Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Täällä, siellä, missä lie?

On hyvin vapauttavaa olla vailla omaa asuntoa. On mahtavaa ajatella, että nyt voisi periaatteessa mennä mihin vain, toteuttaa unelmia ja olla välittämättä niistä kaikista suomalaiselle tyypillisistä velvollisuuksista, joita ilman ikäänkuin olisi jotenkin huono ihminen. Ehkä ei niinkään jos ei olisi lasta, mutta ainakin minusta tuntuu siltä, että suomalaisesta vinkkelistä katsottaessa on aika kyseenalaista jos lapsen ympärillä ei pyöri se tietty arjen oravanpyörä, johon kovin monikaan ei sitten kuitenkaan ole tyytyväinen. 


Tuttuun arkiympäristöön liittyy kuitenkin suurempi turvallisuuden ja pysyvyyden tunne. Kun aivan tavalliset asiat, kuten pyykkien pesu ja tiskaus eivät onnistukaan yhtä jouhevasti kuin ennen, syntyy uusia turhia stressin aiheita niiden vanhojen tilalle. Loppujen lopuksi mikään ei ole täydellistä. Täällä on kuuma, siellä on kylmä. Täällä on zika, dengue ja chigunkunya, siellä on punkit, norovirukset ja jatkuvat flunssa-aallot. 


Kuten huomaatte, minun on aivan mahdotonta olla täällä näinkin pitkää aikaa ja olla ajattelematta jatkuvasti tätä kahden paikan väliin putoamista. Olisi mukavaa kirjoittaa kepeitä lomafiiliksiä, kertoa niistä ihanista hetkistä rantahiekalla, mutta heti kun lyön bloginäkymän eteeni, tämä on se ensimmäinen asia josta haluan kirjoittaa. Tästähän minä alunperinkin kirjoitin, silloin ennen kuin muutimme takaisin Suomeen ja tämän blogin perustin. 


En kaipaa takaisin Suomeen, mutta kaipaan hiljaisuutta. Kaipaan omaa pesukonetta ja viileää ilmaa. Kaipaan edelleen sellaiseen paikkaan, joka ei ole se joka meitä mahdollisesti Suomeen palatessa odottaa. Olemme jo hyljänneet kaksi asuntoa jotka olisivat meidät vastaanottaneet. Toisessa oli liian suuri takuu, toisessa oli hometta. Pitäisikö sittenkin ottaa vielä suurempi harppaus uuteen elämään ja hakea uutta kotia sellaisesta paikasta, jossa ihan oikeastikin haluaisin pysyvästi asua? 


Alla kuvia sieltä rantahiekalta, Playa Nueva Romanalta. Kookospalmujen ja rantarypälepuiden (eli norsunkorvien) katveesta. Tämä on se osa Playa Nueva Romanan rantaa, jonka läheisyyteen kompleksin asukkaat tulevaisuudessa parkkeeraavat paattinsa. Uimarannaksi tuosta pätkästä ei olisi, ainakaan ilman päivittäistä putsaamista merilevästä ja muista merimönjistä. Siellä on kuitenkin mukava käydä pyöräilemässä tai jopa autoilemassa aivan rantahiekalle asti, sillä alustavat tiet alueelta jo löytyy. Samalla voi kerätä kourallisen rypäleitä tai simpukoita ja katsella meren yllä lentelevien pelikaanien ja muiden vesilintujen puuhia. 








̈ 
El lugar perfecto no sé si exista, pero siempre lo sigo buscando. Aquí ni allá no es. Siempre me encuentro en el medio. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

2 kommenttia

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig