Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 30. elokuuta 2016

Äiti, voisitko jo lähteä?

Maailmani on mullistunut.
Tänään minut ajettiin pois kotoa. 

Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-5 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-4
(Oliverilla testissä uusi ReimaGo, tästä varmaan lisää myöhemmin...)

Kolme vuotta olen tuntenut sen pistoksen rinnassani kotoa (useimmiten salaa ja vaivihkaa) poistuessani. Tiennyt, että se oma pieni kullanmuruni jäisi kaipaamaan. Itkisi äidin perään ja rakentaisi Lego-torneja eteiseen äitiä odottaessaan. 

Tänään sain kuitenkin ensimmäistä kertaa kuulla nuo sanat: Äiti, voisitko sä jo lähteä? Laita jo takki päälle! 


Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-15 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-16 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-14

Roolimme ovat vaihtuneet. Isä on ollut enemmän kotona kuin äiti. Isä on hauska, se leikkii ja on kaveri. Sen kanssa on niin kivaa että äiti voisi jo lähteä sinne verstaallensa ja olla tuputtamatta aamupalaa ja hammaspesua ja kalsareiden vaihtoa. 

Voi elämä!

Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-12 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-9 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-13

Voisin olla jopa surullinen, mutta oikeasti olen vain innoissani ja ylpeä! Tuo pieni mammanpoika ja takiaiseni alkaa vihdoinkin irrottautua ja itsenäistyä omaksi pieneksi ihmisekseen. Nukahtaa omaan sänkyynsä, vaikka kömpiikin silti aamuyöstä, tyynyään retuuttaen, äidin kainaloon nukkumaan. Minun aarteeni.

Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-8 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-7

Eihän tämä muutos mikään yllätys ollut. Keväästä asti arkemme on ollut erilaista, roolimme ovat olleet erilaiset, ympäristö on ollut uusi. Katsotaan miten käy sitten, kun isäkin piakkoin palailee sorvin ääreen. Luultavasti kaikki kuitenkin sujuu hyvin. Itse kukin, sekä poika että vanhemmat, osaamme nykyään arvostaa päiväkotia enemmän kuin ennen. Vain 20 tuntia viikossa ovat saaneet minut käyttämään jo useampaan kertaan lausahdusta "Thank God päiväkoti!"

Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-11 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-10

Hoy escuché por primera vez las palabras "Mami, te podrías ir ya?" 

Mi pequeño ya no es tan pequeño. Ya no me necesita tanto como antes. Se emociona más por un día de juego con su papi que por la compañía de la más aburrida mami. Podría sentirme triste - pero no, en realidad solamente estoy emocionada por su desarrollo hacía un individuo más independiente. Claro, siento la melancolía, pero este momento ya era esperado! Wao, mi bebé se ha convertido en un niño!

Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-1 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-6 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-3 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-17
(Ja minun takki Salomonilta)
(Kuvat Meikon luonnonsuojelualueen Korsolammelta)

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

6 kommenttia

  1. Ihana postaus/kuvat:) Niin ne lapset kasvaa;suloinen Oliver:)

    VastaaPoista
  2. Tämän perusteella ajattelisin että teillä alkaa olemaan hommat paremmin kuin hyvin... :) Terkkuja Seattlesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös Kea!! Eilen juuri ihmettelin miten nopeasti asiat sitten kuitenkin muuttuu... ja just nyt kaikki tuntuu todella hyvältä! :)
      Terkkuja Seattleen <3!

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig