Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 28. tammikuuta 2016

Odottaisinko vielä hetken?

Onko ikävä pakkasia? 

Minulla on. Fiilis on kovin maaliskuinen, eikä se nyt ihan vielä sovi kevään tulla. No, oli miten oli, onneksi ehdimme edes hetken aikaa nauttimaan valkoisesta metsämaisemasta. 

Kovin olen taas joutunut viime viikkoina miettimään mitä elämältä oikein haluaisin. Olen kamppaillut itseni kanssa päätösten välimaastossa. Teen päätöksen ja seuraavassa hetkessä perun sen. Jään paikoilleni odottamaan parempaa hetkeä... ja taas kohta olen niin valmis ottamaan hatkat ja viimeinkin lähteä toteuttamaan niitä asioita joita oikeasti haluaisin tehdä... mutta mitä jos kuitenkin vielä jaksaisin hetken aikaa... Odottaisin vielä vähän että tilanteeni olisi vakaampi, helpompi haaveiden toteuttamiseen? 

Ehkei sitä täydellistä hetkeä ikinä tulekaan, mutta turha sitä on myöskään toivoa kevättä tammikuussa. Eiköhän tämä talvi vielä jonkun aikaa jatku vaikka välillä sataisikin vettä. 

Onni kaiken tämän epämääräisen kaoottisen arjen keskellä on oma pieni perhe. Nuo kaksi omaa rakastani joiden vuoksi kestää tammikuistakin loskaa. 

Sitäpaitsi, oli miten oli, niin tai näin, kohta kaikki asiat taas muuttuvat. Ei sitä ikinä tiedä mistä itseni kevään tullessa löydän. 






¨
Este paisaje hermoso ya es historia. La nieve se convirtió  en agua. La primavera trata de llegar demasiado temprano... pero todavía no es su tiempo. Creo que todavía no ha llegado mi tiempo tomar decisiones tampoco. Trato de mantenerme calma y seguir con la rutina diaria, por mucho que quisiera tomar un rumbo diferente ahora mismo. Dejar todo lo que no vale la pena atrás y hacer cosas que realmente quiero hacer... pero todo tiene su momento y ahora es momento de esperar.. Momento de concentrarme en las cosas buenas que tengo conmigo diariamente; mi familia bella y hermosa, mis dos amores que me hacen feliz en el medio de toda la insatisfacción laboral. 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

2 kommenttia

  1. Kauniita kuvia! Toisaalta toivon että kevät tulisi, toinen puoli minusta toivoo lunta ja sellaista pientä viiden asteen pakkasta. Tällä hetkellä lumi alkaa olla sulanut ja vettä sataa kaatamalla, ei kiva. Olen kantapään kautta oppinut, että haaveita kohti pitää mennä itse, eivät ne tule minua hakemaan sohvan nurkasta. Ja nyt kun päätökset on meillä tehty ja asiat menevät eteenpäin olo on helpottunut, niin kauan on vatvottu ja mietitty mitä asioden kanssa tehdä. Tsemppiä ja rohkeutta päätösten tekoon ja hyvää viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lemmi! Näin juuri, jokainen on oman onnensa seppä, niinhän se menee ;). Kyllä minäkin tästä vielä kunnon muutoksen saan aikaan, kunhan saan talouspuolen pysymään kasassa. Sen verran tuli vedettyä itsemme piippuun häät-mammaloma-hoitovapaa-autokoulu-tiesmitä-rumbassa että nyt on aika raataa kunnes voi taas jatkaa eteenpäin haaveiden toteuttamista :D.
      Ja vesisade ei tosiaan ole kiva, mutta onneksi tuolla kukkuloilla vielä riittää lunta, sinne minä pakenen talvifiilistelemään niin kauan kuin mahdollista! Toisaalta onhan se myös mahtavaa huomata kuinka päivät pitenee ja kevät alkaa tehdä tuloaan. :)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig