Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Avaimet hyvään päivään


Päivä on aina huomattavasti parempi, kun tietyt asiat ovat kohdillaan. Minulle näitä asioita ovat ainakin seuraavat:  
 
Vähintään kahdeksan tunnin yöunet
Mieluummin kuitenkin yhdeksän.
 
Herääminen ilman herätyskelloa
Onnistuu jos edellinen on onnistunut.
 
Aamupala joka sisältää tarpeeksi proteiinia
Pelkkä puuro ja marjat eivät riitä, sillä muuten on jo tunnin päästä uudelleen nälkä.
 
 
Naaman kampaaminen
Vaikka meikkaaminen onkin aika turhaa, minulla on paljon parempi olo kun nassu on edes vähän laitettu. Valmiina taisteluun.
 
Musiikin kuuntelu
Jos vaikka työmatkalla ehtii kuunnella pari hyvää biisiä, saa päivään helposti kivan fiiliksen.
 
 
Halaus
Ihan kenen vaan. Oksitosiinia ja Endorfiineja!
 
Iso plussa olisi myös auringonpaiste, mutta kun sitä ei nyt tänä aamuna ole ollut saatavilla, toimivat nuo edelliset hyvinä korvikkeina.
 
Kivaa keskiviikkoa!
Kuvina Helsinki 7 am, puhelinräpsyinä.
 
 
 
ps. Tuo Bloglovin-linkki tuossa alussa vain siksi, että se piti tuohon tekstin alkuun heittää jotta saisin siirrettyä blogini listauksiin omalla domainillani vanhan blogspot-osoitteen sijaan.
 
¨
 
Para garantizar un buen día: Ocho o nueve horas de sueño, levantarse sin despertador, desayuno con suficiente proteina, peinarse la cara, oir música y dar un abrazo. La luz del sol sería muy bueno también, pero a falta de eso, estos funcionan!
 
Que tengan un buen miércoles!

Seuraa Blogia:    Bloglovin   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

3 kommenttia

  1. Hyvät eväät! Mulle tosin ainakin yhdeksän tuntia yöunta on liikaa, paras on kai sellaiset noin seitsemän tuntia - edellyttäen, että nukkuu hyvin. Mutta nämä ovat yksilöllisiä juttuja. Ja proteiinipitoinen aamupala on ehdoton. Puuro menee hyvin lounaalla tai vaikka illalla, mutta ei aamulla.

    Voi kun tuli taas ikävä Helsinkiä... ihana, ihana Helsinki! Nyt kun asun täällä maalla, niin välillä kaipaan tosi paljon kosteana kiiltävää asfalttia ja raitiovaunujen kolinaa - ihmisen mieli on kummallinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvaa olisinko iloinen jos mulle riittäisi vaan seitsämän tuntia? Olen aina ollut kunnon unikeko ja vasta yhdeksän tunnin jälkeen alkaa tuntua siltä että voisi nousta jo ylös...
      Ja ymmärrän täysin tuon Helsinki-kaipuun! Täytyy vaan yrittää muistaa että aika äkkiä sielä sitten kuitenkin haluaa takaisin luonnon rauhaan.

      Poista
  2. Hyvät vinkit! Täytyy ottaa neuvosta vaari ja ruveta ratikkamatkalla kuuntelemaan pari energistä biisiä, niin saavun varmaan töihinkin pirteämpänä :)

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig