Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Ikuisesti kiitollinen

Tämä kulunut viikko on muistuttanut yhtä pitkää epäonnisten tapahtumien sarjaa, mutta siitä huolimatta oloni on tällä hetkellä ihanan rentoutunut ja helpottunut. Norovirus, muutto, flunssa ja reissuunlähtö eivät ole mikään maailman paras yhdistelmä, mutta kaikesta on kuitenkin selvitty. Monta juttua jäi tekemättä, asiaa hoitamatta, kaappia kiillottamatta ja tavaraa viemättä kierrätykseen, mutta suurin osa asioista on nyt ainakin hetken aikaa järjestyksessä. 




Yhteiselo vanhempieni kanssa punaisessa talossa (kuten Oliver kotiamme kutsui) on nyt ohi ja aika tuossa ihanassa asuinpaikassa kasa muistoja vain. En voi muuta kuin olla ikuisesti kiitollinen omille vanhemmilleni, että he silloin kaksi ja puoli vuotta sitten hyppäsivät mukaan kelkkaamme ja auttoivat meitä eteenpäin. Muistot yhteiselosta ovat positiivisia, vaikka toki kodin jakaminen omien vanhempien kanssa on hyvin haastavaa puolin ja toisin. 

Muutaman kerran ehti pinna palaa aivan täysin itsellänikin, mutta luultavasti kaikista haastavinta tämä aika oli omalle äidilleni, jonka tapa katsoa asioita poikkeaa hyvin paljon meidän tavasta olla ja elää. Ikävä tuota kotia tulee varmasti jokaiselle meistä, mutta ehkä nyt oli aika siirtyä eteenpäin. 




Toivottavasti tuo aika on ollut myös vanhemmilleni rikasta ja ihanaa aikaa, vaikka samalla he joutuivatkin kuuntelemaan niin monet tahtotaaperon raivarit, sietämään kylpyhuoneen pyykkivuoret ja muut hektisen pikkulapsiarjen tuomat epäkohdat vielä eläkeiällään. Ehkä niitäkin hetkiä vielä muistelee lämmöllä omassa rauhallisessa kodissa istuskellessa... 

Lähtö tapahtui niin nopeasti, ettei kodille paljon ehtinyt hyvästejä heittämään tai asiaa miettimään, mutta ehkä hyvä niin. Tuossa talossa oli niin mukava olla, että parempi kai vain jatkaa sen pidemmin asiaa vatvomatta, sillä jossain vaiheessa tuo poismuutto olisi kuitenkin koittanut. Ehkä parempi nyt kuin sitten kun olisimme Oliver etunenässä ehtineet vielä enemmän kiintymään tuohon asuinympäristöön. 




Kiitos punainen talo kaikesta mitä elämäämme toit. 

¨
Gracias "casa roja". Ahora eres parte de nuestros recuerdos. Te recordaré para siempre con un cariño extra especial. Siempre estaré agradecida a mis padres por haber compartido este tiempo con nosotros y por habernos ayudado a través de momentos difíciles. 

Ahora es tiempo mirar hacía adelante y empezar nuevos caminos. 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Hullu ajoreissu Helsingistä Hemavaniin

(Yhteistyössä Visit Sweden, Volvo ja Viking Line)

Vaikka tällä hetkellä talossa riehuu oksutauti ja muuttolaatikot lojuvat puoliksi täytettyinä hujan hajan ympäri kämppää, ajattelin nyt hetkeksi istahtaa alas rentoutumaan reissutarinoiden parissa, ennen kuin uusi matka ehtii jo pärähtää päälle (kunhan nyt ollaan terveinä siihen mennessä)!

Jos Carlokselta kysytään, väittää hän suomalaisten olevan hieman kummallisia Ruotsi-ihailijoita. Hän on onnistunut saamaan sellaisen kuvan, että suomalaiset katsovat ruotsalaisia hieman kadehtien yläviistoon.. että Ruotsissa on melkein joka asia hieman paremmin tai hieman hienompaa. No, niin tai näin, ehkä minä olen itse se joka tämän mielikuvan on aiheuttanut? 

En myönnä olevani mikään fani (fanitus ei ylipäätään ole minun juttuni), mutta kyllä vaan Ruotsi niin monessa asiassa vetää pisteet kotiin että sinne on ihanaa mennä käymään yhä uudelleen ja uudelleen. Helppoa ja tuttua, mutta silti vähän erilaista. Viime talvena pääsin bloggariporukalla tutustumaan Åreen, joka oli aika mahtava kokemus. Totaalinen breikki vauva-arkeen myrskyisällä tunturilla, fine dining-meiningeissä jäi sen verran positiivisena kokemuksena mieleeni, että tälle talvelle oli suunniteltava uusinta. 


Viime reissun matkakaverin, Inkan, oli ehdottomasti tultava mukaan, sekä tietenkin bloggarikaverimme Kean,  jolla onkin jo hieman enemmän kokemusta niin lautailusta kuin Ruotsin laskettelukeskuksistakin kuin itselläni (jätetään kuitenkin ne yksityiskohtaisemmat lautailukommellukseni sinne laskublogin puolelle, ehh)...  Harmiksemme neljäs kaverimme jäi työjuttujen vuoksi pois kyydistä, mutta hauskaa meillä oli ainakin omasta mielestäni näin kolmisteenkin! Olen niin tyytyväinen, että matka saatiin lopulta toteutettua, aikatauluongelmista ja muista ikävyyksistä huolimatta. Itselleni pelkästään kotoa poissaolo on edelleen todella iso juttu, sillä Oliver nyt tunnetusti on edelleen aikalailla kiinni minussa. 


Vaikka viikon reissu tiivistettiin viiteen päivään, sisältäen ajon Helsingistä Turkuun, laivamatkan Tukholmaan sekä lähes 12 tuntisen maantiekiidon ylös Hemavaniin asti, emme paljoa empineet matkaan lähtöä. Valinta oli oikea, sillä kaikki sujui kuin vanhoilta konkareilta, minun ajopätkääni lukuunottamatta. Allamme oli Volvolta lainassa kieltämättä aika päheä Volvo XC90, jonka ajaminen ei olisi voinut helpompaa olla kaikkien höysteidensä ansiosta (automaattinen hidastus, kiihdytys, ohjauksen tehostus jne.), mutta kun oma ajokokemus on mitä on (vuoden verran satunnaista päiväkoti - Kirkkonummen Prisma-rundia), niin ajaminen oudolla kiemurtelevalla tiellä kuumotti sen verran, että minun kyydissäni emme ehkä olisi saman päivän aikana päässeet perille asti (jos koskaan). Niinpä jätin kuskin puolen hierovan selkänojan suosiolla Kean ja Inkan harteille ja katselin mieluummin maisemia, jotka tosin tuolla pätkällä ovat aika yksitoikkoisia Lapin rajoille asti... 


Ennen huristelua pitkin Ruotsia olimme kuitenkin  ehtineet viettää yhden yön laivalla. Viking Grace oli minulle uusi tuttavuus, sillä vanhempieni bonusmatkat ovat vieneet meidät aina Tukholmaan sinivalkoisessa kyydissä. Vaikka emme ehtineetkään tulevaa ajopäivää ajatellen kauheasti laivalla kiertelemään, sen verran raikas ja uutukainen tunnelma paatilta välittyi, että seuraava matka Ruotsin puolelle tulee ehdottomasti tehdä myös tällä meren hiljaisimmalla ja vieläpä maakaasulla kulkevalla Viikkarilla. 


Asiaa avitti hieman myös se tosiasia, että perus kerrossänkyhytin sijaan minulla oli ihan itselleni pehmeä parivuode ja mahtavan iso ikkuna merelle. Hyttiin kannattaa siis ehdottomasti panostaa jos haluaa unohtaa kaikki ne ikävät puolet laivamatkustamisesta. Toisekseen minulla on aivan yliherkkä nenä mitä tulee vanhoihin kokolattiamattoihin, eikä tällä kertaa siitä tarvinnut onneksi murehtia. Muutenkin laivan sisustus (Vertti Kiven tyyppien suunnittelema) oli miellyttävää ja tunnelma laivalla keskiviikko-torstai-reitillä ihanan rauhallinen. 


Yhteen asiaan ehdimme kuitenkin laivalla keskittymään, nimittäin syömiseen. Ruokailut olivat viimevuotisen laskureissumme kohokohtia itse laskemisen ohella, eikä tämäkään reissu ollut poikkeus. Aivan Åren gastroelämyksiin ei tällä reissulla päästy (enkä sitä kyllä olettanutkaan), mutta heti alkuun meitä odotti laivan a la carte illallinen Michael Björklundin suunnittelemalla kevätmenulla


Omaksi suosikikseni aterialta nousi alkuruoka, joka sisälsi meriravunpyrstöä, vasikan kateenkorvaa, mustajuuricremeä ja mustajuuri-papuraguuta. Pääruoaksi valitsin kanaa, joka oli ehkä väärä valinta, sillä kevätkananpoika lautasellani oli hieman liian suuri muistutus itselleni siitä mitä olin tosiaan syömässä, vaikka muutoin päätinkin reissun aikana unohtaa lihansyöntiin liittyvät ruokavammani. Maukasta, muttei kuitenkaan niin erityistä, että olisin voinut ohittaa sen tosiasian mitä olin syömässä, toisin kuin kävi tuon vasikan kateenkorvan kohdalla. Enpä tiedä miksen sitä ajatellut jo etukäteen ja valinnut pariloitua kuhaa päälautaselleni. 




Jälkiruokalautanen oli jotain aika tavanomaisuudesta poikkeavaa. En ole kertaakaan aiemmin syönyt ravintolassa raparperipiirakkaa, koska eipä sitä juurikaan ole ollut tarjolla! Lautanen tyhjeni kukkineen päivineen niin nopeasti, että unohdin kokonaan että jätskin lisäksi piirakkaa olisi voinut höystää vaniljakastikkeella... mutta enpä ollut ainoa. Koko vaniljakastikekulho nimittäin unohtui meiltä keskelle pöytää. 



Aamulla ennen ajomatkan starttausta ehdimme onneksi käymään vielä aamiasbuffassa, jonka saimme nauttia ihan mahtavassa aamuauringossa Tukholman saaristoa ihaillen. Harmi vaan etten ollut osannut ylhäisestä yksinäisyydestäni huolimatta nukkua kunnon unia ja heräsin vieläpä tuntia liian aikaisin, kaikesta herätyskello - aikaero - säätelystäni huolimatta. Hoh hoi. 



Neljän tunnin unista huolimatta matka kului oletettua keveämmin, eikä jutusta tullut loppua koko matkan aikana. Vaikka oman pikku perheeni kanssa matkustaminen on ihanaa, niin myönnän että oli aika luksusta päästä päivittelemään kuulumisia ihan pitemmän kaavan mukaan näin huippujen tyttöjen kanssa, joille reissaaminen on yhtä tärkeä juttu kuin itselleni! Kaikesta huolimatta perille Hemavaniin saapui kolme aika reissussa rähjääntynyttä tyyppiä, jotka olisivat hyppineet seinille alta aikayksikön ellei illallinen olisi ollut varattuna juuri sopivaan aikaan. 


¨
En la semana pasada tuve el placer de hacer un viajecito patrocinado por Visit Sweden a Hemavan-Tärnaby en la Laponia sueca. Fue un viaje de locos, ya que la mitad del viaje lo pasamos de camino! Volvo nos prestó un super carro para la travesía, por lo que no se hizo tan pesado pasar doce horas manejando al norte desde Estocolmo. La primera noche del viaje lo pasamos en el barco Viking Grace, donde nos brindaron un menú de Michael Björklund, un chef de los más famosos por estos lados. En ningún momento me arrepentí por haber salido a este viaje aunque fue un poco duro para Oliver. Fue un break necesario en muy buena compañía de dos amigas blogueras, Inka y Kea

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

torstai 21. huhtikuuta 2016

Väder och vind avgör var turen går

Kun luin viimeviikkoisen Visit Swedenin järkkäämän blogireissumme suunnitelmaa, hyppäsi tuo otsikon lause silmilleni kuin paraskin ohje omaan elämäntilanteeseeni. Sää ja tuuli päättäköön sen mistä reitti kulkee. 

Tässä tapauksessa kyse oli kuitenkin vain tuntureiden tuulista ja reitistämme rinteillä, mutta aika hyvin tuo sopi myös omaan elämääni nyt, kun asiat muuttuvat ja suunta selkiytyy vain odottamalla ja tilannetta seuraamalla.

 (laskuvaatteet Salomonin)

Monta päätöstä on kuitenkin tehty ja tällä hetkellä asiat ovat siinä mallissa, että yksi yrittäjä ja yksi lomautettu pakkaavat omaisuutensa vuokravarastoon, vanhempani muuttavat toisaalle ja haikein mielin luovumme tästä ihanasta, tähänastisista kodeistamme kauneimmasta asua. 

Kertaakaan aiemmin ei mieleni ole ollut näin haikea vuokra-asunnon ja sen ympäristön (sekä vuokraisäntien) suhteen täällä Suomessa, mutta muutos on kuitenkin hyväksi ja ratkaisu on oletettavasti ollut se oikea. Kauas emme "mummusta ja pappasta" varmastikaan päädy, joten yhteinen perhe-elämä varmasti jatkuu ahkeraan, vaikkakin pienellä mutta itse kullekin sopivalla hajuraolla höystettynä.


En hetkeäkään ole katunut päätöstä lähteä työstäni, enkä myöskään kauheasti ole murehtinut C:n yllättävää lomautusta, vaikka se toikin meidät nykyisten päätösten eteen. Samalla työmuutokset ovat luoneet meille tilanteen, josta eteenpäin siirtyminen vie meidät vihdoinkin  niin kauan odotetulle matkalle Santo Domingoon.

Ensi viikolla pakkaamme siis irtaimistomme pieneen koppiin, shortsit matkalaukkuun ja häippäsemme juhannuksen tienoille asti Karibian aurinkoon.


Pienellä jännityksellä seuraan miten Oliver reagoi tähän kaikkeen. Toivon, että muutos ei ole liian suuri, vaan että pikkuinen olisi yhtä onnellinen ja aurinkoinen kuin aina kun saamme viettää pitemmän aikaa kaikki yhdessä. Lentokone, serkkutytöt, rantahiekka ja uima-allas ainakin saavat pikkuisen reissumiehen innostumaan, mutta toivotaan että käytännössäkin kaikki sujuu ilman sen suurempia kommelluksia, standby-lipuistamme ja monia kaupunkeja kiertävästä matkareitistämme huolimatta. 

Eiköhän se uusi kotikin sitten aikanaan tunnu hyvältä paikalta asua, vaikka ikävä nykyistä varmasti tulee itse kullakin.


Ennen tulevaa reissua lupaan kuitenkin kertoa hieman enemmän tuosta viime viikon tehoreissusta, joka oli aivan mahtava breikki kaiken tämän keskellä. Olin niin onnellinen päästessäni ylös lumimaisemiin, katselemaan elämää aivan eri perspektiivistä, seuranani kaksi mahtavaa tyttöä, jotka tämä blogi on tuonut elämääni.

¨
Tantos cambios repentinos, tantas experiencias nuevas por explorar. El viaje bloguístico al norte de Suecia (del cual queda pendiente contarles) marcó el comienzo de una nueva era. Ahora estamos empacando nuestra casa, para irnos de viaje a Dominicana y luego comenzar una nueva rutina en un nuevo ambiente. Casa nueva, trabajo nuevo, ánimo renovado... pero antes de eso, vamos a disfrutar esta oportunidad de volver a ver toda la gente tan querida y al mismo tiempo disfrutar un poco del calor caribeño!

 
 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

torstai 7. huhtikuuta 2016

Mitä ihmettä oikein teen?

Kun joku kysyy minulta mitä minä nyt oikeastaan teen tai suunnittelen tekeväni, rehellisesti sanottuna en edes itse tiedä kunnollista vastausta. Samalla silti koko ajan teen jotakin. Taustalla pyörii edelleen Puutamo, tuo oma rakas puuverstas, mutta todellisuudessa minä en ole verstaalla tekemässä töitä, vaikka siellä alituiseen palaverien perässä juoksenkin. 

Samalla olen lähtenyt toteuttamaan vuosikausiksi jumiutuneita omia projektejani, joka on kivasti tuonut tuntumaa taas puutöiden tekemiseen. Yrittäjänä en kuitenkaan ole astunut takaisin areenalle, sillä omat ajatukseni ovat olleet hieman toisaalla. Vireillä on suunnitelma täyspäiväisen yrityksen pyörittämiseen, mutta lähinnä suunnittelu- ja mallinnushommissa, sekä valokuvausjutuissa (oikeasti, iik!). Puutamo pysyy silti aina mukana kuvioissa, sillä osuuskuntaa tulen edelleen pyörittämään yhdessä muiden jäsenten kanssa. En myöskään ole heittänyt kirvestä kaivoon huonekalujen osalta, sillä liittyväthän ne olennaisena osana niihin muihin juttuihin joita teen (paitsi ehkä siihen valokuvaukseen). 

Elämä kuitenkin heittelee eteen alituiseen uusia tilanteita, eikä sitä tosiaan tiedä mihin tämä taival minut lopulta vie. Tällä hetkellä kaikki vaihtoehdot tuntuvat lähes yhtä todennäköisiltä. Oma yritys, Prisman kassa tai saari rapakon takana. Ehkä kaikkia niitä vuorotellen tai yhtäaikaisesti? Juuri nyt on hetken aikaa vain odoteltava itsestäni riippumattomia päätöksiä.

Sen voin kuitenkin sanoa, että tylsäksi ei aika ole kaikkien näiden eteen heitettyjen tilanteiden kanssa käynyt!



¨
Aunque siempre seré parte del taller de madera (Puutamo) y aunque parezca que estoy de vuelta como ebanista, en realidad mis planes son un poco diferentes. Si todo va como planeado, próximamente estaré haciendo diseño y fotografía a mi nombre... pero como nada nunca va justamente como uno lo pensaba, quién sabrá qué pasará en esta vida... En realidad no sé si pronto estaré trabajando en la caja de un supermercado, o si estaré de aquel lado del charco. Ahora mismo todo parece igual de probable que la opción de tener mi propia compañía en marcha.


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Hyvä blogi syntyy halusta jakaa ajatuksia, halusta antaa palanen omastaan

Aloitin bloggaamisen vuonna 2003. Se on tuonut elämääni paljon, mutta se on myös vienyt mennessään. Satoja, satoja tunteja omaa aikaa. Mitäköhän olisin tehnyt kaikilla niillä tunneilla, ellei blogeja olisi ollut olemassa?



 Enää en osaa edes olla ilman blogia. Se tuntuisi siltä kuin vetäisi ikkunoita kiinni, seiniä eteen, teippiä suulle.



Olen päättänyt blogata niin kauan kun siitä on itselleni iloa, eikä se tuota lähimmäisilleni haittaa.



Ennen blogeja oli niin vähän, että oli helppoa pysyä jokseenkin kartalla siitä mitä, kuka ja miten. Nyt niitä on niin paljon, etten tiedä enää mistään mitään. Ohjeena blogia aloittavalle sanoisin, että hyvä blogi syntyy halusta jakaa ajatuksia, kuvia, tunteita, hetkiä. Halusta antaa palanen omaa muille. Ei siitä, että haluaa jotain itselleen.



Tämä halu jakaa mielipiteitä, kuvia ja elämän pieniä tärkeitä hetkiä paistaa läpi esimerkiksi näistä blogeista: 








Tämä oli vastauksenani Blogger Recognition Award-tunnustukseen, jonka minulle jakoi Päivänsäteen menninkäinen. Kiitän kauniisti maininnasta ja jaan sen eteenpäin yllä mainitsemilleni blogeille. Näitä kiertäviä tunnustuksia ei olekaan aikoihin näkynyt. Kuin pieni tuulahdus viattomuuden ajoilta, kuten olen mennyttä blogimaailmaa joskus aiemmin nimittänyt.





Ohjeena oli kertoa miten oma blogihistoria on alkanut, antaa ohjeita uusille kirjoittajille ja jakaa tunnustus eteenpäin kymmenelle. Kuten aina, poikkean hieman säännöistä, mutta tämä olkoon tunnustuksena yllä mainitsemilleni kuudelle blogille. Kuvituksena Kirkkonummi tänä aamuna.



¨
Me dieron un reconocimiento bloguístico. Muchas gracias, Largarto de un Lagartero. Las fotos las tomé esta mañana.

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Lisää proteiinia

(Yhteistyössä Fast Sports Nutrition)

Nähtyään isot tonkat proteiinijauhetta keittiössäni, siskoni kysyi minulta että miten minä niitä oikein käytän. Kun joku asia on tullut itselleni arkipäiväiseksi tai itsestäänselväksi, tapaan unohtaa että kaikki eivät tee samoin. No, toki siskonikin on proteiinijauhetta syönyt, mutta se ei kuitenkaan taida olla yhtä pysyvänä osana ruokavaliota kuin itselläni. 

Minä olen syönyt lisäproteiinia noin kuusi vuotta. En jatkuvasti päivittäin, mutta ainakin aina silloin kun urheilen. Tämä talvi on tosin ollut tämänkin asian suhteen aika katastrofaalinen, sillä kaikista terveysintoiluistani huolimatta, lapsukainen on napannut kaikki mahdolliset taudit mukaansa päiväkodista, jonka seurauksena olen itsekin ollut kipeänä vähän väliä ja urheilu on jäänyt todella vähäiselle. 



Ruokailuun tulisi kuitenkin panostaa koko ajan, urheilisi tai ei, sekä etenkin kun defenssit ovat niin matalalla että jokainen päiväkotipöpö vetää lakoon. Minun tapauksessani asiaa hankaloittaa myös se, että mitkään vihersmoothiet (tai kasvikset ylipäätään) eivät vaan mene lapsen eikä miehenkään suusta alas. Niinpä saan järjestää terveyskampanjoita ihan yksikseni, sekä vetää proteiinipirtelöitäni aamupalaksi vasta sen jälkeen kun lapsi on (ehkä) suostunut syömään puuroannoksensa yhdessä minun kanssani. 

Puuro on toki hyvä aamupala ja syön sitä kovin mielelläni. Pelkkä puuro ei kuitenkaan riitä, vaan rinnalle pitäisi lisätä muutakin, kuten sitä proteiinia. Hyvänä vaihtoehtona toimivat kananmunat, tai sitten juurikin aamusmoothie, proteiinilla höystettynä. Jos tukeva aamupala ei vaan onnistu (en itsekään mielellään vetäisi mitään pihviä aamupalaksi), niin lisäproteiinilla on helppo lähteä liikkeelle. Itsensä kiduttaminen lounasaikaan asti ei vaan ole kovin järkevää. 



Proteiinivalikoimat ovat viime vuosina aivan räjähtäneet kauppojen hyllyille ja monet varmasti miettivät että mikä niistä nyt sitten kuuluisi valita. Itse olen syönyt soijaproteiinia, herneproteiinia, hamppuproteiinia, riisiproteiinia sekä tietenkin heraproteiinia. Kaikista yleisin protskulisä onkin heraproteiini ja jos ei halua kauhistua näiden muiden jauheiden koostumusta (esim. riisiproteiini on aika karvaista suussa), kannattaakin aloittaa heraproteiinilla. Hera imeytyy nopeasti ja se sisältää enemmän lihaskasvulle tärkeitä aminohappoja kuin proteiinit yleensä. Aminohapoista leusiini käynnistää proteiinisynteesin lihaksissa, eli auttaa lihasten kasvussa ja palautumisessa. Siksi heraproteiini on urheilijoille tärkeä, mutta se sopii oikein hyvin myös aamupalalle.

Vaikka heraisolaatti onkin yleensä vähälaktoosista ja sopii monille laktoosivammaisille, on itselleni ollut hyvä vaihtoehto soijaproteiini-isolaatti, joka toimii yhtä lailla kuin heraproteiini, mutta imeytyy hieman hitaammin, eli pitää myös nälkää vähän pitempään. Mieluiten kuitenkin vaihtelen näiden välillä ja tällä hetkellä olen tehnyt pirtelöni Fastilta testiin saamaani Hera 80-proteiiniin



Fast Sports Nutrition on suomalainen yritys, jonka herajauhe tulee irlantilaisilta sertifioiduilta maitotiloilta. Nämä lehmät mussuttavat ruohoa ulkona lähes ympäri vuoden, jonka vuoksi niiden maito on esimerkiksi antioksidanttipitoisempaa kuin rehulla ruokittujen lehmien maito. Hera 80-proteiinilisää on montaa eri makua, mutta omat suosikkini ovat maustamaton, jota käytän aina smoothiessani jotka makeutan itse hunajalla, sekä suklaa (makeutettu sukraloosilla ja fruktoosilla), jonka voin vetäistä sellaisenaan nesteeseen sekoitettuna. Näitä purnukoita löytyy erikoisliikkeiden lisäksi isoista marketeista eikä hinta ole ollenkaan paha (19,95-21,95 €). Yksi purkki sisältää 600g, eli 24 protskuannosta (plus mittalusikan!).


http://www.fast.fi/tuotteet/hera80/

¨
Coman proteina! Para desayuno, almuerzo y cena :P. Yo por mi parte ya llevo seis años tomando batidas con proteina para facilitarme la vida y no tener que comer tanta carne, huevos etc. He probado de todo... proteina de soya, de arroz, de guisantes, de cáñamo y de suero, pero para alguien que nunca haya tomado ninguna, le recomiendo la proteina de suero. Es probablemente la mejor opción para los que se ejercitan, debido a que se absorbe rápido y contiene más aminoácidos (como la leucina) que las otras proteinas (lo cual es muy importante para el crecimiento y recuperación de los músculos), pero también su textura es más pasable para los que son más quisquiñosos con ese aspecto de la proteina... Mi opción de momento es la whey isolate (qué tan dificil puede ser decir esto en español?! el aislado de suero de leche?) de Fast, una compañia de nutrición deportiva finlandesa, que me mandó muestras de su nueva línea de proteinas.

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig