Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Hullu ajoreissu Helsingistä Hemavaniin

(Yhteistyössä Visit Sweden, Volvo ja Viking Line)

Vaikka tällä hetkellä talossa riehuu oksutauti ja muuttolaatikot lojuvat puoliksi täytettyinä hujan hajan ympäri kämppää, ajattelin nyt hetkeksi istahtaa alas rentoutumaan reissutarinoiden parissa, ennen kuin uusi matka ehtii jo pärähtää päälle (kunhan nyt ollaan terveinä siihen mennessä)!

Jos Carlokselta kysytään, väittää hän suomalaisten olevan hieman kummallisia Ruotsi-ihailijoita. Hän on onnistunut saamaan sellaisen kuvan, että suomalaiset katsovat ruotsalaisia hieman kadehtien yläviistoon.. että Ruotsissa on melkein joka asia hieman paremmin tai hieman hienompaa. No, niin tai näin, ehkä minä olen itse se joka tämän mielikuvan on aiheuttanut? 

En myönnä olevani mikään fani (fanitus ei ylipäätään ole minun juttuni), mutta kyllä vaan Ruotsi niin monessa asiassa vetää pisteet kotiin että sinne on ihanaa mennä käymään yhä uudelleen ja uudelleen. Helppoa ja tuttua, mutta silti vähän erilaista. Viime talvena pääsin bloggariporukalla tutustumaan Åreen, joka oli aika mahtava kokemus. Totaalinen breikki vauva-arkeen myrskyisällä tunturilla, fine dining-meiningeissä jäi sen verran positiivisena kokemuksena mieleeni, että tälle talvelle oli suunniteltava uusinta. 


Viime reissun matkakaverin, Inkan, oli ehdottomasti tultava mukaan, sekä tietenkin bloggarikaverimme Kean,  jolla onkin jo hieman enemmän kokemusta niin lautailusta kuin Ruotsin laskettelukeskuksistakin kuin itselläni (jätetään kuitenkin ne yksityiskohtaisemmat lautailukommellukseni sinne laskublogin puolelle, ehh)...  Harmiksemme neljäs kaverimme jäi työjuttujen vuoksi pois kyydistä, mutta hauskaa meillä oli ainakin omasta mielestäni näin kolmisteenkin! Olen niin tyytyväinen, että matka saatiin lopulta toteutettua, aikatauluongelmista ja muista ikävyyksistä huolimatta. Itselleni pelkästään kotoa poissaolo on edelleen todella iso juttu, sillä Oliver nyt tunnetusti on edelleen aikalailla kiinni minussa. 


Vaikka viikon reissu tiivistettiin viiteen päivään, sisältäen ajon Helsingistä Turkuun, laivamatkan Tukholmaan sekä lähes 12 tuntisen maantiekiidon ylös Hemavaniin asti, emme paljoa empineet matkaan lähtöä. Valinta oli oikea, sillä kaikki sujui kuin vanhoilta konkareilta, minun ajopätkääni lukuunottamatta. Allamme oli Volvolta lainassa kieltämättä aika päheä Volvo XC90, jonka ajaminen ei olisi voinut helpompaa olla kaikkien höysteidensä ansiosta (automaattinen hidastus, kiihdytys, ohjauksen tehostus jne.), mutta kun oma ajokokemus on mitä on (vuoden verran satunnaista päiväkoti - Kirkkonummen Prisma-rundia), niin ajaminen oudolla kiemurtelevalla tiellä kuumotti sen verran, että minun kyydissäni emme ehkä olisi saman päivän aikana päässeet perille asti (jos koskaan). Niinpä jätin kuskin puolen hierovan selkänojan suosiolla Kean ja Inkan harteille ja katselin mieluummin maisemia, jotka tosin tuolla pätkällä ovat aika yksitoikkoisia Lapin rajoille asti... 


Ennen huristelua pitkin Ruotsia olimme kuitenkin  ehtineet viettää yhden yön laivalla. Viking Grace oli minulle uusi tuttavuus, sillä vanhempieni bonusmatkat ovat vieneet meidät aina Tukholmaan sinivalkoisessa kyydissä. Vaikka emme ehtineetkään tulevaa ajopäivää ajatellen kauheasti laivalla kiertelemään, sen verran raikas ja uutukainen tunnelma paatilta välittyi, että seuraava matka Ruotsin puolelle tulee ehdottomasti tehdä myös tällä meren hiljaisimmalla ja vieläpä maakaasulla kulkevalla Viikkarilla. 


Asiaa avitti hieman myös se tosiasia, että perus kerrossänkyhytin sijaan minulla oli ihan itselleni pehmeä parivuode ja mahtavan iso ikkuna merelle. Hyttiin kannattaa siis ehdottomasti panostaa jos haluaa unohtaa kaikki ne ikävät puolet laivamatkustamisesta. Toisekseen minulla on aivan yliherkkä nenä mitä tulee vanhoihin kokolattiamattoihin, eikä tällä kertaa siitä tarvinnut onneksi murehtia. Muutenkin laivan sisustus (Vertti Kiven tyyppien suunnittelema) oli miellyttävää ja tunnelma laivalla keskiviikko-torstai-reitillä ihanan rauhallinen. 


Yhteen asiaan ehdimme kuitenkin laivalla keskittymään, nimittäin syömiseen. Ruokailut olivat viimevuotisen laskureissumme kohokohtia itse laskemisen ohella, eikä tämäkään reissu ollut poikkeus. Aivan Åren gastroelämyksiin ei tällä reissulla päästy (enkä sitä kyllä olettanutkaan), mutta heti alkuun meitä odotti laivan a la carte illallinen Michael Björklundin suunnittelemalla kevätmenulla


Omaksi suosikikseni aterialta nousi alkuruoka, joka sisälsi meriravunpyrstöä, vasikan kateenkorvaa, mustajuuricremeä ja mustajuuri-papuraguuta. Pääruoaksi valitsin kanaa, joka oli ehkä väärä valinta, sillä kevätkananpoika lautasellani oli hieman liian suuri muistutus itselleni siitä mitä olin tosiaan syömässä, vaikka muutoin päätinkin reissun aikana unohtaa lihansyöntiin liittyvät ruokavammani. Maukasta, muttei kuitenkaan niin erityistä, että olisin voinut ohittaa sen tosiasian mitä olin syömässä, toisin kuin kävi tuon vasikan kateenkorvan kohdalla. Enpä tiedä miksen sitä ajatellut jo etukäteen ja valinnut pariloitua kuhaa päälautaselleni. 




Jälkiruokalautanen oli jotain aika tavanomaisuudesta poikkeavaa. En ole kertaakaan aiemmin syönyt ravintolassa raparperipiirakkaa, koska eipä sitä juurikaan ole ollut tarjolla! Lautanen tyhjeni kukkineen päivineen niin nopeasti, että unohdin kokonaan että jätskin lisäksi piirakkaa olisi voinut höystää vaniljakastikkeella... mutta enpä ollut ainoa. Koko vaniljakastikekulho nimittäin unohtui meiltä keskelle pöytää. 



Aamulla ennen ajomatkan starttausta ehdimme onneksi käymään vielä aamiasbuffassa, jonka saimme nauttia ihan mahtavassa aamuauringossa Tukholman saaristoa ihaillen. Harmi vaan etten ollut osannut ylhäisestä yksinäisyydestäni huolimatta nukkua kunnon unia ja heräsin vieläpä tuntia liian aikaisin, kaikesta herätyskello - aikaero - säätelystäni huolimatta. Hoh hoi. 



Neljän tunnin unista huolimatta matka kului oletettua keveämmin, eikä jutusta tullut loppua koko matkan aikana. Vaikka oman pikku perheeni kanssa matkustaminen on ihanaa, niin myönnän että oli aika luksusta päästä päivittelemään kuulumisia ihan pitemmän kaavan mukaan näin huippujen tyttöjen kanssa, joille reissaaminen on yhtä tärkeä juttu kuin itselleni! Kaikesta huolimatta perille Hemavaniin saapui kolme aika reissussa rähjääntynyttä tyyppiä, jotka olisivat hyppineet seinille alta aikayksikön ellei illallinen olisi ollut varattuna juuri sopivaan aikaan. 


¨
En la semana pasada tuve el placer de hacer un viajecito patrocinado por Visit Sweden a Hemavan-Tärnaby en la Laponia sueca. Fue un viaje de locos, ya que la mitad del viaje lo pasamos de camino! Volvo nos prestó un super carro para la travesía, por lo que no se hizo tan pesado pasar doce horas manejando al norte desde Estocolmo. La primera noche del viaje lo pasamos en el barco Viking Grace, donde nos brindaron un menú de Michael Björklund, un chef de los más famosos por estos lados. En ningún momento me arrepentí por haber salido a este viaje aunque fue un poco duro para Oliver. Fue un break necesario en muy buena compañía de dos amigas blogueras, Inka y Kea

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

4 kommenttia

  1. Ihan hassua katsoa näitä sun kuvia... olinko minäkin tuolla mukana? :) Matkasta on vain viikko ja se tuntuu nyt jo ihan unelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä. Täällä vatsataudin kourissa kaikki tuntuu niin kaukaiselta unelta...

      Poista
  2. Tosi kivannäköinen matkanaloitus! Pitääkin tutkia vielä tarkemmin tuota Viikkari-vaihtoehtoa, kun suunnittelemme matkaa Ruotsiin ja Norjaan...
    Saanemme lukea lisää reissustanne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti! Ja joo, varmasti, heti kun yrjötauti hellittää... Tosin sitten taidammekin olla taas jo reissussa, eli heti kun pääsen linjoille! :)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig