Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Aamuvirkku vai aamutorkku?

Minä olen aamu-uninen. Siitä huolimatta sellaiset aamut, kun herään todella aikaisin, vailla väsymyksen häivääkään, ovat todella mahtavia. Jos totta puhutaan, haluaisin olla aamuvirkku. Kun nukkuu liian myöhään, koko päivä menee helposti kiireessä ja häsellyksessä. Voiko itsensä kouluttaa aamutyyppiseksi? 

Tämän viikon huonosti nukuttujen öiden seurauksena kaaduin eilen kuin raato sänkyyn jo ennen yhdeksää. Puoli kolmelta heräsin kammottavaan päänsärkyyn ja kokovartalojomotukseen. Kun nukkumisesta ei särkylääkkeen jälkeenkään tullut mitään, päätin luovuttaa ja nousta ylös. Kukuin yksinäni olohuoneessa puoli kuuteen asti ja mietin, että olisipa hienoa nousta joka aamu niin aikaisin, että ehtisi tehdä omia juttuja ennen muiden heräämistä. Lopulta kuitenkin sain uudelleen unta ja nousin ylös tuttuun tapaan lapsen huudettua pirteänä "herätys!". 

Tattaripuuroa mustikoilla ja banaanilla sekä muutama epäilyttävä juomapommi...

Viime vuosina en olekaan pahemmin herätyskelloa kaivannut, sillä vaikka Oliver onkin aamu-unista tyyppiä, herää hän ihan viimeistään ennen yhdeksää, mutta normaalisti seitsämän jäljistä. Viikonloppuisin useimmiten Carlos saa hoitaa aamutoimet, minun vetäessä vielä viimeiset aamu-unet. Viikko sitten aloitin käymään töissä kaksi tuntia aikaisemmin, joten herätyskello on taas palannut kuvioihin. Herääminen kuudelta aamulla ei ole enää tuntunut yhtään niin ylivoimaiselta kuin silloin joskus, kun viikonloppuisin helposti nukuin yli kymmeneen. 

Ajattelinkin nyt yrittää, että saisinko koulutettua itsestäni aamuvirkun. Vaikka aamu- tai iltatyyppisyys onkin synnynnäinen ominaisuus, muuttuu ihmiset luonnostaankin iän myötä enemmän aamutyyppisiksi. Kun nyt olen löytänyt hyvän sauman tähän aikaisempaan aamurytmiin, olisi mukava yrittää tehdä siitä pysyvä, menemällä joka ilta nukkumaan viimeistään yhdeksältä

Saattaa olla vaikeaa, sillä tuskin tästä sisäänrakennetusta iltakukkujasta koskaan kunnolla eroon pääsee, mutta varsinkin valoisampien aamujen lähestyessä olisi kiva ehtiä nauttimaan heti ensimmäisistä päivänsäteistä joka aamu. 

Tänä aamuna niitä päivänsäteitä sai kyllä etsiä...



Miten siellä? Oletko aamuvirkku vai aamutorkku?   

¨
Madrugador o no? Yo definitivamente no lo soy pero quisiera tanto levantarme temprano todos los días, sin tener sueño. Voy a hacer una lucha contra mi naturaleza. Intentaré acostarme a lo más tardar a las nueve, para levantarme a las cinco. Todos los dias.

 Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

5 kommenttia

  1. Tänään teki harvinaisen tiukkaa nousta töihin tuntia aikaisemmin kuin yleensä... en siis todellakaan ole aamuvirkku, vaan ihan yökukkuja. Minäkin haluaisin olla aamulla tehokas ja virkeä, mutta herääminen tuottaa aina tuskaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... mulla on aina suunnitteilla lähteä aamulla tosi aikaisin valokuvaamaan... arvaa montako kertaa sen tein viime vuonna? Muistaakseni kerran :D. Niinpä on jäänyt se meidänkin yhteinen kuvausretki vielä toteuttamatta... noh, ehkä keväällä? ;)

      Poista
  2. Torkku!! (nimim. lukee tätä yhdentoista aikaan illalla)

    Meillä onneksi jopa koirat on aamutorkkuja, jos ei ole pakko herätä aikaan x, meillä kyllä nukutaan 10-11 asti. Kesällä aurinko ja valoisuus kyllä herättävät jo 9-10 aikaan, mutta melkein taytyy olla joku spesiaalitapaus, että mut saa ennen yhdeksää sängystä.
    Joskus sitä miettii talven pimeimpään aikaan työaamuna, kun kello soi varttia vailla seitsemän, että eikö sitä vois mennä ennen yhtätoista-kahtatoista nukkumaan. Mutta mulla (meillä) on jäänyt päälle kanarialainen iltapainotteinen elämänrytmi, vaikkei se ihan aina tänne Suomeen sovikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Meillä on myös aina ollut tosi iltapainoitteista menoa, mutta varsinkin päiväkodin tultua kuvioihin, on ollut pakko sopeutua uuteen rytmiin. Tässäpä juuri istun bussissa klo 6:25 eikä tunnu yhtään pahalta, vaikka hyvin vaikeaa oli kyllä nousta ylös yli 8h unienkin jälkeen... Uh, sitä kesän valoa siis odotellessa...

      Poista
  3. Aamutorkku, vaikka mäkin haluaisin olla aamuvirkku. Tulee niin hyvää fiilis, kun joskus harvoin kerran vuodessa pääsee aikasin sängystä ylös. Viikonloppusin tekee mieli lojua sängyssä, mutta sitten rupee ahdistamaan kun tajuaa, että kello on 12-13 ja koko päivänä on saanut aikaiseksi pelkän aamiaisen :D

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig