Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 31. toukokuuta 2016

Mietteitä palmupuun alta

Täällä Karibian lämmössä oleskellessa, palmupuiden katveessa ja turkoosin meren läheisyydessä on helppo rentoutua ja nauttia elämästä. Voi unohtaa hetkeksi kaiken mikä ikinä voikaan olla huonosti. Keskittyä oleelliseen, vain siihen hetkeen... unohtaa arjen. Työt, aikataulut, maksut, velvollisuudet. Antaa vain lämpimän tuulen puhaltaa kaiken turhan mennessään.


Suurimman osan ajastamme täällä olemme kuitenkin viettäneet kaupungissa. Santo Domingo, tämä rakas mutta niin hektinen, meluisa, kuuma ja saasteinen kaupunki vetää pinnan kireälle niin helposti, että olen jo useamman kerran havahtunut toteamaan, että asenteeni on kamalan negatiivinen. Miksi valitan kaikesta? 


Anoppila sijaitsee sen verran meluisan kadun varrella, että erityisesti tuo liikenteen (ja erityisesti mopojen) jatkuva pärinä saa minut kaipaamaan alta aikayksikön takaisin rantamaisemiin. Suomalaisuuteni on päässyt valloilleen enemmän kuin koskaan täällä ollessani. Toleranssini toimimattomille asioille, puutteelliselle hygienialle ja ihmisten yleiselle välinpitämättömyydelle asioiden suhteen on hyvin alhainen. En jaksaisi enää ymmärtää, miksi niin monet asiat jätetään rempalleen, eikä ylläpidetä niitä hienoja asioita ja paikkoja jotka on saatu aikaiseksi.


Jos asuisimme täällä, ainoa vaihtoehto olisi asustaa kaukana Santo Domingosta, luonnon rauhassa, meren äärellä. Paikassa, jossa voisi unohtaa korruptoituneen ja vilpillisen paikallisen politiikan sekä tuon kaiken muun hermoja kiristävän saastan... mutta kun tarkemmin ajattelee, sitä samaahan minä toivon Suomessakin. Siellä vain ongelmat ja epäkohdat ovat toisenlaisia. 


¨
Es fácil olvidar todo lo malo estando sentada bajo la palma, sintiendo la cálida brisa caribeña contra la piel... Disfrutar la vida. Sin embargo, cuando estamos de vuelta en la querida, pero al mismo tiempo tan calurosa, ruidosa y contaminada ciudad, mis pensamientos se tornan negativos con tanta frecuencia, que me siento incómoda conmigo misma. Mi tolerancia hacía todos los defectos como la falta de mantenimiento de los lugares, el conformismo de la gente con las cosas que están mal y el abuso del pueblo por parte de los que están en poder ha bajado tanto, que lo único que quisiera hacer, es volver a sentarme bajo la palma y simplemente no pensar en nada de ello. 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

5 kommenttia

  1. Voin samaistua tähän, kuulostaa niin siltä mitä koin viime marraskuussa Argentiinassa. Kaikki otti vähän pannuun eri tavalla kuin aiemmin ja tuntui jopa ajoittain siltä, ettei herkutkaan olleet niin herkullisia kun ennen. Ehkä meistä on vaan tullut vanhoja :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten me ollaan vaan palattu takaisin liian syvälle suomalaisuuteen :/... mutta joo, vanhoja, kyllä. Tästä täytyykin keskustella lisää sitten livenä ;).

      Poista
  2. Mä komppaan... Ja uskon, että meillä kaikilla on halu palata sinne ihanaan lähtömaahan ja suutumme sisällämme, kun se ei olekaan niin kiiltokuvaparatiisi kuin muistamme... Olemme vieläkin välimaaston matkaajia ja yritämme rakentaa mielipiteen siitä missä me haluamme olla. Haluaisimme yhtaikaa yhden ja kaksi kotimaata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Juuri näin se menee Menninkäinen...

      Poista
  3. Huhhhh miten upeita kuvia!!! WaU!

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig