Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Ikuisesti kiitollinen

Tämä kulunut viikko on muistuttanut yhtä pitkää epäonnisten tapahtumien sarjaa, mutta siitä huolimatta oloni on tällä hetkellä ihanan rentoutunut ja helpottunut. Norovirus, muutto, flunssa ja reissuunlähtö eivät ole mikään maailman paras yhdistelmä, mutta kaikesta on kuitenkin selvitty. Monta juttua jäi tekemättä, asiaa hoitamatta, kaappia kiillottamatta ja tavaraa viemättä kierrätykseen, mutta suurin osa asioista on nyt ainakin hetken aikaa järjestyksessä. 




Yhteiselo vanhempieni kanssa punaisessa talossa (kuten Oliver kotiamme kutsui) on nyt ohi ja aika tuossa ihanassa asuinpaikassa kasa muistoja vain. En voi muuta kuin olla ikuisesti kiitollinen omille vanhemmilleni, että he silloin kaksi ja puoli vuotta sitten hyppäsivät mukaan kelkkaamme ja auttoivat meitä eteenpäin. Muistot yhteiselosta ovat positiivisia, vaikka toki kodin jakaminen omien vanhempien kanssa on hyvin haastavaa puolin ja toisin. 

Muutaman kerran ehti pinna palaa aivan täysin itsellänikin, mutta luultavasti kaikista haastavinta tämä aika oli omalle äidilleni, jonka tapa katsoa asioita poikkeaa hyvin paljon meidän tavasta olla ja elää. Ikävä tuota kotia tulee varmasti jokaiselle meistä, mutta ehkä nyt oli aika siirtyä eteenpäin. 




Toivottavasti tuo aika on ollut myös vanhemmilleni rikasta ja ihanaa aikaa, vaikka samalla he joutuivatkin kuuntelemaan niin monet tahtotaaperon raivarit, sietämään kylpyhuoneen pyykkivuoret ja muut hektisen pikkulapsiarjen tuomat epäkohdat vielä eläkeiällään. Ehkä niitäkin hetkiä vielä muistelee lämmöllä omassa rauhallisessa kodissa istuskellessa... 

Lähtö tapahtui niin nopeasti, ettei kodille paljon ehtinyt hyvästejä heittämään tai asiaa miettimään, mutta ehkä hyvä niin. Tuossa talossa oli niin mukava olla, että parempi kai vain jatkaa sen pidemmin asiaa vatvomatta, sillä jossain vaiheessa tuo poismuutto olisi kuitenkin koittanut. Ehkä parempi nyt kuin sitten kun olisimme Oliver etunenässä ehtineet vielä enemmän kiintymään tuohon asuinympäristöön. 




Kiitos punainen talo kaikesta mitä elämäämme toit. 

¨
Gracias "casa roja". Ahora eres parte de nuestros recuerdos. Te recordaré para siempre con un cariño extra especial. Siempre estaré agradecida a mis padres por haber compartido este tiempo con nosotros y por habernos ayudado a través de momentos difíciles. 

Ahora es tiempo mirar hacía adelante y empezar nuevos caminos. 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

7 kommenttia

  1. Tosi kaunis koti. Sulla on mahtavat vanhemmat, kun ovat lähteneet mukaan yhteiseloon. Apua on varmasti ollut sekä heistä teille että teistä vanhemmillesi. Toisaalta juuri yhteiselon vuoksi teillä ei ehkä ole niin haikeat tunnelmat lähteä jatkamaan eteenpäin, vaikka varmasti ikäväkin tulee puolin ja toisin.
    En tainnut muistaa silloin aiemmassa postauksessasi sanoa, mutta ihanaa aikaa teille Dommareihin ja hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on... ja kiitos Menninkäinen! Hyvää kesäloman odotusta sinne ja koitetaan keksiä joku kiva retki sitten kun ollaan palattu, eikös? :)

      Poista
  2. Miten ihana koti ❤️ Tervetuloa saarelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emppu! Missäspäin saarta sie luuraat?

      Poista
  3. Teille jää varmasti ihanat muistot noilta ajoilta, mutta kuten sanottu, aikansa kutakin. Parin kuukauden Dommari-reissun jälkeen ajatukset varmasti virkistyy ja löydätte uuden kivan asumisratkaisun. Ihanaa reissua koko poppoolle!

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig