Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 30. kesäkuuta 2016

Toisenlainen paratiisi

Kun liikun Santo Domingossa armaan (paikallisen) puolisoni kanssa, ovat reittimme hyvinkin ennalta suunniteltuja ja tietyille alueille rajoittuneita. Hän on hyvin vastahakoinen lähtemään mihinkään ex tempore-seikkailuille tuossa kaaoksen tähdittämässä kuumassa kaupungissa. Sen sijaan minulla on muutama opiskeluaikainen kaveri, jotka ovat hyvinkin samankaltaisia seikkailunhaluisia hetken mielijohteesta liikkuvia tytsyjä kuin minä itse. Yksi heistä on Luisa, joka eräänä arkivapaanaan tuli nappaamaan minut jeeppinsä kyytiin ja viemään minut paikkoihin, joista osa oli minulle entuudeltaan tuntemattomia. 

Ensimmäisestä etapistamme Santa Bárbaran kaupunginosassa kerroinkin jo aikaisemmin, mutta sen jälkeen, kun tuo ennalta suunniteltu osuus oli suoritettu, päädyimme seuraavanlaisiin maisemiin: 







Nämä kuvat on otettu Ozama-joen itäpuolella, Sans Soucin majakan edustalta. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut kuin muutama kalastaja, joista yksi päätti hypätä kalojen ja rapujen perässä mereen...


Seuraavat kuvat onkin otettu aivan toiselta puolen kaupunkia, Rio Hainan varrelta, Engomben kaupunginosasta. Tuolla Engombessa en ollut koskaan aiemmin käynyt, enkä yhtään ihmetellytkään, sillä siellä ei juuri muuta ole kuin enemmän ja vähemmän marginaalista asutusta. Sen lisäksi sieltä löytyy kuitenkin jotain aika mielenkiintoista, josta en ollut koskaan edes kuullut, nimittäin Engomben palatsin rauniot. 


Engomben rauniot ovat muisto koloniaalisilta ajoilta, jolloin paikkaa asuttivat eurooppalaiset sokeriherrat. Päärakennus muistuttaakin hieman vanhassa kaupungissa sijaitsevaa Alcázar de Colónia, eli Diego Kolumbuksen asumusta. Nykyään Engombessa käyvät lähinnä lähistön pikkupojat, pyöräilijät (läheltä kulkee kuulema hyviä alamäkipyöräreittejä) sekä hääkuvaajat kuvattavineen. Varuillaan tuolla saa kuitenkin olla, sillä Santo Domingon laitamat eivät tietenkään ole mitään maailman turvallisimpia seutuja. Paikalla pyörikin juuri tästä syystä vartija, joka oli yksi kyseisellä alueella sijaitsevan Mirador del Oesten puiston vahdeista. 


En ole ihan varma mikä tuolla reissulla kohtaamistamme hetkistä oli kaikista mieleenpainuvin, mutta seuraavien kuvien puusta jokeen hyppelevät pojat eivät jääneet vähäisimmäksi. Kun saavuin paikalle kamera olallani, innostuivat pojat hyppimään kuin hullut pikkuapinat pyytäen minua ikuistamaan heidän suorituksensa. Tuo touhu oli kieltämättä houkuttelevan hauskan näköistä, mutta valitettavasti kyseinen Haina-joki on sen verran saastunut, että sinne hyppely on jokseenkin kyseenalaista puuhaa. Minua ei myöskään kovin helpolla olisi saanut kiipeilemään tuota puunrunkoa ylös, joka oli aivan mutainen ja liukas tuon jengin jäljiltä. Kun katsoo tarkemmin allaolevaa kuvaa, voi puun oksilta bongata viisi tyyppiä jokeen hypänneen pojan lisäksi. 



Jos ei aiemmin tienvarresta bongaamamme possut olleet tarpeeksi, niin Engomben raunioilta lähtiessämme kohtasimme jotain vielä huvittavampaa: lauma lehmiä kulki muina miehinä tietä pitkin, kohti metsäpolkua. En tiedä kuka niiden omistaja oli, mutta ei häntä ainakaan lehmien lähettyvillä näkynyt. Ilmeisesti kyseiset lehmät elävät Engomben herroina, sillä myöhemmin kohtasimme ne uudelleen keskellä metsää. 


Raunioilta tiemme jatkuikin todella epävakaata reittiä pitkin Mirador del Oesten puiston uumeniin. Kyseessä oli juuri ja juuri auton mentävä kuoppainen ja mutainen metsäpolku, mutta kuski näytti luottavan autoonsa sekä ajotaitoihinsa täysin, joten minä keskityin lähinnä fiilistelemään poppiradion soittamia biisejä ja snäppäilemään viidakkokuvia. 




Metsän keskeltä löytynyt vartijoiden asuttama mökki oli niin sympaattinen ja tyypillinen ulkonäöltään, että paikka vaikutti sen verran romanttiselta, etten olisi uskonut sen löytyvän niinkin läheltä kaupungin hälinää. Aivan helmi paikka, vaikka hyttyskarkoitteelle löytyi kyllä tuollakin käyttöä... 



Ryteikössä huristelun jälkeen olimme molemmat sen verran väsähtäneitä, että viimeinen pysähdyspaikkamme olikin paratiisi, nimittäin Paraison slummin reunalla sijaitseva huoltoasema. Luulen, että tämä on ainoa kunnon slummikuva jonka olen ikinä Dominikaanisessa edes ottanut, sillä oma henkilökohtainen henkivartijani on sen verran vainoharhainen, ettei anna minun missään slummien reunoilla kamera kädessäni hillua, tai paremminkin sanottuna kieltäytyy pysähtymästä kyseisissä paikoissa, varsinkin jos tietää että haluan mennä ottamaan kuvia esitelläkseni niitä ympäriinsä. No, minun näkökulmastani slummit ovat hyvinkin eksoottisia kuvauskohteita, mutta pakko kai se on ymmärtää, että paikallinen katsoo asioita hieman eri näkökulmasta. 


¨
Gracias a mi amiga Luisa por andar conmigo por aquí y por allá, en sitios que nunca suelvo visitar en Santo Domingo. Uno de ellos, el parque Mirador del Oeste y las ruinas del Palacio de Engombe, un lugar con un encanto especial... con todo y sus vacas ambulantes y niños trepando en árboles y tirandose en el río. Ojalá y estuviera en mejores condiciones el agua del río Haina, para yo tirarme también!

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

2 kommenttia

  1. Pedro pikkupoikana hyppi Haina-joessa ja kun isoveli sai kuulla seikkailusta, oli "pelan" paikka. Yläjuoksulla oli aikonaan teurastamo ja kaikki teurasjätteet heitettiin jokeen. Haita oli kertomuksen mukaan useita kymmeniä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Aika hurjaa!! Peloton Pedro :D. Kiva kun kommentoit Eeva!

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig