Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 31. toukokuuta 2016

Mietteitä palmupuun alta

Täällä Karibian lämmössä oleskellessa, palmupuiden katveessa ja turkoosin meren läheisyydessä on helppo rentoutua ja nauttia elämästä. Voi unohtaa hetkeksi kaiken mikä ikinä voikaan olla huonosti. Keskittyä oleelliseen, vain siihen hetkeen... unohtaa arjen. Työt, aikataulut, maksut, velvollisuudet. Antaa vain lämpimän tuulen puhaltaa kaiken turhan mennessään.


Suurimman osan ajastamme täällä olemme kuitenkin viettäneet kaupungissa. Santo Domingo, tämä rakas mutta niin hektinen, meluisa, kuuma ja saasteinen kaupunki vetää pinnan kireälle niin helposti, että olen jo useamman kerran havahtunut toteamaan, että asenteeni on kamalan negatiivinen. Miksi valitan kaikesta? 


Anoppila sijaitsee sen verran meluisan kadun varrella, että erityisesti tuo liikenteen (ja erityisesti mopojen) jatkuva pärinä saa minut kaipaamaan alta aikayksikön takaisin rantamaisemiin. Suomalaisuuteni on päässyt valloilleen enemmän kuin koskaan täällä ollessani. Toleranssini toimimattomille asioille, puutteelliselle hygienialle ja ihmisten yleiselle välinpitämättömyydelle asioiden suhteen on hyvin alhainen. En jaksaisi enää ymmärtää, miksi niin monet asiat jätetään rempalleen, eikä ylläpidetä niitä hienoja asioita ja paikkoja jotka on saatu aikaiseksi.


Jos asuisimme täällä, ainoa vaihtoehto olisi asustaa kaukana Santo Domingosta, luonnon rauhassa, meren äärellä. Paikassa, jossa voisi unohtaa korruptoituneen ja vilpillisen paikallisen politiikan sekä tuon kaiken muun hermoja kiristävän saastan... mutta kun tarkemmin ajattelee, sitä samaahan minä toivon Suomessakin. Siellä vain ongelmat ja epäkohdat ovat toisenlaisia. 


¨
Es fácil olvidar todo lo malo estando sentada bajo la palma, sintiendo la cálida brisa caribeña contra la piel... Disfrutar la vida. Sin embargo, cuando estamos de vuelta en la querida, pero al mismo tiempo tan calurosa, ruidosa y contaminada ciudad, mis pensamientos se tornan negativos con tanta frecuencia, que me siento incómoda conmigo misma. Mi tolerancia hacía todos los defectos como la falta de mantenimiento de los lugares, el conformismo de la gente con las cosas que están mal y el abuso del pueblo por parte de los que están en poder ha bajado tanto, que lo único que quisiera hacer, es volver a sentarme bajo la palma y simplemente no pensar en nada de ello. 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

lauantai 28. toukokuuta 2016

Enjoy the Ride - Pyörällä Santo Domingossa

Aika helposti voisi päätyä toteamaan, että pyöräily Santo Domingossa on hullujen hommaa. Silti minulla on useampikin kaveri, jotka pyöräilevät ympäri kaupunkia, sekä ympäri maata. Kuumuuden lisäksi Santo Domingon ruuhkat sekä pyöräteiden puuttuminen tekevät täällä pyöräilystä sen verran epämukavaa, että siitä on joko tykättävä todella paljon, tai vaihtoehtoisesti kuulua niihin, joille se on ekonomisuuden tai ekologisuutensa vuoksi ainoa oikea vaihtoehto. No, ekonomisuudestaan huolimatta, luulen että aika suuri osa täällä pyöräilevistä tyypeistä ovat paremminkin kuntopyöräilijöitä ja muita hörhöjä, kuin pakon edessä pyöräileviä. Oman ajoneuvon puutteessa lähestulkoon kaikki valitsevat mieluummin julkisen liikenteen. 


Kuumuutta pelkäämättömälle turistille löytyy kuitenkin aika mahtava vaihtoehto pyöräilyyn Santo Domingossa. Suurin osa pääkaupunkiin eksyvistä turisteista pyörivät lähinnä vain Zona Colonialilla, eli vanhassa kaupungissa. Osa heistä luuleekin, että koko kaupunki on juuri sitä, mitä Zona Colonial ja sen rähjäisemmät lähikulmat edustavat. Todellisuudessa tuo vanhan kaupungin arkkitehtuuri ja elämä on aika kaukana tämän tornitaloja, ostoskeskuksia ja autoja pursuavan kaupungin todellisuudesta. Zona Colonial on monelle paikallisellekin kuin pieni breikki arkeen, jonka kujilla voi tehdä jotain niinkin hullua kuin pyöräillä! 


Jos siis on liikkeellä Santo Domingon vanhassa kaupungissa muulloin kuin juuri keskipäivän aikaan (kuuma, ainakin näin kesällä!), suosittelen vuokraamaan pyörän ZonaBiciltä (Calle Salomé Ureña esq. José Reyes) ja tutustumaan noihin värikkäisiin kulmiin pyöräillen. Pyörävaihtoehtoja Zona Biciltä löytyi tandemista kolmipyöräiseen, eli jopa meidän kanssa liikkunut pyöräilytaidoton (!) New Yorkin serkku onnistui löytämään itselleen sopivan vaihtoehdon. Oliverkin pääsi ensimmäistä kertaa testaamaan roomalaista kärryä tavallisen pyöräistuimen sijaan (niitäkin tosin oli tarjolla) ja tykkäsi niin paljon, että meinasi ihan nukahtaa vauhdissa eikä olisi millään halunnut palauttaa menopeliään. 











¨
La mejor manera de conocer la Zona Colonial de Santo Domingo? En bicicleta! En una ciudad donde se necesita un poco de agallas para andar en bicicleta, se encuentra una alternativa perfecta para darse el gusto de andar más libremente: alquilarse una bici en ZonaBici (Calle Salomé Ureña esq. José Reyes). Las pequeñas calles y las plazas de la Zona Colonial son suficientemente tranquilas para uno andar sin tanta preocupación y al mismo tiempo es la manera perfecta para poder recorrer por toda la zona y así conocerla un poco mejor que la mayoría de los visitantes. Para evitarse el calor del mediodía, recomiendo llegar temprano en la mañana, o en las horas antes del atardecer...

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Dominikaanisia hetkiä

Viikko on taas hurahtanut ohi täällä kaupungin kuumuudessa, pientä viikonlopun rantapiipahdusta lukuunottamatta. Olemme pyörineet vanhassa kaupungissa, ihmetelleet yhä edelleen autojen määrää ja ruuhkia, pakoilleet helteitä ostoskeskuksien viileydessä, treffanneet kavereita, vanhoja työkavereita ja syöty aivan liikaa jätskiä ja amerikkalaista pikaruokaa (uh). Välillä on aivan mahtavaa, välillä taas meinaa pinna palaa kaikelle täkäläiselle älyttömyydelle. 

Oliver viihtyy mitä mainioimmin serkkutyttöjensä kanssa ja nauttii kaikesta mitä tytöt ikinä keksivätkään tehdä viihdyttääkseen pientä serkkuaan, olisi se sitten metroajelu ympäri kaupungin, pumpattava uima-allas kotitalon parkkipaikalla tai päivittäiset tanssisessiot, joita on tullutkin kuvailtua moneen kertaan Snapchatin puolella... 

Tänään otamme toistamiseen suunnaksi tädin rantahuvilan. Ennen kuin kameran muisti täyttyy taas palmupuista ja rantamaisemista, lähetän tähän väliin kuvituksena pieniä dominikaanisia hetkiä vanhan kaupungin huudeilta. 

















¨
Pequeños momentos dominicanos en la zona colonial de Santo Domingo.

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

perjantai 20. toukokuuta 2016

At the Beach Club

Ennen matkaan lähtöämme kerroimme Oliverille useaan otteeseen, että Dommarissa (kuten Oliver Dominikaanisen tasavallan tuntee) on paljon hiekkarantaa, merta ja uima-altaita. Niinpä hän odottikin todella paljon pääsevänsä jo pian Dommariin, jotta pääsisi uimaan. Kun vihdoinkin tuo ensimmäinen rantapäivä koitti,  oli aika hupaisaa seurata Oliverin reaktioita rantaelämään.




En tiedä millainen oli alle kolmevuotiaan mielikuva rannasta, mutta todellisuus ei tainnut olla hullumpi, sillä riemua tuolla pienellä höppänällä riitti juoksennellessaan pitkin rantaviivaa, pyllähdellessään rantaveteen, kaivaessa käsiään pehmeään hiekkaan sekä tutkiessaan jokaista simpukkaa ja rapua ja kiveä jotka eteemme sattui. 





Kävelimme Nueva Romanan rannan päästä päähän ja lopulta tulimme takaisin alkupisteeseemme  autolla, treffattuamme tädin ja serkkutytöt toisessa päässä rantaa. Tuolla alkupäässä sijaitsee kompleksin rantaklubi, eli kaikille asukkaille ja vieraille vapaa uima-allasalue ja ravintola. Rantaklubilla tehtiin juuri maalaustöitä, emmekä siis päässeet vielä testaamaan sen tarjontaa, mutta Oliver ja tytöt kävivät kuitenkin lasten altaassa uiskentelemassa. 







¨
En el Beach Club de Playa Nueva Romana... El primer día de playa de Oliver. Creo que no hace falta decir que estuvo encantado!


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Viiden tähden rantaviiva

Vaikka olenkin useampaan otteeseen kirjoittanut hieman kriittiseen sävyyn rantaresorteista ja niitä ympäröivästä massaturismista, myönnän, että joka ikinen kerta kun olen kyseisissä all inclusive-paikoissa vieraillut, olen nauttinut olostani täysin. Tällä matkallamme tuskin tulemme yhdessäkään viiden tähden (tai neljän tai yhdenkään tähden) hotellissa yöpymään, mutta koska tuo tädin rantahuvila sattuu sijaitsemaan Playa Nueva Romana-kompleksin alueella, on viiden tähden rantaelämä siinä aivan neniemme edessä. 


Playa Nueva Romana on sen verran uusi projekti, että kaikki on vielä aikalailla vaiheessa. Venesatamaa (tai siis paremminkin "jahtisatamaa") ei ole vielä olemassakaan, golf-kentän istutukset ovat keskeneräisiä ja suurin osa tonteista rehottaa villinä metsänä. Alueelta löytyy kuitenkin jo nyt oma pieni sairaala, rantaklubi sekä kaksi isoa hotellia; Luxury Bahia Principe Bouganville ja Grand Bahia Principe La Romana. Rantaviivaa kävellessä on mahdotonta olla seuraamatta viiden tähden hotellielämää ja samalla miettiä, kuinka rentouttavaa tuollainen all inclusive-meininki erityisesti pikkulapsen kanssa voisi olla. Ei tarvitsisi miettiä ruokia eikä siivoamista tai pahemmin edes tekemisiä. Myönnän, että kelpaisi tällä haavaa myös minulle. 


Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin - jo itsessään tädin rantahuvila ötököineen päivineen on ihan tarpeeksi ihanaa luksusta elämään. Se, että pääsemme tuosta noin vaan kävelemään "viiden tähden rantaviivaa" Karibianmeren rannalla, on enemmän kuin mahtavaa. Playa Nueva Romanan ranta on ihana, mutta silti minun on pakko tehdä huomio, ettei se kuitenkaan pääse rantaviivojen kärkipäähän. Suurin miinus ja idyllin rikkoja on lahden toisella reunalla horisontissa siintävä suuri San Pedro de Macoríksen satama. Hotellien edestä lahdenpoukaman parhaimmalta paikalta tuo satama ei pahemmin tainnut kuitenkaan näkyä, vaan ympärillä näytti juurikin tältä. 









¨
Dándonos el lujo de caminar por la "playa de cinco estrellas" frente a los hoteles dentro del complejo Playa Nueva Romana. No lo niego que me gustaría hospedarme en uno de ellos por unos cuantos días, para disfrutar del mismo ambiente con el extra de no tener que pensar en la cocina y otras cosas igual de ordinarias. Con un hijo pequeño, un día o dos sin tener que pensar ni hacer mucho y al mismo tiempo tener entretenimiento de punta, en un lugar así de bonito,  es algo por lo que vale la pena pagar... y lo digo yo, que normalmente me inclino por criticar este tipo de turismo masivo. Pero no me malinterpreten, el hecho de que tenemos la oportunidad de visitar este tipo de lugar, caminar por la playa y disfrutar de la villa de la tía es algo que no tiene precio. Es un lujo sin comparación. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig