Hyvä blogi syntyy halusta jakaa ajatuksia, halusta antaa palanen omastaan

Aloitin bloggaamisen vuonna 2003. Se on tuonut elämääni paljon, mutta se on myös vienyt mennessään. Satoja, satoja tunteja omaa aikaa. Mitäköhän olisin tehnyt kaikilla niillä tunneilla, ellei blogeja olisi ollut olemassa?

 Enää en osaa edes olla ilman blogia. Se tuntuisi siltä kuin vetäisi ikkunoita kiinni, seiniä eteen, teippiä suulle.

Olen päättänyt blogata niin kauan kun siitä on itselleni iloa, eikä se tuota lähimmäisilleni haittaa.

Ennen blogeja oli niin vähän, että oli helppoa pysyä jokseenkin kartalla siitä mitä, kuka ja miten. Nyt niitä on niin paljon, etten tiedä enää mistään mitään. Ohjeena blogia aloittavalle sanoisin, että hyvä blogi syntyy halusta jakaa ajatuksia, kuvia, tunteita, hetkiä. Halusta antaa palanen omaa muille. Ei siitä, että haluaa jotain itselleen.

Tämä halu jakaa mielipiteitä, kuvia ja elämän pieniä tärkeitä hetkiä paistaa läpi esimerkiksi näistä blogeista: 

Annika Home & Away

My Post-University Life

Deep Red Blues

Tyynenmeren tallessa

Kaukokaipuu matkablogi 

1001 Kabul 

Tämä oli vastauksenani Blogger Recognition Award-tunnustukseen, jonka minulle jakoi Päivänsäteen menninkäinen. Kiitän kauniisti maininnasta ja jaan sen eteenpäin yllä mainitsemilleni blogeille. Näitä kiertäviä tunnustuksia ei olekaan aikoihin näkynyt. Kuin pieni tuulahdus viattomuuden ajoilta, kuten olen mennyttä blogimaailmaa joskus aiemmin nimittänyt.

Ohjeena oli kertoa miten oma blogihistoria on alkanut, antaa ohjeita uusille kirjoittajille ja jakaa tunnustus eteenpäin kymmenelle. Kuten aina, poikkean hieman säännöistä, mutta tämä olkoon tunnustuksena yllä mainitsemilleni kuudelle blogille. Kuvituksena Kirkkonummi tänä aamuna.

 

¨

Me dieron un reconocimiento bloguístico. Muchas gracias, Largarto de un Lagartero. Las fotos las tomé esta mañana.

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi