Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Learning how to dance in the rain


Tässä taannoin selaillessani Instagramia, silmiini sattui Pingviini-Millan kuva, jossa komeili teekuppi tekstillä "Life isn't about waiting for the storm to pass. It's about learning how to dance in the rain." Juuri sillä hetkellä tuo sopi omaan tilanteeseeni niin hyvin, että se jäi kovin elävästi pyörimään mieleeni.


Viime ajat ovatkin olleet aikamoista tanssia sateessa, ihan kirjaimellisestikin. Vaikka monet asiat ovat ihan levällään, yritämme silti ottaa tästä hetkestä kaiken ilon irti. Ihan turha on jäädä kotiin nyhräämään ja surkuttelemaan, sillä sinne kotiin ne hyvät tilaisuudet eivät ainakaan itsestään tietään löydä. No, tällä hetkellähän meillä ei periaatteessa edes kotia ole, mutta eipä tässä kovin kodittomaksi ole itseään ehtinyt tuntea.


Matkamme alkoi välietapilla Oslossa, jossa vietimme kaksi yötä ystävän luona. Lentokoneen laskeutuessa Gardermoenille, yllätyimme nähdessämme ikkunasta lumipeitteisen metsämaiseman. Hetken ehdin jopa miettiä, että tulikohan sitä nyt laskeuduttua oikealle kentälle, mutta kyllä vaan, luntahan sieltä tuli taivaan täydeltä.


Ystävämme auto hajosi matkalla lentokentälle ja saimme odottaa tunnin jos toisenkin ennen kuin pääsimme perille Nordstrandin kulmille. Tuo kentällä hengailukin kahvilassa istuskellen tuntui siinä vaiheessa aivan täydeltä luksukselta. Ei ollut kiire yhtään minnekään. Kaveria harmitti, mutta me vain vakuuttelimme puhelimessa että "relax, täällä on ihan hyvä olla!".


Lumisade vaihtui auringonpaisteen kautta vesisateeksi, eikä säät suoneet meille paljoakaan aikaa ulkona, mutta ei se mitään, oleilu ystävän kotona tekemättä yhtään mitään oli juuri sopiva siihen väliin, kun olimme juuri selvinneet hullusta noroviruksen ja flunssan tähdittämästä muuttourakasta. Erityisesti pikkureissarille oli erittäin tervetullutta olla vaan ja nukkua ennen matkan jatkumista Espanjaan.


¨
La primera etapa del viaje la pasamos en Oslo, en casa de nuestro querido amigo. El clima no nos dejó disfrutar mucho de los alrededores, pero no importaba. Simplemente estar sin hacer nada en especial, en buena compañía era justo lo que necesitábamos en ese momento. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

6 kommenttia

  1. Kauniita kuvia sateisesta säästä huolimatta!

    VastaaPoista
  2. Haha, me katottiin just eilen täysin sattumalta jotain taloja ja asuntoja Nordstrandista ja väiteltiin siitä, onko siellä liian ökylähiöhenkistä vai ei (meidän tyypillinen väittely; mä asuisin mieluiten varmaan jossain veneen alla :D). Ei siis mitään konkreettisia suunnitelmia muuttaa mihinkään, ja Oslon hinnat kylmää muutenkin, oli paikka mikä tahansa. Terveiset teille sinne hikiseen Dommariin! Mullekin kelpais loma tädin mökillä. Vaikka kohtahan mekin tästä jo muutetaan - nimenomaan tädin mökkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, kyllä se taitaa olla jopa mun makuun vähän liian ökylä, mutta kyllä mä sinne silti muuttaisin, koska maisemat menee edelle... samasta syystä kärsisin enemmän betonilähiössä :D.. veneen alta vois ehkä ollakin paremmat näkymät? :D
      Onneksi on tädit ;).

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig