Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 12. toukokuuta 2016

Lomalla kotona Dominikaanisessa tasavallassa

Saavuimme perille Santo Domingoon viikko sitten tiistaina. Matka Barcelonasta Miamin kautta sujui todella hyvin, ottaen huomioon että omassa ajassamme elimme jo aamua kun vihdoinkin pääsimme nukkumaan. Oliver oli onneksi nukkunut matkan aikana viisi tuntia, sillä muuten emme ehkä olisi selvinneet niin helpolla... 

Ainoa paikka jossa jopa itselläni meinasi pinna palaa aivan totaalisesti oli Barcelonan kaukolentojen passintarkastusjono. Mitä ääliöitä etuilevia matkailijoita ja miten huonosti järjestetty tila, huh huh! Tuli siinä muutama ruma sana päästettyä ilmoille ennen kuin pääsimme portille asti. Mitään kiirettä meillä ei kuitenkaan ollut, sillä standby-matkustajina pääsemme aina koneeseen viimeisinä (jos pääsemme), mutta hikinen ja hapeton jonotus itkevä lapsi sylissä ei todellakaan ole mitään herkkua, olisi kiire tai ei. 

Santo Domingo vastaanotti meidät jo hyvin tutuksi käyneellä kostealla kuumuudella. Tällä kertaa tuo kosteus ja lämpö tuntuivat kuitenkin rankemmilta kuin koskaan aikaisemmin! Jopa Carloksella oli hyvin vaikea olla, joten kyse ei ollut vain oman menopaussi-ikäni lähestymisestä (hah), vaan ehkä olimme olleet ihan liian monta vuotta poissa? Kroppa ei yksinkertaisesti sietänyt täkäläistä ilmastoa ollenkaan, joten ensimmäiset päivät menivätkin täysin unirytmiä korjaillessa ja kuumuutta vältellessä. Olo oli muutenkin hieman hassu, sillä toisaalta tuntui kuin olisi tullut kotiin, mutta toisaalta kaikki oli jo muuttunut niin paljon, ettei sitä entistä kotia enää ollut olemassa. Nyt kun ei ole sitä fyysistä kotia johon palata Suomessakaan, on olo ollut aikalailla irrallinen. 

Sen verran kotifiiliksissä olemme sentään olleet, että turistihommat, kuten valokuvailu unohtui ensimmäisen viikon aikana aivan täysin. Ei käynyt mielessäkään alkaa räpsimään valokuvia niistä tutuista kotinurkista tai ainakaan kauppakeskuksista, joiden suojissa suurimmaksi osaksi hengailimme sadetta sekä paistetta pakoillessamme. Snapchattiin (@evelaluna) olen kuitenkin muistanut päivitellä näitä arkipäiväisempiä näkymiä ja fiiliksiä joka päivä. 

Nyt olemme vihdoin päässeet normaaliin päivärytmiin kiinni ja suurin osa sukulaisista ja ystävistä on treffattu, eikä kosteuskaan enää pahemmin häiritse. Kamerakin on päässyt ulos repusta, varsinkin tänään kun saavuimme San Pedro de Macoríksen huudeille Playa Nueva Romanalle, jossa sijaitsee Carloksen tädin "mökki". Kirjoittelen varmasti vielä lisää täältä mökkeröiseltä, mutta tässä pieni sneak peak siitä miten hulppeat oltavat meillä tässä lähipäivinä tulee olemaan.

Sää ei ole ollut ihan parhaimmillaan (toukokuu = sadekuu), mutta eiköhän huomenna ehditä ihan rannallekin asti. Tänään käytiin testaamassa takapihan poreallas ja uima-allas. Arvatkaas muuten kuka unohti uikkarit Santo Domingoon? 







¨
Después de una semana me acostumbré al calor y a la humedad. Me tomó una semana para acostumbrarme a todo. El horario, el ruido, el ritmo de vida... Ay Dominicana! Ya no sé si eres casa u otra cosa, pero aquí estamos, contentos y asombrados... y después de todo, como si siempre hubiéramos estado. 
Los próximos días los pasaremos en la villa de la tía en Playa Nueva Romana. Qué belleza de lugar!

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig