Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Jokainen päivä on rakkauspäivä

Taas se ystävänpäivä tekee tuloaan. Onko suunnitelmia? Minä päätin tänä vuonna olla mahdollisimman siirappinen ja kaivaa kuva-arkistoistani meidän yhteispotretteja vuodesta 2000 eteenpäin. 

Paljon on nähty ja koettu, niin hyvässä kuin pahassakin. Minulle parasta tässä elämässä on juuri se, että olen löytänyt sen tyypin, joka pysyy vierelläni niin auringonpaisteessa kuin loskassakin. 

Oma paras ystäväni. Eikä haittaa ettei se tykkää mitään rakkauspäiviä edes viettää. Kun jokainen päivä on kuulemma rakkauspäivä. 
  Nähtäväksi jää loppuiko siirappisuuteni tähän ponnistukseen, vai vieläkö jaksan sunnuntaina panostaa asiaan... Hmmh.

¨
  
Amor. Pronto es el día de San Valentin. Qué te parece? Le haremos caso este año? Jejej.. Bueno, ya yo te conozco, no te preocupes. Así es que te quiero!

 Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Avaimet hyvään päivään


Päivä on aina huomattavasti parempi, kun tietyt asiat ovat kohdillaan. Minulle näitä asioita ovat ainakin seuraavat:  
 
Vähintään kahdeksan tunnin yöunet
Mieluummin kuitenkin yhdeksän.
 
Herääminen ilman herätyskelloa
Onnistuu jos edellinen on onnistunut.
 
Aamupala joka sisältää tarpeeksi proteiinia
Pelkkä puuro ja marjat eivät riitä, sillä muuten on jo tunnin päästä uudelleen nälkä.
 
 
Naaman kampaaminen
Vaikka meikkaaminen onkin aika turhaa, minulla on paljon parempi olo kun nassu on edes vähän laitettu. Valmiina taisteluun.
 
Musiikin kuuntelu
Jos vaikka työmatkalla ehtii kuunnella pari hyvää biisiä, saa päivään helposti kivan fiiliksen.
 
 
Halaus
Ihan kenen vaan. Oksitosiinia ja Endorfiineja!
 
Iso plussa olisi myös auringonpaiste, mutta kun sitä ei nyt tänä aamuna ole ollut saatavilla, toimivat nuo edelliset hyvinä korvikkeina.
 
Kivaa keskiviikkoa!
Kuvina Helsinki 7 am, puhelinräpsyinä.
 
 
 
ps. Tuo Bloglovin-linkki tuossa alussa vain siksi, että se piti tuohon tekstin alkuun heittää jotta saisin siirrettyä blogini listauksiin omalla domainillani vanhan blogspot-osoitteen sijaan.
 
¨
 
Para garantizar un buen día: Ocho o nueve horas de sueño, levantarse sin despertador, desayuno con suficiente proteina, peinarse la cara, oir música y dar un abrazo. La luz del sol sería muy bueno también, pero a falta de eso, estos funcionan!
 
Que tengan un buen miércoles!

Seuraa Blogia:    Bloglovin   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Aamuvirkku vai aamutorkku?

Minä olen aamu-uninen. Siitä huolimatta sellaiset aamut, kun herään todella aikaisin, vailla väsymyksen häivääkään, ovat todella mahtavia. Jos totta puhutaan, haluaisin olla aamuvirkku. Kun nukkuu liian myöhään, koko päivä menee helposti kiireessä ja häsellyksessä. Voiko itsensä kouluttaa aamutyyppiseksi? 

Tämän viikon huonosti nukuttujen öiden seurauksena kaaduin eilen kuin raato sänkyyn jo ennen yhdeksää. Puoli kolmelta heräsin kammottavaan päänsärkyyn ja kokovartalojomotukseen. Kun nukkumisesta ei särkylääkkeen jälkeenkään tullut mitään, päätin luovuttaa ja nousta ylös. Kukuin yksinäni olohuoneessa puoli kuuteen asti ja mietin, että olisipa hienoa nousta joka aamu niin aikaisin, että ehtisi tehdä omia juttuja ennen muiden heräämistä. Lopulta kuitenkin sain uudelleen unta ja nousin ylös tuttuun tapaan lapsen huudettua pirteänä "herätys!". 

Tattaripuuroa mustikoilla ja banaanilla sekä muutama epäilyttävä juomapommi...

Viime vuosina en olekaan pahemmin herätyskelloa kaivannut, sillä vaikka Oliver onkin aamu-unista tyyppiä, herää hän ihan viimeistään ennen yhdeksää, mutta normaalisti seitsämän jäljistä. Viikonloppuisin useimmiten Carlos saa hoitaa aamutoimet, minun vetäessä vielä viimeiset aamu-unet. Viikko sitten aloitin käymään töissä kaksi tuntia aikaisemmin, joten herätyskello on taas palannut kuvioihin. Herääminen kuudelta aamulla ei ole enää tuntunut yhtään niin ylivoimaiselta kuin silloin joskus, kun viikonloppuisin helposti nukuin yli kymmeneen. 

Ajattelinkin nyt yrittää, että saisinko koulutettua itsestäni aamuvirkun. Vaikka aamu- tai iltatyyppisyys onkin synnynnäinen ominaisuus, muuttuu ihmiset luonnostaankin iän myötä enemmän aamutyyppisiksi. Kun nyt olen löytänyt hyvän sauman tähän aikaisempaan aamurytmiin, olisi mukava yrittää tehdä siitä pysyvä, menemällä joka ilta nukkumaan viimeistään yhdeksältä

Saattaa olla vaikeaa, sillä tuskin tästä sisäänrakennetusta iltakukkujasta koskaan kunnolla eroon pääsee, mutta varsinkin valoisampien aamujen lähestyessä olisi kiva ehtiä nauttimaan heti ensimmäisistä päivänsäteistä joka aamu. 

Tänä aamuna niitä päivänsäteitä sai kyllä etsiä...



Miten siellä? Oletko aamuvirkku vai aamutorkku?   

¨
Madrugador o no? Yo definitivamente no lo soy pero quisiera tanto levantarme temprano todos los días, sin tener sueño. Voy a hacer una lucha contra mi naturaleza. Intentaré acostarme a lo más tardar a las nueve, para levantarme a las cinco. Todos los dias.

 Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

perjantai 5. helmikuuta 2016

Aurinkoa, kuumetta ja verstailua

Aurinkoista perjantaita! Täällä viikko on kulunut Oliverin kuumeilun merkeissä, mutta kaikesta huolimatta on ollut ihanaa nähdä auringon paistavan ikkunoista sisään (ja paljastavan kaikki pölyt ja sormenjäljet ympäri taloa). Tänään yritinkin potilaan hoitamisen ohella vähän siivoilla ja tuulettaa vuodevaatteita ulkona. Helmikuu on ehkä täydellisintä talviaikaa, päivien jatkuessa vähän pitempään ja lumen heijastaessa valoa, piristäen kummasti mieltä. Vaikka olenkin talvi-ihminen, alkaa omatkin ajatukset vähitellen pyöriä kevään tulossa. 


Jos vain pikkuisen vointi sen suo, olisi tarkoitukseni viettää tänä viikonloppuna hieman aikaa armaalla, mutta heitteille jättämälläni verstaalla Vallilassa. Uusi vuosi on tuonut mukanaan uusia järjestelyjä myös verstaan puolella ja myös minun tulisi kantaa korteni kekoon uusien järkkäilyjen merkeissä. Tarkoitukseni olisi myös vähitellen palata aktiivisemmaksi puusepäksi, mutta täyspäiväinen palkkatyö ja lapsenhoito jo itsessään vievät sen verran aikaa, että verstaalle ehtiminen on hyvin haasteellista... nuo muutamat vapaammat hetket viikonloppuina olen mieluummin viettänyt yhteisillä rinneretkillä (niistä olen kertoillut lähinnä vain Snow Editionin puolella) kuin verstashommissa, mutta ehkäpä sitä lisäenergiaa ja inspiraatiota alkaa vähitellen löytyä myös verstailuun.

 Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig