Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 27. lokakuuta 2016

Minun arkipäiväni

Nyt kun pääsin hehkuttamasta sitä kuinka reissutarve on ainakin toistaiseksi vaipunut talviunille, voisin kertoa omasta tavallisen epätavallisesta arkipäivästäni, harmaasta lokakuun lopun keskiviikosta.

 Aamu


Heräsimme kymmentä vaille kahdeksan - aivan liian myöhään. Oliverille illalla ilmestynyt antibiootti-ihottuma oli hävinnyt yön aikana. Helpotus. Tuo kamala ja pitkä antibioottikuuri on harmittanut ja hermostuttanut, mutta minkäs teet, kun jo toppapukuun pukeutuvan pikkuisen jalkaan ilmestyi punkin pureman näköinen rinkula. Parempi ottaa antibiootit kuin kärsiä vaarallisesta borrelioosista tai ties mistä puutiaisaivokuumeesta. Helkkarin punkit! 

Kun vihdoin pääsemme ulos, Oliver toteaa jälleen kerran, että onpa ihana tuoksu ja linnut laulaa kevyesti! Minä lisään, että taivaalla leijailee lumihiutaleita! Talvi tulee, talvi tulee! 

Autossa huomautan taas kerran Carlokselle, että tästä samaan aikaan töihin menosta on pakko päästä irti, jomman kumman täytyy aloittaa päivä aikaisemmin, jotta jompi kumpi ehtii päiväkodille ilman että työpäivä jää vajaaksi. Hyppään pois kyydistä Lauttasaaressa ja jatkan bussilla kohti Kamppia... paitsi että se bussi meni juuri, enkä todellakaan jää 19 minuutiksi seisomaan pysäkille, vaan kävelen ja hyppään bussiin vasta Ruoholahden kupeessa. 

Käyn showroomilla ihailemassa ensi kevään ja kesän uutuuksia ja nappaamassa mukaani muutamia mielenkiintoisia juttuja, kuten Cocovin luomu Ghee-voita ja pakurijauhetta.* Päähäni saan juuri päivän väreihini sopivan pipon Salomonilta*, joka sopii täydellisesti pipopakkomielteeseeni. Jatkan matkaani metrolla, josta löydän Metro-lehden. Avaan ensimmäisen aukeaman ja jään miettimään kommentteja, joita ihmiset ovat jättäneet Syyrian rauhan puolesta järjestetystä marssista. En kestä. Suututtaa ihmisten yksinkertaisuus, lyhytnäköisyys. Ei me ihmiset täällä Suomessa olla yhtään sen parempia kuin ne siellä jotka ovat ajautuneet käsittämättömään sotaan.

Silti minäkin vaan täällä päivittelen asiaa lehdestä ja testailen päähäni aurinkolaseja. 








Päivä


Kun nousen ylös metrotunnelista Kurvissa, taivaalla leijailee taas lumihiutaleita. Tunturit ja laskettelu käyvät mielessäni... mutta kello on jo paljon, aivan liian paljon. Pitäisi olla tekemässä hommia. Silti teen vielä yhden kiepin matkalla. Hyppään avoimesta ovesta sisään tutun ammattikoulun puuverstaalle. Käyn moikkaamassa vanhaa opettajaani ja lopulta päädyn hakemaan kasan lankkuja Puutamolta ja höyläilemään niitä koulun puolella. Voi mahtavuus niitä koneita! Hommat hoituu hieman nopeammin kuin omalla pienellä verstaalla. 

Puoli kolmen aikaan päätän lähteä syömään viereiseen Bites Vallilaan, juuri ennen sulkemisaikaa. En saa laskettua luuria kädestäni, vaan yritän haarukoida kaalia kitaani samalla kun lähetän viestejä. 




Siirryn oman, täysin keskeneräisen toimistoni kautta Puutamon puolelle. Verstaskaveri kertoo että joutuu kohta kertomaan lapselleen, että mummun ja papan koiraa ei enää ole. Mietimme miten tuo kolmivuotias asian ottaa, sillä se on ollut rakas ja tärkeä ystävä. 





Jään yksin verstaalle ja ryhdyn tekemään nukkekotia. Hieman poikkeava projekti, mutta hauska sellainen! Nappaan parit Instagram-videot ja ideoin mielessäni kaikkea hurjaa. Viesteilen Anun ja poikien kanssa. Naureskelen itselleni, tajuan käyväni hieman ylikierroksilla kun ideoita pukkaa toinen toisensa perään. Mietin, että taisin saada yliannostuksen juodessani vitamiinijuoman, jossa oli guaranaa, vihreää teetä, kofeiinia ja vielä tauriiniakin! Jestas! Ja senhän ei pitänyt olla mikään energiajuoma. No oli kuitenkin... ja minähän en juo edes kahvia tai cokista koska niissä on kofeiinia. Tervemenoa yöunet.





Ilta


Kuudelta soitan Carlokselle, joka on hakemassa juuri Oliveria mummulasta. Oliver ei halua lähteä kotiin, eikä ainakaan hakemaan minua Helsingistä. Rauhoittelen Oliveria puhelimessa. Ei tarvitse, minä tulen junalla, odottakaa siellä! Kestää tovin että saan kaikki tavarat takaisin paikoilleen ja purut lastattua roskikseen. Kirjoitan vielä energiahöyryissäni viestin verstaan oveen, että muutkin muistaisivat jumpata niskalihaksiaan sen lattiaharjan kanssa, samalla kun kippivät päivän purusaldoa ämpäriin. 

Olen perillä vanhemmillani vasta kymmentä vaille kahdeksan. Keräämme kimpsut kasaan ja kurvaamme kotiin. Iltapuuhat Oliverin kanssa venyvät yli yhdeksään. Lopulta kämppä hiljenee. Carloskin on aloittanut menemään aikaisin nukkumaan, koska on katsellut aamuöisin baseballia. Hänen suosikkijoukkueensa Chicago Cubs on päässyt World Seriesiin, eli loppuotteluihin voitettuaan National Leaguen. 

Minä en voi olla ajattelematta taas kerran erästä ystäväämme Santo Domingossa, joka on niin fanaattinen, että sekosi kerran niin pahasti Cubsien pudottua loppupeleistä että minä en voinut muuta kuin nauraa vedet silmissä ja vatsa kippuralla katsellessani sitä vouhkaamista. Mitenköhän se nyt pysyy housuissaan? Cubsit eivät ole voittaneet mestaruutta yli sataan vuoteen!


Päädyn kuuntelemaan Youtubesta ASMR-videoita. Yritän rentoutua. Ei auta. Ei nukuta. Totean että musiikki toimii paremmin. 
Päivä vaihtuu. Kun vihdoin saan nukuttua, Oliver alkaa huutamaan äitiä sängystään. Herää vielä toisen ja kolmannen ja neljännenkin kerran ennen kuin on aamu. Onko todellista? Miksi juuri tänä yönä? 

Seuraavana päivänä olen zombie. Unohdan osoitteeni ja kirjoitan vuosiluvuksi 2017.

¨
Un día normalmente anormal. Este otoño ha sido así, todos los días han sido diferentes. No fáciles, porque nunca logro trabajar suficiente y sigo en la misma "olla"... pero de aquí el camino es para arriba! Quizás para otros lo que yo hago les parece aburrido, pero para mi es lo suficiente interesante para que yo quiera seguir intentando con mi negocio... 

En la mañana fui a ver diferentes productos nuevos, que se lanzarán en primavera/verano 2017, algo relacionado con el blog y los temas de los cuales suelo escribir...  Luego fui a ver un profesor mío en el taller de la escuela donde estudié ebanistería y al final me quedé trabajando allá (la escuela queda justo al lado de nuestro propio taller - que conveniente). Después comí huyendo en un comedorsito de al lado y me trasladé al taller de Puutamo. Empecé a trabajar con un pequeño proyecto poco común para mí: una casa de muñecas! Mientras trabajaba me inspiré inventando cosas para la fiesta de navidad de los ebanistas y pasé un buen rato riéndome sola y mandándoles mensajes a los socios. Al final el tiempo se me quedó corto, tuve que salir corriendo a la casa, ya eran las siete de la tarde. 



(*saatu/regalado)

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

maanantai 17. lokakuuta 2016

Beach bum life vs. tavisarki

Olen viimeisen viikon aikana sattunut useampaan otteeseen pohtimaan syytä sille miksen enää tunne jatkuvaa kaukokaipuuta. Matkat ja etenkin kaukaiset rannat ovat aina olleet haaveissani, yli puolet elämästäni. 

Olenko tullut vanhaksi, laiskaksi, tylsäksi, pelokkaaksi vai olenko vain löytänyt paikkani täältä metsän reunalta? 


Vai onko arkipäivistäni tullut perhe-elämän, mielenkiintoisen työn ja harrastusten myötä niin miellyttävää, ettei minulla ole kiire yhtään minnekään muualle? 



Olenko onnistunut keskittämään energiani niin hyvin nykyhetkeen, ettei minulla ole tarvetta ajatella muuta ja muualle lähtöä? 



Vai yritänkö vain säästää itseäni turhalta tuskalta, kun tiedän ettei nyt ole millään tapaa järkevää edes haaveilla menosta yhtään minnekään, kun haluan priorisoida kotia ja yritykseni kehittämistä? 



Vai onko tuosta kesäisestä pitkästä ja henkisesti painavasta reissusta vielä niin lyhyt aika, etten ole ehtinyt kunnolla toipumaan siitä? 



Olenko vain kyllästynyt matkailuun? 



Olenko saanut tarpeekseni tämän tuskallisen kamalan maailman menosta, haluten vain uppoutua omaan arkiseen kuplaani?



Onko matkailu alkanut tuntumaan aivan älyttömältä kulutukselta ja järjettömältä uusien paikkojen rohmuamiselta?


Ehkä vähän näitä kaikkia yhdessä, tiedä häntä. Katsotaan josko marraskuu tekee tehtävänsä ja kaipuu aurinkoisille rannoille alkaa taas hieman nostaa häntäänsä. 



Ei sillä, että se olisi mikään tavoite, sillä näin on hyvä. Kyllä se seuraava matkakin sieltä jostain puskasta sitten taas ilmestyy kun sen aika on. 

¨

No sé cuál es la razón exacta, o si es por el conjunto de muchas cosas pequeñas, pero ahora, por primera vez en más de la mitad de mi vida, no siento la necesidad de viajar. Siempre quería irme a algún lugar pero ahora mismo solo quiero estar aquí y vivir día a día. Veremos qué pasará en noviembre, el mes más oscuro y aburrido del año. A ver si nace de nuevo el anhelo... 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

tiistai 11. lokakuuta 2016

Aikuisten trampoliinivoimistelua - Might as well jump?

I get up - and nothing gets me down!
Kliseistä Van Halenin lainailua, mutta juuri näin siinä vaan kävi. Kun kerran hyppäsin, en enää päässykään alas.

Voimistelua Taitoliikuntakeskuksessa

Sain elokuussa Voimisteluliitolta kutsun tulla Taitoliikuntakeskukselle tutustumaan voimisteluun muiden bloggareiden seurassa, sekä muutaman asiantuntijan opastuksella. Vaikka ne suosituimmat voimistelun harrastemuodot, kuten tanssillinen ja rytminen voimistelu sekä aerobic, ovat lajeja joista minua tuskin saisi oikeasti innostumaan, niin telinevoimistelu sen sijaan on aina kiinnostanut minua.


Ennen harjoituksia katselimme ihaillen Suomen mestari Maija Leinosen esitystä permannolla. Totesin, että vaikka näin kolmekymppisenä on turha haaveilla moisista taidoista, niin tuollaisten hienojen suoritusten katseleminen innostaa ja motivoi itseäkin liikkumaan ja yrittämään asioita, joihin ei heti uskoisi pystyvänsä. Niinhän siinä sitten kävi, että yllätin itseni kokeilemalla volttia trampoliinilla ja innostuin niin paljon, että lähdin mukaan aikuisten trampoliinivoimisteluun! 


Alla pieni videopätkä tästä hauskasta iltapäivästä. Voimistelu on niin monipuolista, että jos joku muukin kaipaa uutta harrastusta tai muuten vaan uusia haasteita elämäänsä, niin kannattaa tutkia mitä mahdollisuuksia lähiseudun voimisteluseuroilta löytyy! Videon loppupätkästä nimittäin voi huomata, että itsekin olen kuin kala kuivalla maalla tuolla tanssillisen voimistelun osuudella, mutta silti sitäkin oli hauskaa koittaa! Parhaimmat kiksit sain trampoliinilla, enkä varmasti olisi tajunnut lähteä edes moista hommaa koittamaan ellen olisi ennakkoluulottomasti vain lähtenyt tähänkin juttuun mukaan!


Aikuisten trampoliinivoimistelua BounCessa

Tapahtuman jälkeen otin yhteyttä BOUNCE Espooseen, eli samaan seuraan, jossa meitä trampoliinilla opastanut Pedro Beato valmentaa edustusryhmien lisäksi myös aikuisharrastajia. Lähdin mukaan lauantaisin pidettävään aikuisryhmään ja heti ensimmäisen kerran jälkeen olin aivan täpinöissä siitä, miten hauskaa trampoliinilla hyppiminen oikeasti onkaan, eikä ollenkaan niin pelottavaa kun sen tekee jonkun osaavan valmennuksessa! Trampoliinivoimistelu on myös todella hyvä liikuntamuoto, sillä syke nousee ja lihakset joutuvat kunnon koetukselle tunnin aikana! Olin aivan hiestä märkä ensimmäisen tunnin päätteeksi. 



Hikijumpan ohella trampoliinilla hyppiminen ja volttien harjoittelu opettaa hallitsemaan kehoa paljon paremmin ja liikkuvuus kasvaa kuin huomaamatta. En olisi uskonut että vielä tässä iässä opin tekemään esimerkiksi ilmassa taaksepäin voltin! Ihan mahtavaa!



BounCen tunnit pidetään Leppävaarassa Ruusutorpan koululla, jossa käy harrastelijoita aina 6-vuotiaista ylöspäin. Aikuisten ryhmät ovat maanantaisin, keskiviikkoisin sekä lauantaisin. Itselleni ainoa haaste tuleekin eteen juuri aikataulujen suhteen. Crossfittaajana olen ehkä tottunut liian helppoon, sillä tunteja on pitkin päivää lähes joka päivä, mutta tramppatunnilla pitäisi pystyä käymään joka viikko samaan aikaan. Myöhäinen arki-ilta ei oikein onnistu, joten toistaiseksi olen päätynyt lauantaihin. Nyt olenkin ollut poissa viikonloppumenojen vuoksi kaksi peräkkäistä lauantaita ja jalkani oikein kutiavat kaipuusta trampoliinille!

Ihan allaolevan ryhmäläisen tasolla en kylläkään vielä ole, sillä noin rennon näköiseen ilmassa pyörimiseen en kykene. Vaatii paljon harjoitusta pystyä hallitsemaan itseään trampoliinilla. Ehkä juuri sen vuoksi tämä laji onkin minulle juuri sopiva - hyvin haastavaa, muttei mahdotonta! 




¨

La Asociación de Gimnasia de Finlandia me invitó a probar diferentes tipos de gimnasia. Encontré el trampolín y ahora no quiero dejarlo! Que divertido es y al mismo tiempo muy buen ejercicio. Uno aprende a controlar el cuerpo y mejora la movilidad. Los músculos se ejercitan como si uno ni estuviera haciendo ningún esfuerzo, ya que es tan divertido saltar! Al final de la clase uno termina todo sudado pero contento por tanta sensación de volar por los aires :D.

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kiireisen arjen kauneutta

Rakastan sitä hetkeä kun avaamme aamulla ulko-oven ja Oliver toteaa että onpas ihana tuoksu. Vastaan aina että niin on, täällä tuoksuu raikas ilma, raikas luonto. 

Rakastan myös sitä hetkeä, kun kävelen siltaa pitkin iltamyöhällä kotiin ja kuu loistaa taivaalla, lehdet lentelee tuulessa ja katuvalot näyttävät tietä pienellä metsäpolulla. 

Rakastan myös niin monia hetkiä siltä väliltä. Tiistaisia uimaretkiä kahdestaan Oliverin kanssa. Halauksia päiväkodin portilla. Carloksen puheluita päivällä ja kysymyksiä että kirjoitetaanko "kohdella" vai "kohteella". Verstaskavereiden karkkipusseja paperikasojen alla, pöhköjä turvalippiksiä. Sitä hetkeä kun sammutan radion, valot ja painan oven lukkoon. Crossfit-salin ihmisiä ja sitä tunnetta kun yrittää punnertaa niin tosissaan että vahingossa karjaisee. Sitä urheilun tuomaa hyvää oloa. 

Sekä sitä hetkeä, kun tajuaa, että on ihan ok pyöräillä merenrantaan ottamaan valokuvia vaikka on arkipäivä ja paljon hommia tekemättä. 









Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig