Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Minor setback

Juuri kun pääsin ajattelemasta, että eipä sentään ole tämänkertainen lapsen flunssa ottanut minusta otettaan, heräsin seuraavaan aamuun kaktus kurkussani ja silmät vuotaen. Kunnon miesflunssa, kombinaationa tuon oikean miehen megakiireet töissä ja isovanhempien reissut, olen käynyt aivan äärirajoilla ollessani kaksisteni kiukkuisen pikkuampiaiseni kanssa.

Likaiset ja puhtaat pyykit menevät sekaisin pesuhuoneessa, päivällisriisit löytyvät pöydän alta, kanat ympäri keittiötä sekä itse lapsukainen sohvan takaa aikalisää ottamasta, raivoten vuorotellen "en halua syödä" ja "haluan syödä". 

Sen jälkeen kun on valvonut monta yötä putkeen lasta lohduttaen ja oma kroppa tuntuu kunnon Burana-shotin jälkeenkin kuin sonnilauman jyräämältä, saa myös rättiväsyneenä myöhään kotiin laahustava mies kuulla kunniansa. 

Voi raukkaa, sekä miestä että lasta. Onneksi järki pysyttäytyy mukana ja osaan pyytää anteeksi. Onneksi sekä lapsi että mies myös unohtavat yhtä nopeasti kuin oma mielialani vaihtuu raivosta iloon. Pieniä takaiskuja positiivisuuden tiellä. Viilipyttymies suosittelee itsehillintäkurssia, itse ehdottelen ihan vaan kunnon yöunia. Toimivat tälläkin kertaa.

Näin on kirjoittaminenkin taas kärsinyt sekä omat työjutut seisoneet paikallaan, kun ei ole näppi pysynyt napeilla, mutta tänään on tuntunut jo sen verran hyvältä, että eiköhän tästä taas toivuta ja jatketa kovaa vauhtia eteenpäin. 

Yritin ottaa itsestäni uutta kuvaa jossa näytän oikeasti itseltäni, profiileja ja hakemuksiani varten, joten lopputuloshan ei voinut olla muuta kuin väsynyt ja ryppyinen, mutta ystävien näkökulmasta kaunis ja yksinkertaisesti aikuinen. Usein on parempi luottaa itseensä, mutta onneksi tällaisissa tapauksissa on parempi antaa painoarvoa muiden sanoille. 

Aikuinen, vaikkei aina ihan kypsä kuitenkaan. 




Adulta pero no madura... cruda, aunque ya un poco arrugada. Con signos de vida vivida.

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

4 kommenttia

  1. Paranemisiin ! Ja hyvät kuvat sinusta)

    VastaaPoista
  2. Hyviä kuvia! Toi eka kujeileva on mun suosikki, mutta keskimmäinen ehkä työhakemuksiin paras.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Menninkäinen! Ja joo, mä luulen että tuo eka on ehkä eniten mun persoonaan sopiva muttei kuitenkaan mihinkään viralliseen juttuun :D... mutta onneksi en ookaan hakemassa ainakaan just nyt töitä ;)...

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig