Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Ruokaremontin alkuvaiheet: kompastuksia, vieroitusoireita, oivalluksia ja onnistumisia

(Alku-valmennus blogiyhteistyönä)
Vuoden ensimmäisenä päivänä kerroin tavoitteinani tälle vuodelle olevan positiivinen asenne ja hyvinvointi. Nyt on ensimmäinen kuukausi takana, joten ajattelin tähän väliin kertoa missä mennään. Ihan rehellisesti. 

Nämä vuoden ensimmäiset neljä viikkoa ovat olleet täynnä monia haasteita. On ollut silti hyvä huomata, että aika hyvin olen oppinut pitämään erillään ne asiat jotka eivät ole omassa hallinnassani. Olen muistanut iloita niistä asioista jotka oikeasti merkitsevät ja stressannut vähemmän niistä asioista, joille en tällä hetkellä voi mitään tehdä. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö ollenkaan stressaisi. Itsestäni riippumattomat päätökset ja työtehtävien muutokset ovat tehneet arkipäivistäni osittain todella vaikeasti nieltäviä. Haluaisin niin kovasti tehdä ja nähdä asioita jotka minua oikeasti kiinnostavat, mutta samalla on iso kasa asioita, joiden täytyy pysyä hallinnassani, enkä siksi voi tuosta noin vaan lähteä toteuttamaan itseäni. 

Ainoa keino saavuttaa tavoitteita on kuitenkin tehdä asioille jotain, eikä vain jäädä haaveilemaan. Samalla on osattava olla realistinen, eikä pistää elämää sekaisin vailla kunnon suunnitelmaa. Niinpä olen yrittänyt niellä kiukkuni, mutta samalla nielaisulla olen rikkonut lupauksiani enemmän kuin olisin toivonut. Positiivisuus on välillä unohtunut ja olen purkanut turhautumistani.. noh, esimerkiksi ruokaan. 


Yksi parhaista jutuista tammikuussa: lumilautailu! 

Alku-valmennus 

Aloitin tuona vuoden ensimmäisenä päivänä Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku-nettivalmennuksen. Valmennus on tarkoitettu painonhallintaan, mutta myös muutenkin terveellisemmän ja puhtaamman ruokavalion saavuttamiseen. Oma muutokseni syömisien suhteen on ollut hieman skaalattu versio, sillä tavoitteeni ei ole ollut painonpudotus. Grammojen ja kalorimäärien seuraaminen ei ole minulle oleellista. Tämä uusi alku on ollut minulle todella kivikkoinen tie. Olen kompastunut polullani niin monta kertaa, etten olisi edes uskonut. Toki olen myös onnistunut ja löytänyt kaipaamiani muutoksia arkeeni ja siksi haluan myös jatkaa samalla tiellä. 

Gluteeniton, sokeriton, maidoton 

Tutustuttuani viime kesänä crossfittaamisen, tutustuin samalla myös paleoruokavalioon. Koin, että ruokavalioni kaipaisi paljon parannuksia jos haluaisin oikeasti voida paremmin ja päästä tavoitteeseeni, eli saada hieman lihasmassaa ja päästä eroon raskauden jättämästä pömppömahastani, mutta ennen kaikkea olla energinen ja terve. Pelkkä protskujauheiden litkiminen treenaamisen ohella ei riittäisi. Mietin gluteenitonta, sokeritonta sekä maidotonta ruokavaliota, mutta totesin itselleni että ei tule onnistumaan. Enkä edes yrittänyt. 

Yritin kiinnittää enemmän huomiota syömisiini, mutta periaatteessa sitähän minä olen tehnyt jo vuositolkulla. Jo ennen raskautta, mutta etenkin raskaus- ja imetysaikana. Viime syksynä kuitenkin ajatus erityisesti sokerittomuudesta pyöri mielessäni hyvin usein. Yritin saada Carlosta mukaan "ruokahullutuksiini", hyvin huonolla menestyksellä. Pulla uppoaa tuohon mieheen todella helposti. 

Vertaistuki 

Koska kotoa saamani tuki ruokavaliomuutokseen oli hyvin alhainen ja houkutus pullaruokaan hyvin korkea, en onnistunut saamaan mitään aikaiseksi ennen kuin löysin itselleni vertaistukea. Bloggarina saamani tarjous päästä veloituksetta mukaan Alku-valmennukseen oli juuri sitä mitä kaipasin. Se tuli eteeni juuri täydellisellä hetkellä, sillä yksin en olisi onnistunut siinäkään mitä olen tähän asti saavuttanut. Facebookin fiidiin pamahtavat muiden alkulaisten ruoka-aiheiset kysymykset, reseptit ja muut vinkit toimivat tukena ja motivaattorina varsinaisten ohjeiden ohella. 


Vaikka tarkoitus on syödä ihan normaalia ruokaa, mahdollisimman luomuna, on vitamiinien ja omega3-purkin lisäksi aika monta muutakin pussia ja purnukkaa löytäneet tiensä kaappeihini! (Foodinin ja Puhdas+:n tuotteet saatuja)

Kompastuskivet 

Kaikesta huolimatta olen kompuroinut syömisieni kanssa oikein urakalla. Koska tavoitteeni ei tosiaan ole pudottaa painoa, en ole myöskään ottanut asiaa niin tosissani kuin olisi ehkä ollut tarpeellista. Olisin halunnut jo tässä vaiheessa kertoa, miltä tuntuu kun on ollut syömättä etenkin näitä kolmea edellämanitsemaani asiaa: valkoinen sokeri, maitotuotteet sekä gluteeni. Voin kyllä nyt jo sanoa, että vatsani on voinut paljon paremmin silloin kun olen oikeasti noudattanut alku-ruokavaliota, mutta tosiasiassa olen vähän väliä lipsunut tavoitteestani. 

Kuvittelin, että suurimmaksi ongelmakseni muodostuisivat maitotuotteet, sillä tähän asti olen ollut (laktoosittomien) maitotuotteiden suurkuluttaja. Esimerkiksi jugurttia kului ennen suuret määrät, mutta enpä minä ole sitä pahemmin edes kaivannut. Aikoinaan olin suuri karkkihirmu, mutta nykyään kaikki liian makea on tuntunut pikemminkin epämiellyttävältä. Siitä huolimatta, sokerista on tullut suurin kompastuskiveni. 

Sokeri, kuinka siitä pääsee eroon? 

Nyt vasta olen tajunnut miten addiktoitunut olen sokeriin ollut! Kun yhtäkkiä ei syökään sokeria enää ollenkaan ja päällä on vielä hienoinen v*tutus työasioiden suhteen, saattaa löytää itsensä kesken työpäivän ostamasta puoli kiloa irtokarkkeja... Sokerista eroaminen käy vain vieroitusoireiden sietämisen kautta. Valkoista sokeria löytyy lähestulkoon joka paikasta, joten paras keino on syödä muutenkin puhtaita raaka-aineita prosessoidun ruoan sijaan ja herkutella esimerkiksi marjoilla. 

Hiilarit 

Toinen havaitsemani asia on ollut hiilihydraattien kaipuu. Huomasin yhtäkkiä olevani aivan sekopää syömisieni suhteen. Päättelin tämän johtuvan siitä, että yhtäkkiä olinkin syönyt paljon vähemmän hiilihydraatteja kuin ennen ja minulla oli aivan järjetön tarve syödä vatsaani täyteen. Koko ajan. Minulle saattoi tulla kello yksitoista illalla aivan järjetön tarve vetää leipää, joten näin tein. Hitot mistään dieeteistä. Tämäkin tosin meni ohi noin viikossa, kun ateriat alkoivat olemaan paremmin tasapainoitettuja ja hiilareitakin tuli syötyä järkevämmin.

Alku-ruokaan eivät gluteenittomuuden ohella kuulu mitkään viljatuotteet, mutta tässä asiassa minä olen vähän höllännyt. Kaurapuuro on yksi harvoista asioista jota taaperomme mielellään syö, joten kaurapuuro it is. Tästä en toistaiseksi luovu. Sen sijaan olen huomannut, että leivän syömisen jälkeen vatsassa ei ole yhtään niin mukava ja kevyt olo kuin ilman. Luulen, että vatsani on ennen ollut jatkuvassa pöhötyksessä, enkä sen vuoksi ollut edes tajunnut, että oloni voisi olla paljon parempi, vaikken varsinaisesti mistään kivuista tai kovasta turvotuksesta olekaan kärsinyt. 

Alku-valmennukseen kuuluu toki muitakin asioita, mutta tässä taisivat olla ne, jotka ovat eniten minua haastaneet. Ruokavaliomuutokseni on vielä aikalailla kesken, sillä kuten jo viime vuoden puolella totesin, mikään yhtäkkinen muutos tällaisten asioiden suhteen ei sovi minulle, vaan paras tapa on edetä vähitellen oikeaan suuntaan. 

Googletin vihannekset 

Yksi parhaita asioita tässä on ollut se, että olen ihan oikeasti alkanut panostaa enemmän kauppareissuihin sekä ruoanlaittoon. Ennen minua ei olisi vähempää voinut kiinnostaa viettää arki-iltojani ruoanlaittopuuhissa, mutta nyt olen joka ikinen päivä laittanut ruokaa sekä käyttänyt paljon enemmän vihanneksia aterioillani. Täytyykin muuten nolona tunnustaa, että heti ensimmäisenä jouduin kirjoittamaan selaimeen sanan "vihannes", jotta osaisin kehittää itselleni monipuolisemman kauppalistan. Miten sitä niin helposti kerääkin ostoskärryyn vain niitä samoja juttuja joka kerralla, vaikka hevi-osastolta löytyisikin vaikka mitä eri väristä syötävää? 


In the making nykypäivän pikaruoka: supersmoothie. Aina silloin kun ei jaksa miettiä mitä söisi. 

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia näistä ruoka-asioista. Onko sinusta "kaikkea kohtuudella" paras vaihtoehto, vai onko joitain asioita, kuten valkoista sokeria, parempi vältellä kokonaan?


¨
Es difícil cambiar la dieta. Más difícil de lo que me había imaginado. Ya tengo un mes intentando no comer azúcar blanco, glúten ni lácteos pero aún no lo he logrado. Comoquiera quiero seguir con el intento, pués ya voy en buen camino. Luego les contaré más sobre la experiencia. Hasta ahora por lo menos he podido notar la diferencia en mi estómago y lo mejor de todo: he aprendido a cocinar con más ánimo diariamente, usando vegetales que ni sabía cómo se llamaban!
SHARE:

torstai 28. tammikuuta 2016

Odottaisinko vielä hetken?

Onko ikävä pakkasia? 

Minulla on. Fiilis on kovin maaliskuinen, eikä se nyt ihan vielä sovi kevään tulla. No, oli miten oli, onneksi ehdimme edes hetken aikaa nauttimaan valkoisesta metsämaisemasta. 

Kovin olen taas joutunut viime viikkoina miettimään mitä elämältä oikein haluaisin. Olen kamppaillut itseni kanssa päätösten välimaastossa. Teen päätöksen ja seuraavassa hetkessä perun sen. Jään paikoilleni odottamaan parempaa hetkeä... ja taas kohta olen niin valmis ottamaan hatkat ja viimeinkin lähteä toteuttamaan niitä asioita joita oikeasti haluaisin tehdä... mutta mitä jos kuitenkin vielä jaksaisin hetken aikaa... Odottaisin vielä vähän että tilanteeni olisi vakaampi, helpompi haaveiden toteuttamiseen? 

Ehkei sitä täydellistä hetkeä ikinä tulekaan, mutta turha sitä on myöskään toivoa kevättä tammikuussa. Eiköhän tämä talvi vielä jonkun aikaa jatku vaikka välillä sataisikin vettä. 

Onni kaiken tämän epämääräisen kaoottisen arjen keskellä on oma pieni perhe. Nuo kaksi omaa rakastani joiden vuoksi kestää tammikuistakin loskaa. 

Sitäpaitsi, oli miten oli, niin tai näin, kohta kaikki asiat taas muuttuvat. Ei sitä ikinä tiedä mistä itseni kevään tullessa löydän. 






¨
Este paisaje hermoso ya es historia. La nieve se convirtió  en agua. La primavera trata de llegar demasiado temprano... pero todavía no es su tiempo. Creo que todavía no ha llegado mi tiempo tomar decisiones tampoco. Trato de mantenerme calma y seguir con la rutina diaria, por mucho que quisiera tomar un rumbo diferente ahora mismo. Dejar todo lo que no vale la pena atrás y hacer cosas que realmente quiero hacer... pero todo tiene su momento y ahora es momento de esperar.. Momento de concentrarme en las cosas buenas que tengo conmigo diariamente; mi familia bella y hermosa, mis dos amores que me hacen feliz en el medio de toda la insatisfacción laboral. 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

perjantai 22. tammikuuta 2016

Suomalaisesta luonnonkosmetiikasta apua pakkasen kuivattamaan ihoon

Yhteistyössä Aamumaa Oy

Luulen, että paras asia omassa työssäni tällä hetkellä on se, että sitä kautta olen kohdannut niin monia mielenkiintoisia ihmisiä. Julkkiksia, oman alani huippunimiä, vanhoja koulukavereita, ulkomaalaisia, eläkkeellä olevia tohtoreita joilta kuulee huiseja tarinoita... tai ihan muuten vaan inspiroivia persoonia.  

Yksi näistä minua kovasti inspiroivista ihmisistä on ollut Aamumaan perustaja Kristiina Lönnroth (os. Nevakivi). Vaikka näin häntä vain hetkisen verran, kiireen ja arkipäivän katastrofin keskellä, ehti hän herättämään mielenkiintoni yhdellä pienellä kysymyksellä, joka poikkesi tavanomaisesta asiakastilanteesta sen verran, että päädyin jälkikäteen hänen käyntikorttinsa kädessäni selaamaan nettisivuja ja tutustumaan hänen kehittämiinsä tuotteisiin tarkemmin. 

Kristiinan yritteliäisyys sekä ekologisuuteen ja luonnonsuojeluun paneutuminen loivat minuun vaikutuksen, sillä itse puuseppänä ja yrittäjänä olen niin monesti etsinyt keinoa tehdä työtä, joka materialistisuudestaan huolimatta olisi sellainen, jonka kokisin tarpeeksi hyödylliseksi, ekologisia arvojani vastaavaksi, kulutuskriittiseksi, mutta kuitenkin esteettiseksi sekä siinä samalla toimivaksi keinoksi elättää itseäni ja perhettäni. 


Päätin ottaa yhteyttä Kristiinaan ja kysyä hänen kosmetiikkatuotteitaan, eli Abies Organics luonnonkosmetiikkasarjaa sekä Aamumaa-saippuoita testiin. Halusin perehtyä paremmin näihin käsittämättömän kauniilta näyttäviin luksustuotteisiin, jotka sisältävät pohjoismaisia raaka-aineita ja sertifioituja luomuraaka-aineita, ovat suomalaisia tuotteita ja kannattavat luonnonsuojelutyötä sekä levittävät tietoa uhanalaisista eläimistä. 

Sain Kristiinalta pihkavoidetta käsille ja jaloille, marjavoidetta kasvoille, pihkaseerumia iho-ongelmiin sekä palasaippuaa. Nämä kiinnostivat minua erityisesti siksi, että tuoteselostus kertoo niiden olevan erittäin kuivalle iholle tarkoitettuja. Oma ihoni ei ole erityisen kuiva, mutta sen sijaan Oliver ja Carlos kärsivät molemmat hyvin kuivasta ihosta. Olemme testanneet monia eri tuotteita, mutta mitään luottotuotetta en ollut vielä löytänyt. Ristiriitaisin mielin olen hieronut apteekin rasvoja taaperon kuiviin poskiin ja jalkoihin, mutta luomua suosivana haluaisin etenkin lapsen iholle vain myrkyttömiä luonnontuotteita. 



Myös tuon karibialaisen miekkoseni ohut iho on kärsinyt täkäläisestä kuivasta ilmastosta siinä määrin, että hänen tumma ihonsa on ajoittain ollut esimerkiksi nilkoista aivan valkoinen kuiva korppu. Tähän aikaan vuodesta ihon ei edes tarvitse olla mitenkään erittäin kuiva, vaan kunnon voidetta ovat kaivanneet myös omat kasvoni ja käteni. Tämä tuotelöydös osui siis juuri oikeaan aikaan vuodesta.  

Olen ollut poikkeuksellisen innoissani näistä maailman söpöimpien purkkien sisällöstä, jotka tuoksuvat metsälle, juuri sellaiselle miltä minunlaiseni metsäfanin voiteiden kuuluisikin tuoksua. Oma ihoni on ollut paukkupakkasista huolimatta pehmeä aamusta iltaan. Carloksen nilkat eivät enää näytä vampyyrijaloilta ja Oliverille hyvin herkästi ilmestyvät kuivat alueet kasvoissa ja jaloissa saavat nyt luonnollisempaa apua kuin vanhat atooppisen ihon tuotteet.

Jos joku muukin kaipaa uutta orgaanista luottotuotetta, niin Abies Organics kosmetiikkaan voi tutustua paremmin täältä. Tuotteita myy Waku Organics - verkkokauppa. Tässä vielä parempi selostus näistä itse testaamistani tuotteista:


ABIES PIHKAVOIDE


Täyteläinen erittäin kuivien käsien ja jalkojen hoitovoide. Sisältää kosteuttavaa sheavoita, sekä antibakteerista hoitavaa pihkaa. Mustikansiemenöljyllä on kosteuttavia ja uudistavia ominaisuuksia. Voidetta levitetään vedellä puhdistetulle iholle. Jaloille iltaisin, sukat lämmittävät jalkoja ja edistävät voiteen imeytymistä.

Pihkavoiteeseen voidaan lisätä pihkaseerumia voimistamaan sen hoitavaa vaikutusta.







Täyteläinen erittäin kuivan ihon  hoitovoide, joka suojaa ihoa myös kylmällä ilmalla. 
Levitetään vedellä puhdistetulle iholle. Sisältää mustikan, puolukan ja karpalon siemenöljyjä, sekä antibakteerisia pihkaa. Marjasiemenöljyillä on kosteuttavia, rauhoittavia ja uudistavia ominaisuuksia.








Ärtyneiden kynsinauhojen ja iho-ongelmien hoitoon tarkoitettu antibakteerinen hoitava uute. Sisältää kuusen pihkaa 25%. Jättää bakteereita hylkivän pinnan. 

Iho huuhdellaan viileällä juoksevalla vedellä ja annetaan kuivua. Tämän jälkeen annostellaan pipetillä pisara iholle. Peitä kohta tarvittaessa laastarilla. 

Pihkaseerumia voidaan myös sekoittaa pihkavoiteeseen lisäämään tämän hoitavaa vaikutusta.




Abies Organics-tuotteet kehittää ja tuottaa siis Aamumaa Oy, joka on lähtenyt käyntiin luomusaippuoista Kristiinan omassa keittiössä. Kannattaa tutustua myös näihin suomalaisen luonnon eläinten jäljillä varustettuihin saippuoihin, joita voi ostaa suoraan Aamumaan sivulta. Jokaisesta myydystä tuotteesta menee 50 senttiä WWF:n Suomen osastolle. 

¨
Mis nuevos productos favoritos de la marca Finlandesa Abies Organics, desarrollados por Aamumaa Oy. 



Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

maanantai 18. tammikuuta 2016

Yllätysvieras (ulkkarit pulkkamäessä)

Viime viikonloppuna suunnitelmamme hieman muuttuivat, kun Carloksen veli ilmoitteli yllättäen tulevansa "ohikulkumatkalla" käymään. Lapsuudessani ohikulkumatka tarkoitti pysähtymistä Tampereella matkalla Harjavallasta Jyväskylään, mutta toisin on nykypäivän arjessamme, kun ohikulkumatka voi tarkoittaa myös reittiä Dubaista Dominikaaniseen tasavaltaan! 

Tämän lentoyhtiöllä duunailevan velipojan stand by-liput ovat jo moneen otteeseen viihdyttäneet elämäämme ja tällä kertaa kiittäminen oli Finnairin suoria yhteyksiä Dubaista Helsinkiin. Ilman näitä olisi tämä puolentoista vuorokauden visiitti jäänyt väliin, mutta tällä kertaa kaikki loksahti kohdilleen ja pääsimme päivittämään kuulumisia ihan kasvotusten! 


Pieni harmistus koitui kuitenkin siitä, että Oliver onnistui olemaan kuume-vatsataudissa juurikin tuon samaisen puolitoista vuorokautta, eli yhteiset ulkoiluretkemme jäivät vähäisiksi. Onneksi veljekset ehtivät kuitenkin nauttimaan lumihuveista kaksisteen lähirinteemme Peuramaan pulkkamäessä. Kotiväelle Dommareihin lähetettiin tietenkin videoterveiset, jonka perusteella tuo pulkkaretki vaikuttaa hyvinkin arktiselta extreme-urheilulta, vaikka tosiasiassa neljääkymppiä lähentelevät äijät hinasivatkin pulkkaansa metrinmittaisten pikkuihmisten keskuudessa... 
Ehdinkin jo julkaisemaan videon Lumipalloblogini puolella, mutta lisätäänpä se nyt vielä tännekin huvin vuoksi

¨
Este fin de semana tuvimos el placer de tener al hermano viajero aquí con nosotros por un día y medio, en su camino de Dubai a Dominicana. Un poco locos son estos saltos de tierra y de temperatura, pero gracias a conexiones de vuelo excelentes y tickets de stand by, esta parada rápida estuvo posible. Un poco menos agradable fue que Oliver se haya enfermado justamente por ese día y medio que tuvimos a su tío aquí pero de todos modos, una sorpresa super buena para nosotros!! Yo lamentablemente no pude salir mucho con los hermanos por estar cuidando al enfermito, pero me parece que ellos lo pasaron bastante bien sin mi también, bajando por la colina nevada como dos niños sin oficio...

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Synttäribileet Karjalohjalla

Täytin sunnuntaina 32 vuotta. Tuollaiset lukemat alkavat jo tuntumaan luissa ja ytimissä sekä näkymään naamassa. Niin se elämä vaan lipuu kohti keski-ikää, eikä itseään voi enää laskea kovinkaan nuoreksi. Huh huh!


Kun on syntynyt tammikuussa, on synttäreiden juhlimisesta hohto hieman hukassa. Joulu ja uusivuosi ovat vieneet ihmisistä mehut pois, eikä ketään inspiroi megabileet jonkun yhden tyypin synttäreiden vuoksi. No, ei se haittaa, nimittäin ei minuakaan bileet pahemmin kiinnosta. Nyt kuitenkin päätin että synttärit ovat oikein hyvä tekosyy mennä jonnekin. Niinpä päädyimme Kylpylähotelli Päiväkumpuun Karjalohjalle. 



Vaikka minulle tulee kylpylähotelleista edelleenkin mieleen Napakymppi ja Kari Salmelainen, oli tämä jo lajissaan kolmas kylpyläyöpymisemme. Minulle kylpylä on tällä haavaa aivan täydellinen keino rentoutua. Yö hotellin pehmeässä vuoteessa, ruokaa ravintolassa ja oma rentoutumishetki saunassa ja altaassa. Mies ja lapsi mukana, ilman turhaa stressiä lapsenvahdista, pukemisista, viihdykkeistä tai ruoanlaitosta. Näin siis ainakin teoriassa. 





Olin varannut meille yön Karjalohjalle kahdesta syystä: sijainti ja hinta. Päiväkummun kylpylä on tällä hetkellä remontissa, joten hinnat olivat penninvenyttäjälle kohdillaan ja matkaa meiltä on alle tunti. Kylpylässä oli tällä hetkellä käytössä vain yksi allas sekä uusittu saunaosasto, mutta se nyt ei pahemmin meitä haitannut. Katastrofin saimme aikaan ihan vaan siitä, kun hyvin tahtovaista laatua oleva lapsukaisemme ei suostunut poistumaan tuosta kyseisestä yhdestä altaasta.



Uinnit ja saunomiset onnistuivat siis hyvin, mutta lopulta tärisevä taapero oli vietävä pois väkisin, huutoitkun jatkuessa suihkun ja saunan kautta pukuhuoneeseen ja käytävien läpi huoneeseemme asti. Koko illan ja seuraavan aamun saimme kuunnella lapsen tahtovan uudestaan uimaan. Uutta allasreissua ei ehditty tekemään, mutta kaiken huippu oli kun kotiin palatessamme ajoimme kotipihan kautta suoraan Kirkkonummen uimahalliin...





Onneksi Päiväkummusta löytyi kuitenkin yhtä sun toista viihdykettä, leikkihuoneesta esiintymislavaan (jonka päällä tyyppi esitti illallisvieraille Ihahaan keppihevonen kädessään), eikä visiittimme ollut pelkkää huutoa ja kitinää. Ehdimme käymään ulkona ihailemassa jäistä järvimaisemaa ja illastamaan ravintolan baarinurkkauksen puolella, Oliverin piirittäessä Uuno Turhapuroa katselevaa ja viskipaukkuaan nautiskelevaa ruotsinkielistä pappaa. Oma ruokavalioni ei oikein pysynyt tavoitteessaan illallisella eikä myöskään aamupalalla, mutta niin olin olettanutkin. 





Hotellin henkilökunta laittoi ennen saapumistamme viestiä että haluammeko lapselle oman sängyn huoneeseen veloituksetta. Pisteet siis palvelusta Päiväkummulle, voittivat viiden tähden kilpailijansa Naantalista 1-0. Oliver jopa innostui matkasängystään ja kiherteli innoissaan peiton alla, vaikka kotona peitto saa kyytiä alta aikayksikön. Aamulla kuitenkin heräsin vuoteiden keskeltä rakoon painautuneena, perheen miespuolisten rötköttäessä oikealla ja vasemmalla. 





Ihan ei siis mennyt rentoutumiskaavan mukaan, mutta näinhän se aina tahtoo mennä. Päiväkumpuun voisin palata katselemaan maisemia kesäisemmillä keleillä, nyt kun uusi kylpyläkin valmistuu huhtikuussa. Siellä voisi käydä ihan vain päiväseltään kylpyläretkellä, nyt kun Oliverkin on päässyt uimisen makuun. 



¨
Cumplí 32 años el domingo. Santo cielo... 
Para celebrar la vejez nos reservé una noche en un pequeño spa-hotel en Karjalohja, un pueblo a una hora de la casa. El spa estaba en remodelación y por eso encontré una buena oferta. La única piscina que estaba en uso bastó para Oliver volverse loco con la natación. Hizo una mega rabieta por no querer salir de la piscina...  Aparte de eso lo pasamos bien, valió la pena hacer algo en vez de quedarnos en la casa sin hacer nada especial. 

 Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

perjantai 8. tammikuuta 2016

2015 goes rock

Varastin Nellan blogista kasan kysymyksiä. Ihan vaan koska teki mieli myös vastata. Kiitos Nella ja Ulla ja Noora K. Kuvituksena mamma goes rock, ihan vaan koska Carlos on haaveissaan rock. Pakkaspäivän huviksi. Kotona olkkarissa.




Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt? 

Harrastin CrossFitia!

Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

Lupasin laittaa kropan kuntoon aloittamalla urheilun ja pitää kalenteria, eli olla hieman järjestelmällisempi. Urheilussa onnistuin, järjestelmällisyyttä pidin yllä kalenterin muodossa kesään asti... mutta enpä tiedä auttoiko se yhtään. Sekava pää ja asioiden unohtelu on vaan osa minua.

Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Kyllä, kiitos CrossFitin. Olin niin innoissani kun ensimmäistä kertaa olin tyttöjen kanssa yhdessä lenkillä (koska en tunne Kirkkonummelta lähestulkoon ketään)!

Missä maissa vierailit?

Suomi, Ruotsi, Norja ja Viro. Näistä tulikin jo jaariteltua viime postauksessa. 

Mitä sellaista toivoit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Uutta työtä, joka inspiroisi ja toisi uusia mielenkiintoisia haasteita elämään. 

Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

8.6. Se oli hyvä päivä. Oliverin syntymäpäivä, jolloin saimme vieraaksemme Carloksen perheen. Kesä oli samalla sekä ihana, että kamala. Olin lähes koko kesän vailla töitä, mutta juuri silloin kun meillä oli vieraita Dommarista, minä paahdin viimeisen etätyöprojektini parissa, enkä meinannut ehtiä edes käymään suihkussa missään välissä. Lopulta urakkani onneksi päättyi ja häippäsimme samantien Tallinnaan. 

Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Kuntoilu.

Mikä oli suurin pettymyksesi?

Ettemme päässeet käymään Dominikaanisessa. 




Mikä oli paras ostoksesi? 

Lumilauta.

Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Suomalaisten epäsivistynyt käytös.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Lainojen takaisinmaksuun ja ruokaan.

Mistä ihan todella, todella innostuit? 

Lappiin muuttamisesta.

Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta? 

First Aid Kitin My Silver Lining

Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Töitä ja retkiä Suomessa. 

Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? 

Tavoittamattomien asioiden haikailua, ärsyyntymistä asioista jotka eivät ole minun hallinnassani.

 

Miten vietit joulua? Entä juhannusta? 

Joulua siskon uudessa kodissa lähes koko perheen kesken, juhannusta kolmestaan Carloksen ja Oliverin kanssa Lohjalla.

Rakastuitko kauden aikana? 

Rakastin yhtä paljon.

Mikä oli lempitelkkariohjelmasi? 

Game of Thrones, Nashville, Homeland, Downton Abbey ja The Affair

Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En.

Mikä oli paras lukemasi kirja?

Muistan että luin, mutta ilmeisesti silti niin hävettävän vähän, etten lukenut yhtään oikeasti hyvää kirjaa. Parhaiten mieleeni jäi Thomas Hardyn Far From The Madding Crowd, vaikken oikeastaan edes pitänyt siitäkään. Olin nähnyt ensin tästä tehdyn elokuvan ja kuvittelin miespäähenkilön katseen taakse niin suuren tunnelammikon, että kuvittelin sen koko kirjan läpi ja siksi pidin tarinasta. Tuota pääosaa näytteli Matthias Schoenaerts. 

Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Kuuntelin liian vähän. Aivan liian vähän. Lupaan korjata tämän asian tänä vuonna.

Mitä halusit ja sait? 

Lääkkeettömän arjen Oliverille.

Mitä halusit, mutta et saanut? 

Matkaa Lappiin.

Mikä oli vuoden paras elokuva? 

Kehtaanko edes myöntää, etten edes muista mitä elokuvia näin viime vuonna? Elokuvissa en käynyt kertaakaan, joten tuskin ainakaan kovin montaa uutta elokuvaa... tuon aiemmin mainitsemani lisäksi. 

Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit? 

En ilmeisesti mitään tähdellistä, koska en edes muista, enkä edes ole maininnut koko asiaa blogin puolella. Täytin 31.  


Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman? 

Parempi työtilanne. 

Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana? 

Prismassa pieruverkkareissa.

Mikä piti sinut järjissäsi? 

Tai kuka. Carlos.

Ketä kaipasit? 

Rakkaita ihmisiä Santo Domingossa.

Kuka oli paras tapaamasi ihminen? 

Rebe.

Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna? 

Oliver. Elämä on täynnä pieniä ihania yllätyksiä pienen ihmisen kanssa. 

¨
Llámalo crisis de edad si quieres. 
O aburrimiento de un día cuando hasta el infierno se congeló.
Está haciendo F-R-I-O!
Más en serio, hablando de todo lo que hice o no hice en el 2015... pero no te preocupes, no te perdiste de nada. No hice nada tan especial. Solo vivir intranquilamente tranquila.


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

torstai 7. tammikuuta 2016

Pohjoinen reissuvuosi

Kun ajattelin vuotta 2015, tuli ensimmäisenä mieleeni sana "kaamea". Kun tarkemmin ajattelen, ei viime vuosi kuitenkaan ollut monellakaan tapaa kaamea, vaan oikein hyvä. Se oli paljon helpompi kuin edeltäjänsä eli vauvavuodet 2013 ja 2014. Kaameus tuli ehkä lähinnä mieleen siitä, että työelämän ja perhearjen yhdistäminen, tiukat aikataulut ja huono työtilanne johtivat siihen, että vapaa-aikaa ja rahaa oli niin vähän, että elämän parhaat asiat, kuten matkustelu, jäivät vähemmälle. 

Vuosi 2016 tulee varmasti olemaan tälläkin saralla hieman antoisampi, kunhan sairastelut eivät pidä meitä kotisohvalla kuten nämä vuoden ensimmäiset päivät, mutta jos nyt tarkasti ajatellaan, niin eipä tuo viime vuosi matkailunkaan suhteen ollut mikään ihan surkea. Kaikesta huolimatta ehdin nähdä ja kokea paljon uutta:

1. Laskureissu Ruotsiin


Helmikuussa pääsin ensimmäiselle kunnon blogimatkalle ikinä, Visit Swedenin kutsumana Åreen. Samalla tuo oli myös ensimmäinen poissa kotoa viettäni aika sitten Oliverin syntymän. Se teki erittäin hyvää, vaikka olikin samalla pelottavaa ja ikävää. Nautin kuitenkin myrskyisestä laskureissustamme niin paljon, että se on jäänyt erityisen elämäntilanteeni vuoksi mieleeni hyvin elävästi. Kokemiani hetkiä voi myös kutsua niin monella tapaa sanalla "extreme", etten voi kuin hymyssä suin muistella tuota neljän päivän tehoreissua. Oli myös aika huvittavaa olla matkassa kunnon bloggareiden kanssa, tuntien itseni hetkittäin hieman ulkopuoliseksi, sillä en vain saanut itsestäni irti räpsiä yhtä ahkerasti esimerkiksi ruokakuvia tai tilannekuvia.



2. Kotimaanmatkailu


Suurimmaksi osaksi matkailumme oli tietenkin vain pienimuotoista kotimaanmatkailua, joka on onneksi alkanut kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin ulkomaanmatkatkin. Suomessa on niin monta mielenkiintoista kohdetta, että on niin paljon houkuttelevampaa pakata oma auto täyteen ja lähteä matkaan kuin hermoilla ulkomaille menoa ruokaongelmineen muineen lapsukaisen kanssa. Raasepori-Hanko-akseli on edelleen kesäsuosikkini, mutta esimerkiksi juhannuksena löysimme itsemme hyvinkin eksoottisista maisemista niinkin läheltä kotiamme kuin Lohjansaaresta!




3. Naapurimaat


Kotimaan rajat tuli kuitenkin ylitettyä muutamaan otteeseen. Tallinnasta on jo tullut vanha kaveri, mutta tänä kesänä pääsimme myös ottamaan enemmän tuntumaa automatkailuun ensimmäisellä ulkomaanroadtripillämme Ruotsin läpi Norjaan. MariefredVadstena, Örebro, ja Göteborg ihastuttivat, mutta kaikista parhain oli kuitenkin majapaikkamme Norjassa Oslonvuonon rannalla



Tänä vuonna tavoitteemme on matkustaa Dominikaaniseen tasavaltaan, sekä siinä samalla napata mukaan pari muutakin kohdetta. Reissaaminen parivuotiaan kanssa rapakon taa subtrooppisiin olosuhteisiin ei kauheasti houkuttele (itselläni kun on kokemusta yhdestä jos toisesta trooppisesta sairaudesta), mutta muuten olemme olleet jo aivan liian kauan pois niistä maisemista... ja tottakai koko suku siellä jo odottelee kärsimättömänä Oliverin tapaamista. Jos kaikki menee hyvin, niin tästä vuodesta on tulossa oikein jännä! Loppuvuodesta en uskalla vielä mainita mitään, mutta eiköhän sinnekin saada vaihtelevia maisemia ujutettua...

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogiTravellover ja Muru mou.

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig