Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 30. kesäkuuta 2016

Toisenlainen paratiisi

Kun liikun Santo Domingossa armaan (paikallisen) puolisoni kanssa, ovat reittimme hyvinkin ennalta suunniteltuja ja tietyille alueille rajoittuneita. Hän on hyvin vastahakoinen lähtemään mihinkään ex tempore-seikkailuille tuossa kaaoksen tähdittämässä kuumassa kaupungissa. Sen sijaan minulla on muutama opiskeluaikainen kaveri, jotka ovat hyvinkin samankaltaisia seikkailunhaluisia hetken mielijohteesta liikkuvia tytsyjä kuin minä itse. Yksi heistä on Luisa, joka eräänä arkivapaanaan tuli nappaamaan minut jeeppinsä kyytiin ja viemään minut paikkoihin, joista osa oli minulle entuudeltaan tuntemattomia. 

Ensimmäisestä etapistamme Santa Bárbaran kaupunginosassa kerroinkin jo aikaisemmin, mutta sen jälkeen, kun tuo ennalta suunniteltu osuus oli suoritettu, päädyimme seuraavanlaisiin maisemiin: 







Nämä kuvat on otettu Ozama-joen itäpuolella, Sans Soucin majakan edustalta. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut kuin muutama kalastaja, joista yksi päätti hypätä kalojen ja rapujen perässä mereen...


Seuraavat kuvat onkin otettu aivan toiselta puolen kaupunkia, Rio Hainan varrelta, Engomben kaupunginosasta. Tuolla Engombessa en ollut koskaan aiemmin käynyt, enkä yhtään ihmetellytkään, sillä siellä ei juuri muuta ole kuin enemmän ja vähemmän marginaalista asutusta. Sen lisäksi sieltä löytyy kuitenkin jotain aika mielenkiintoista, josta en ollut koskaan edes kuullut, nimittäin Engomben palatsin rauniot. 


Engomben rauniot ovat muisto koloniaalisilta ajoilta, jolloin paikkaa asuttivat eurooppalaiset sokeriherrat. Päärakennus muistuttaakin hieman vanhassa kaupungissa sijaitsevaa Alcázar de Colónia, eli Diego Kolumbuksen asumusta. Nykyään Engombessa käyvät lähinnä lähistön pikkupojat, pyöräilijät (läheltä kulkee kuulema hyviä alamäkipyöräreittejä) sekä hääkuvaajat kuvattavineen. Varuillaan tuolla saa kuitenkin olla, sillä Santo Domingon laitamat eivät tietenkään ole mitään maailman turvallisimpia seutuja. Paikalla pyörikin juuri tästä syystä vartija, joka oli yksi kyseisellä alueella sijaitsevan Mirador del Oesten puiston vahdeista. 


En ole ihan varma mikä tuolla reissulla kohtaamistamme hetkistä oli kaikista mieleenpainuvin, mutta seuraavien kuvien puusta jokeen hyppelevät pojat eivät jääneet vähäisimmäksi. Kun saavuin paikalle kamera olallani, innostuivat pojat hyppimään kuin hullut pikkuapinat pyytäen minua ikuistamaan heidän suorituksensa. Tuo touhu oli kieltämättä houkuttelevan hauskan näköistä, mutta valitettavasti kyseinen Haina-joki on sen verran saastunut, että sinne hyppely on jokseenkin kyseenalaista puuhaa. Minua ei myöskään kovin helpolla olisi saanut kiipeilemään tuota puunrunkoa ylös, joka oli aivan mutainen ja liukas tuon jengin jäljiltä. Kun katsoo tarkemmin allaolevaa kuvaa, voi puun oksilta bongata viisi tyyppiä jokeen hypänneen pojan lisäksi. 



Jos ei aiemmin tienvarresta bongaamamme possut olleet tarpeeksi, niin Engomben raunioilta lähtiessämme kohtasimme jotain vielä huvittavampaa: lauma lehmiä kulki muina miehinä tietä pitkin, kohti metsäpolkua. En tiedä kuka niiden omistaja oli, mutta ei häntä ainakaan lehmien lähettyvillä näkynyt. Ilmeisesti kyseiset lehmät elävät Engomben herroina, sillä myöhemmin kohtasimme ne uudelleen keskellä metsää. 


Raunioilta tiemme jatkuikin todella epävakaata reittiä pitkin Mirador del Oesten puiston uumeniin. Kyseessä oli juuri ja juuri auton mentävä kuoppainen ja mutainen metsäpolku, mutta kuski näytti luottavan autoonsa sekä ajotaitoihinsa täysin, joten minä keskityin lähinnä fiilistelemään poppiradion soittamia biisejä ja snäppäilemään viidakkokuvia. 




Metsän keskeltä löytynyt vartijoiden asuttama mökki oli niin sympaattinen ja tyypillinen ulkonäöltään, että paikka vaikutti sen verran romanttiselta, etten olisi uskonut sen löytyvän niinkin läheltä kaupungin hälinää. Aivan helmi paikka, vaikka hyttyskarkoitteelle löytyi kyllä tuollakin käyttöä... 



Ryteikössä huristelun jälkeen olimme molemmat sen verran väsähtäneitä, että viimeinen pysähdyspaikkamme olikin paratiisi, nimittäin Paraison slummin reunalla sijaitseva huoltoasema. Luulen, että tämä on ainoa kunnon slummikuva jonka olen ikinä Dominikaanisessa edes ottanut, sillä oma henkilökohtainen henkivartijani on sen verran vainoharhainen, ettei anna minun missään slummien reunoilla kamera kädessäni hillua, tai paremminkin sanottuna kieltäytyy pysähtymästä kyseisissä paikoissa, varsinkin jos tietää että haluan mennä ottamaan kuvia esitelläkseni niitä ympäriinsä. No, minun näkökulmastani slummit ovat hyvinkin eksoottisia kuvauskohteita, mutta pakko kai se on ymmärtää, että paikallinen katsoo asioita hieman eri näkökulmasta. 


¨
Gracias a mi amiga Luisa por andar conmigo por aquí y por allá, en sitios que nunca suelvo visitar en Santo Domingo. Uno de ellos, el parque Mirador del Oeste y las ruinas del Palacio de Engombe, un lugar con un encanto especial... con todo y sus vacas ambulantes y niños trepando en árboles y tirandose en el río. Ojalá y estuviera en mejores condiciones el agua del río Haina, para yo tirarme también!

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Bonusta matkaostoksista

(Sisältää Affiliate-linkin)

Kun lähden matkaan, on lähestulkoon aina hyvin aikainen aamu. Miksi? No koska halvat lennot. Ennen reissuun lähtöä saatan kärkkyä lentoja ja hotellitarjouksia päivä- tai kuukausitolkulla löytääkseni juuri sen parhaimman vaihtoehdon, koska pienelläkin summalla on meidän budjetissamme väliä. Tuttua varmasti myös monelle muulle.


Tämä viimeisin Dominikaanisesta paluumme tapahtui myös hieman vaihtoehtoista reittiä, sillä tuli huomattavasti halvemmaksi kiertää Kööpenhaminan, Malmön ja Tukholman kautta Helsinkiin kuin lentää Barcelonasta suoraan kotiin. Santo Domingosta Barcelonaan astihan lensimme taas kerran American Airlinesin stand by-lipuilla, jotka saimme Carloksen veljen kautta. Koko paluureitistämme olemme siis maksaneet yhteensä alle 200 euroa meiltä kolmelta. 



Ehkä suorat lennot Barcelonasta kotiin olisivat myös löytyneet tuohon hintaan, jos olisimme voineet ostaa ne aikaisemmin, mutta koko paluumatka oli silti todella kiva sekä kivuton. Käytimme hyväksemme halvan aamulennon Kööpenhaminaan, Suomen junahintoihin verrattuna tajuttoman halvat yöjunamatkat Köpiksestä Tukholmaan, sekä bonuspistematkan laivalla Tukholmasta kotiin. Kuulun edelleen samaan "bonusperheeseen" vanhempieni kanssa, joten bonuksia on helppo kerryttää (ja käyttää). 



Seuraavaa matkaa suunnitellessa ajattelin siirtyä vielä paremmalle bonuskikkailun tasolle, nimittäin nyt vasta olen tajunnut, että bonusrahan kerryttäminen onnistuu todella helposti Bonuswayn (entinen Ostohyvitys) kautta. Kun rekisteröityy käyttäjäksi (ei maksa mitään eikä sido mihinkään) ja klikkailee sen jälkeen matkantarjoajien nettisivun auki Bonuswayn kautta, kerryttää kaikki ostokset bonusta omalle tilille. 


Bonuswayn listoilta löytyy 101 matkailupalveluja tarjoavaa kauppaa, kuten Hotels.com, Booking.com, Ebookers.fi, Eckerö Line, SAS, Apollomatkat ja Supersaver.fi. Itse olen tehnyt hotellivaraukset tähän asti Booking.comin kautta ja saanut hyviä tarjouksia, mutta en yhtään pistä pahakseni, jos vielä siihen päälle saan jokaisesta ostostani 4% bonusta. Hotels.comilla bonusprosentti näyttää olevan vielä parempi, eli 5% (suurin matkailupalvelun bonusprosentti näyttäisi olevan Sunny Rentalsin 25%).


Kannattaa siis käydä tutustumassa palveluun, sillä matkaostosten lisäksi Bonuswayn kauttahan voi tehdä kaikki muutkin nettiostokset... Tulisi kyllä vaateostokset ja sisustusjutut itsellenikin tarpeeseen, mutta penninviilaus ja ostokitsastelu jatkuu minun osaltani luultavasti ikuisesti. Ajoittaiset reissut sen sijaan näyttävät kuuluvan meidän perustarpeisiin niin syvästi, että sen vuoksi tämä homma herätti minussa kiinnostusta ja ansaitsi oman postauksensa. Lisäksi Bonusway tarjoaa nyt blogin lukijoille 10 euron aloitusbonuksen ensimmäisestä ostoksesta, kun liityt palveluun tämän linkin kautta

Niin ja kertokaa ehdottomasti kokemuksia omista bonusshoppailuista ja matkanostokikkailuista! Kaikki vinkit otetaan vastaan. Seuraava reissu olisi nimittäin tiedossa, kun kaverilta saapui hääkutsu Cannesiin (iih)!


¨
Buscando la forma más barata para viajar encontré a Bonusway. Para comprar viajes (y lo que sea) y recibir bonus por cada compra... Y las fotos, ya adivinaste?  Son de Playa Nueva Romana.

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Täydellinen päivä Barcelonassa kävellen

Vaikka vielä olisi monta sataa kuvaa ja vähintään kymmenen eri tarinaa kerrottavana ajastamme Dominikaanisessa, päätin nyt ainakin hetkeksi siirtyä tälle puolen valtamerta, heittäen kehiin kesäisiä kuvia tuosta lähes vuosittaisesta kohteestamme, Barcelonasta. Menomatkallamme hurautimme vain kaupungin ohi matkalla ystävämme luo, mutta paluumatkallamme otimme yhden päivän ihan vain Barcelonaa varten.

Minulle on jäänyt viime vuosina jotenkin sellainen tunne, että reissaajien silmissä Barcelonan hehku on kadonnut jonnekin turistimassojen taakse. No, ehkä tämä johtuu vain siitä, että olen lukenut liikaa blogeja, joiden reissaajat ovat jo nähneet maailmaa niin paljon, ettei ihmekään jos Euroopan suosituimmat kaupunkikohteet tuntuvat liian tavallisilta. Myönnän kyllä, ettei Barcelona avaudu minullekaan enää samanlaisena kuin ennen, mutta se johtuu vain siitä, että elän aivan erilaisessa elämäntilanteessa.

Barcelona oli aivan täydellinen kaupunki viettää hauskaa aikaa kavereiden kanssa silloin kun pystyi valvomaan vaikka läpi yön, syömään jossain pienessä täyteenammutussa ravintolassa tuntitolkulla juoden kannullinen sangriaa,  lähteä hetken mielijohteesta joko alas rannalle, ylös Tibidaboon, jonnekin Gràcian kulmille siltä väliltä tai seikkailla vailla päämäärää Barri Gòticin kujilla sekä viettää naurunremahdusten täytteisiä iltoja kavereiden kämpillä kuumana kesäiltana... Siihen tuo kaupunki tuntui täydelliseltä. Nyt, kun kaikki se on nähty, tuntuu kaikki tietenkin tavallisemmalta, mutta onhan tuo kaupunki siltikin aivan ihana. Myös lasten kanssa.

Barcelonassa on helppo kulkea metrolla ja junalla, mutta kävellenkin pärjää ihan hyvin - jopa ilman lastenrattaita. Se on meinaan todistettu, sillä emme viitsineet raahata rattaita mukanamme Dominikaaniseen, jossa rattaat eivät ole yhtään niin käytännölliset kuin näissä eurooppalaisissa kaupunkikohteissa. Kävelimme ympäriinsä Plaça de Catalunyalta Ramblan läpi Barri Gòticin kaduille, ostimme ihanan halvat eväät Mercadonasta ja söimme ne ulkona katedraalin kulmilla kaupungin menoa seuraillen.




Kävimme myös parissa "kiinalaisessa kaupassa", kuten paikalliset kaverimme näitä kutsuvat, tsekkaamassa joskos valikoimasta löytyisi tarkoitukseen sopivat kevyet matkarattaat...



Jacarandat ovat yksiä suosikkipuitani, sillä nuo violetit kukat luovat niin ihanan tunnelman ympärilleen. Niitä on kiva bongailla pitkin Barcelonaa.


Kävellessämme Carrer dels tallersia pitkin, päätimme että rattailla tai ilman, reippailemme Plaça d'Espanyalle asti. Eipä tuo edes ollut matka eikä mikään, edes Oliveria kantaen.



Nämä seuraavat kuvat onkin otettu Plaza Españan reunalla sijaitsevan Arenas-kauppakeskuksen, eli entisen härkäareenan katolta. Sagrada Familian tornien ohella Arenas onkin ihan loistava paikka tutkailla kaupunkia ylhäältä käsin, sillä sieltä näkyy edessä komeilevan Montjuïcin lisäksi toiselle puolen kaupunkia, ylös Tibidabon kukkuloille asti. 







Myös Sagrada Familian ja Torre Agbarin saa mahtumaan samaan kuvaan kaiken muun arkisemman asumuksen taka-alalle... 


Päivän päätteeksi kävimme vielä ottamassa päivitettyjä kuvia Montjuïcin edustalta, samoista kuvakulmista kuin viime kerralla, Oliverin ollessa vuoden ikäinen.



Aika täydellinen kaupunkipäivä. Ihan tulee landepaukullekin ikävä Barcelonan kaupungin hulinaa näitä hetkiä muistellessa! 


¨
Recuerdos de un día perfecto bajo el sol de Barcelona. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Zika kiva juhannus

Saavuimme takaisin kotiin viikko sitten lauantaina. Tai no, ei ihan kotiin, mutta kotikuntaan kuitenkin. Maanantaina teimme vuokrasopimuksen ja tiistaina olimme jo muuttaneet. Uusi koti löytyi sittenkin hieman toiselta suunnalta kuin olimme ajatelleet, mutta hyvä näin, sillä tämä alue tuntuu paljon enemmän omalta. Luulen, että vanhaa kotia ohittaessa olisi kirpaissut tuplasti enemmän, jos olisimme päätyneet sinne taloyhtiöön, jonka etuovella oli tupakkakööri koolla ja naapurin parvekkeella kaljoittelut käynnissä. 

Uusi asunto on tähän asti vaikuttanut todella kivalta (ja täysin savuttomalta), vaikka tilaa onkin kolme kertaa vähemmän kuin ennen. Ainoa pieni miinus tuli siitä, että onnistuimme taas kerran muuttamaan asuntoon, jonka entinen asukas oli jättänyt uunin aivan järkyttävään kuntoon! Voisiko olla yhtään ärsyttävämpää alkaa ensimmäisenä jynssäämään puhtaaksi uunia, jonka sisään joku tuntematon ääliö on käynyt räjäyttämässä lampaan aivot tai jonkun muun yhtä hellyyttävän paistoksen! 


Eniten koko tilanne on hämmentänyt tietenkin Oliveria, joka kaipaa samalla serkkujensa luokse takaisin Dommariin ja ihmettelee missä se punainen koti on. Eipä hän kuitenkaan niin montaa kertaa ole asiaa ihmetellyt, vaan on ihan oma iloinen itsensä. Enemmänkin tuo hämmennys ilmenee siten, että O hakeutuu normaalia enemmän äidin luokse, hakien tuttua ja turvallista tunnetta... mutta eiköhän tämäkin koti pian tule tutuksi, nyt kun olemme onneksi saaneet viimeistä vaille kaikki muuttolaatikotkin purettua. 

Juhannusaatto kului siis niinkin mukavasti, kuin pyykkiä pesten ja tavaroita purkaen... mutta mikäs tässä, kun ihan sikakivana yllätyksenä tajusin, että minulla on oletettavasti zika. Lähestulkoon kaikki trooppiset taudit sairastaneena, denguesta amebiasikseen, tämä on kyllä ollut ainakin tähän asti ihan mitätön. Niin olematon, etten tosiaan edes tajunnut tämän olevan juuri se zika, jolta olin jo ehtinyt kuvittelemaan välttyneeni. Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. 


Minua ja Oliveriahan nuo hyttyspirulaiset kiusasivat ihan urakalla koko reissun ajan. Yritimme parhaamme mukaan suojautua hyttysverkolla ja kynttilöillä ja rasvoilla, mutta ehtihän siinä viikkojen varrella varmaankin tuhat ja yksi hyttystä käydä maistamassa meidän makeaa verta. Onneksi siis ainakin reissun ajan pysyimme ihan terveinä. Ei auta kuin toivoa ettei nyt enää Oliver tai Carlos alkaisi oireilemaan, mutta aika epätodennäköistähän se enää on, kun kaksi viikkoa tulee jo täyteen saarelta poistumisestamme. 

Joka tapauksessa, olihan tämä ihan tiedostettu riski ja olinkin suorastaan aika yllättynyt että selvisimme näin vähällä, sillä minä tosiaan olen suorastaan virusmagneetti. Sika, zika, you name it, koettu on. Tällä kertaa oireeni ovat kuitenkin olleet jotain aivan muuta kuin yleensä virustaudeissa. Ei kuumetta, päänsärkyä, lihaskipuja, kurkkukipua, vaan ainoastaan koko kroppa täynnä punaisia pilkkuja (jotka eivät edes kutia) sekä turvonneet sorminivelet ja kipeät ranteet. Tuo ihorutto alkoi jo pari päivää sitten, leviten vähitellen koko vartaloon, mutta niveloireet alkoivat kunnolla vasta eilen illalla. 


Ehkä tyhmintä koko hommassa oli se, että istuin eilen kolme tuntia päivystysjonossa, saaden reseptiksi antihistamiinia. Kaksi lääkäriä, päivystävä sekä infektiolääkäri ehtivät pilkkuista ihoani ihmetellä, mutteivät kuitenkaan uskoneet kyseessä olevan moisen trooppisen taudin, kun ei kerran kuumetta tai muitakaan oireita ollut. Kolmen tunnin tuskaisen odotuksen jälkeen en enää tajunnut edes vaatia että voisiko nyt kuitenkin ottaa ne verikokeet, vaan lähdin kiireessä harppomaan pihalle pienen ihmisen luokse, joka oli kaiken kukkuraksi kieltäytynyt lähtemästä pois paikalta ilman minua. Tänäänhän niitä verikokeita ei sitten enää päässyt edes juhannuksen kunniaksi ottamaan (ainakaan ilman uutta juhannusjonotusta sekä reissua Jorviin).

En silti ihmettele, että muutto uuteen asuntoon, erittäin eläinrikkaaseen taloon, uunin pesu, uusi pyykinpesuaine, uusi elämä, uusi stressi ja muutossa väsähtänyt kroppa hieman sekoitti asiaa lääkärinkin silmissä, kun en kerran itsekään osannut oireita yhdistää. Kuvittelin, että zika-ihottuma kutiaa ja silmät punottaa ja mitä vielä. No, ei ainakaan minulla jos ja kun tämä sitä on. Enpä siis valita, koska olo on aivan ok. Kunhan ei mitään kumman halvaantumistauteja enää tule kaupan päälle niin eiköhän tämä ole jo kohta selätetty. Pilkut ainakin näyttävät olevan katoamaisillaan. 

Että tämmöistä tänne. Hyvää juhannusta sinne! 

Kuvituksena ihmeköynnöksiä Santo Domingosta... 


¨
Casi dos semanas desde que nos fuimos de Dominicana y ahora es que aparecen los síntomas de zika. Bueno, realmente, era de esperar que me pase tarde o temprano, ya que no fueron uno o dos los mosquitos que encontraron mi sangre demasiado dulce para no probarlo... jaja. De todos modos, me encuentro bastante bien, estamos de fiesta de San Juan aquí en Finlandia y ya logramos mudarnos a nuestra casita nueva! 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

torstai 23. kesäkuuta 2016

Vahvojen tunteiden Santo Domingo

Kuusi viikkoa on samalla hyvin pitkä sekä hyvin lyhyt aika. Se oli juuri sopiva aika viettää tuossa vahvoja tunteita herättävässä kaupungissa. Nyt muistan miksen voisi siellä enää koskaan asua, mutta nyt myös muistan paremmin sen osan minua, joka on ikuisesti santodomingolainen. 

Matkan aikana vasta huomasin, kuinka kauas olen kasvanut tuosta silloisesta minästäni. Siellä huomasin kuinka suomalainen olenkaan. Vielä neljä vuotta sitten olin kiinni tuossa kaupungissa, jonka olin neljä vuotta aiemmin jättänyt. Nyt en enää löytänyt sieltä kuin rippeet siitä elämästä jonka joskus tunsin omakseni. Nyt se on tuttu paikka, muttei minun paikkani. Nyt se on vain se kaupunki, jossa asuu iso kourallinen rakkaita ihmisiä.

Se on silti aina myös se paikka, jossa minusta kasvoi (ainakin puoliksi) aikuinen... siksi se on aina minun paikkani, vaikka se olisikin yhtä kaukainen kuin toinen elämä. 















¨
Santo Domingo - la ciudad de los contrastes, la ciudad de emociones... la ciudad donde crecí a ser yo.

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig