava matkakin sieltä jostain puskasta sitten taas ilmestyy kun sen aika on. 

¨

No sé cuál es la razón exacta, o si es por el conjunto de muchas cosas pequeñas, pero ahora, por primera vez en más de la mitad de mi vida, no siento la necesidad de viajar. Siempre quería irme a algún lugar pero ahora mismo solo quiero estar aquí y vivir día a día. Veremos qué pasará en noviembre, el mes más oscuro y aburrido del año. A ver si nace de nuevo el anhelo... 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

8 kommenttia

  1. Oletko mitannut onko sulla kuumetta...? ;)

    Ei vaan, mä luulen että vastaus voisi olla tuo "juuri" tehty kesäreissu ja Suomen kaunis syksy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Joo, katsotaan miten käy... ehkä sitten viimeistään maaliskuussa alkaa tulla mitta täyteen, who knows ;)

      Poista
  2. Hahah, mullekin tuli kuume mieleen.. ;) Kyllä mä lähtisin mielelläni tuonne sun kuvien palmujen alle, mutta en välttämättä pidemmäksi aikaa. Ehkä sellainen parin viikon breikki voisi olla tarpeen, viimeistään helmikuussa!

    Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tärkeintä on elää hetkessä ja nauttia arjesta, tehdä siitä omannäköistä. Ei tätä elämää voi elää pelkästään lomia varten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah... :D
      Ja totta, on tää elämä vaan niin paljon kivempaa kun arkipäivät ei oo sellaista että odottelee työpäivän päättymistä. Nyt se tosin on niin päin, että työpäivät päättyy liian nopeasti kun on niin paljon asioita joita pitäis ehtiä tekemään, uh huh!

      Poista
  3. Sehän on mahtavaa jos arki rullaa niin mukavasti, ettei tee mieli edes lomalle! :) Itsellä tulee tällaisia fiiliksiä hetkittäin, mutta ne on tähän asti olleet aina ohikiitäviä. Monesti ollaan mietitty, kyllästytäänkö jossain vaiheessa reissaamiseen, se jää nähtäväksi. Onneksi ei ole pakko lähteä, jos ei huvita, ja säästyy rahaakin siinä sivussa! Toisaalta voi hyvinkin olla, että kaukokaipuu on verissä ja sieltä se taas nostaa päätään kun viimeisin reissu unohtuu... :) Itselle reissujen isoin ongelma on se, että ne katkaisee sen arjen, mikä on tietysti jollain tapaa positiivista, mutta esim. treenaamisen kannalta vähemmän positiivista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä luulen että kyllä mullekin tulee taas jossain vaiheessa tarve saada uutta näkökulmaa jossain kaempana, mutta on kyllä tosi ihanaa kun ei oo niin kova tarve päästä minnekään kuin aiemmin... ;) Ja mitä tuohon treenaamiseen tulee, niin mä aina kuvittelen urheilevani myös reissuilla mutta pah, jos kerran ehdin käymään reissun aikana lenkillä niin se on jo saavutus :D!

      Poista
  4. Tuo on kyllä positiivinen tilanne, nauti siitä =) Kaukokaipuu osaa olla raastavaa ;) Mutta siis OMG nuo kuvat, on niiiin hienoja! En kestä.

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig