(Alku-valmennus blogiyhteistyönä)
Nämä vuoden ensimmäiset neljä viikkoa ovat olleet täynnä monia haasteita. On ollut silti hyvä huomata, että aika hyvin olen oppinut pitämään erillään ne asiat jotka eivät ole omassa hallinnassani. Olen muistanut iloita niistä asioista jotka oikeasti merkitsevät ja stressannut vähemmän niistä asioista, joille en tällä hetkellä voi mitään tehdä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö ollenkaan stressaisi. Itsestäni riippumattomat päätökset ja työtehtävien muutokset ovat tehneet arkipäivistäni osittain todella vaikeasti nieltäviä. Haluaisin niin kovasti tehdä ja nähdä asioita jotka minua oikeasti kiinnostavat, mutta samalla on iso kasa asioita, joiden täytyy pysyä hallinnassani, enkä siksi voi tuosta noin vaan lähteä toteuttamaan itseäni.
Ainoa keino saavuttaa tavoitteita on kuitenkin tehdä asioille jotain, eikä vain jäädä haaveilemaan. Samalla on osattava olla realistinen, eikä pistää elämää sekaisin vailla kunnon suunnitelmaa. Niinpä olen yrittänyt niellä kiukkuni, mutta samalla nielaisulla olen rikkonut lupauksiani enemmän kuin olisin toivonut. Positiivisuus on välillä unohtunut ja olen purkanut turhautumistani.. noh, esimerkiksi ruokaan.
Yksi parhaista jutuista tammikuussa: lumilautailu!
Alku-valmennus
Aloitin tuona vuoden ensimmäisenä päivänä Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku-nettivalmennuksen. Valmennus on tarkoitettu painonhallintaan, mutta myös muutenkin terveellisemmän ja puhtaamman ruokavalion saavuttamiseen. Oma muutokseni syömisien suhteen on ollut hieman skaalattu versio, sillä tavoitteeni ei ole ollut painonpudotus. Grammojen ja kalorimäärien seuraaminen ei ole minulle oleellista. Tämä uusi alku on ollut minulle todella kivikkoinen tie. Olen kompastunut polullani niin monta kertaa, etten olisi edes uskonut. Toki olen myös onnistunut ja löytänyt kaipaamiani muutoksia arkeeni ja siksi haluan myös jatkaa samalla tiellä.
Gluteeniton, sokeriton, maidoton
Tutustuttuani viime kesänä crossfittaamisen, tutustuin samalla myös paleoruokavalioon. Koin, että ruokavalioni kaipaisi paljon parannuksia jos haluaisin oikeasti voida paremmin ja päästä tavoitteeseeni, eli saada hieman lihasmassaa ja päästä eroon raskauden jättämästä pömppömahastani, mutta ennen kaikkea olla energinen ja terve. Pelkkä protskujauheiden litkiminen treenaamisen ohella ei riittäisi. Mietin gluteenitonta, sokeritonta sekä maidotonta ruokavaliota, mutta totesin itselleni että ei tule onnistumaan. Enkä edes yrittänyt.
Yritin kiinnittää enemmän huomiota syömisiini, mutta periaatteessa sitähän minä olen tehnyt jo vuositolkulla. Jo ennen raskautta, mutta etenkin raskaus- ja imetysaikana. Viime syksynä kuitenkin ajatus erityisesti sokerittomuudesta pyöri mielessäni hyvin usein. Yritin saada Carlosta mukaan "ruokahullutuksiini", hyvin huonolla menestyksellä. Pulla uppoaa tuohon mieheen todella helposti.
Vertaistuki
Koska kotoa saamani tuki ruokavaliomuutokseen oli hyvin alhainen ja houkutus pullaruokaan hyvin korkea, en onnistunut saamaan mitään aikaiseksi ennen kuin löysin itselleni vertaistukea. Bloggarina saamani tarjous päästä veloituksetta mukaan Alku-valmennukseen oli juuri sitä mitä kaipasin. Se tuli eteeni juuri täydellisellä hetkellä, sillä yksin en olisi onnistunut siinäkään mitä olen tähän asti saavuttanut. Facebookin fiidiin pamahtavat muiden alkulaisten ruoka-aiheiset kysymykset, reseptit ja muut vinkit toimivat tukena ja motivaattorina varsinaisten ohjeiden ohella.
Vaikka tarkoitus on syödä ihan normaalia ruokaa, mahdollisimman luomuna, on vitamiinien ja omega3-purkin lisäksi aika monta muutakin pussia ja purnukkaa löytäneet tiensä kaappeihini! (Foodinin ja Puhdas+:n tuotteet saatuja)
Kompastuskivet
Kaikesta huolimatta olen kompuroinut syömisieni kanssa oikein urakalla. Koska tavoitteeni ei tosiaan ole pudottaa painoa, en ole myöskään ottanut asiaa niin tosissani kuin olisi ehkä ollut tarpeellista. Olisin halunnut jo tässä vaiheessa kertoa, miltä tuntuu kun on ollut syömättä etenkin näitä kolmea edellämanitsemaani asiaa: valkoinen sokeri, maitotuotteet sekä gluteeni. Voin kyllä nyt jo sanoa, että vatsani on voinut paljon paremmin silloin kun olen oikeasti noudattanut alku-ruokavaliota, mutta tosiasiassa olen vähän väliä lipsunut tavoitteestani.
Kuvittelin, että suurimmaksi ongelmakseni muodostuisivat maitotuotteet, sillä tähän asti olen ollut (laktoosittomien) maitotuotteiden suurkuluttaja. Esimerkiksi jugurttia kului ennen suuret määrät, mutta enpä minä ole sitä pahemmin edes kaivannut. Aikoinaan olin suuri karkkihirmu, mutta nykyään kaikki liian makea on tuntunut pikemminkin epämiellyttävältä. Siitä huolimatta, sokerista on tullut suurin kompastuskiveni.
Sokeri, kuinka siitä pääsee eroon?
Nyt vasta olen tajunnut miten addiktoitunut olen sokeriin ollut! Kun yhtäkkiä ei syökään sokeria enää ollenkaan ja päällä on vielä hienoinen v*tutus työasioiden suhteen, saattaa löytää itsensä kesken työpäivän ostamasta puoli kiloa irtokarkkeja... Sokerista eroaminen käy vain vieroitusoireiden sietämisen kautta. Valkoista sokeria löytyy lähestulkoon joka paikasta, joten paras keino on syödä muutenkin puhtaita raaka-aineita prosessoidun ruoan sijaan ja herkutella esimerkiksi marjoilla.
Hiilarit
Toinen havaitsemani asia on ollut hiilihydraattien kaipuu. Huomasin yhtäkkiä olevani aivan sekopää syömisieni suhteen. Päättelin tämän johtuvan siitä, että yhtäkkiä olinkin syönyt paljon vähemmän hiilihydraatteja kuin ennen ja minulla oli aivan järjetön tarve syödä vatsaani täyteen. Koko ajan. Minulle saattoi tulla kello yksitoista illalla aivan järjetön tarve vetää leipää, joten näin tein. Hitot mistään dieeteistä. Tämäkin tosin meni ohi noin viikossa, kun ateriat alkoivat olemaan paremmin tasapainoitettuja ja hiilareitakin tuli syötyä järkevämmin.
Alku-ruokaan eivät gluteenittomuuden ohella kuulu mitkään viljatuotteet, mutta tässä asiassa minä olen vähän höllännyt. Kaurapuuro on yksi harvoista asioista jota taaperomme mielellään syö, joten kaurapuuro it is. Tästä en toistaiseksi luovu. Sen sijaan olen huomannut, että leivän syömisen jälkeen vatsassa ei ole yhtään niin mukava ja kevyt olo kuin ilman. Luulen, että vatsani on ennen ollut jatkuvassa pöhötyksessä, enkä sen vuoksi ollut edes tajunnut, että oloni voisi olla paljon parempi, vaikken varsinaisesti mistään kivuista tai kovasta turvotuksesta olekaan kärsinyt.
Alku-valmennukseen kuuluu toki muitakin asioita, mutta tässä taisivat olla ne, jotka ovat eniten minua haastaneet. Ruokavaliomuutokseni on vielä aikalailla kesken, sillä kuten jo viime vuoden puolella totesin, mikään yhtäkkinen muutos tällaisten asioiden suhteen ei sovi minulle, vaan paras tapa on edetä vähitellen oikeaan suuntaan.
Googletin vihannekset
Yksi parhaita asioita tässä on ollut se, että olen ihan oikeasti alkanut panostaa enemmän kauppareissuihin sekä ruoanlaittoon. Ennen minua ei olisi vähempää voinut kiinnostaa viettää arki-iltojani ruoanlaittopuuhissa, mutta nyt olen joka ikinen päivä laittanut ruokaa sekä käyttänyt paljon enemmän vihanneksia aterioillani. Täytyykin muuten nolona tunnustaa, että heti ensimmäisenä jouduin kirjoittamaan selaimeen sanan "vihannes", jotta osaisin kehittää itselleni monipuolisemman kauppalistan. Miten sitä niin helposti kerääkin ostoskärryyn vain niitä samoja juttuja joka kerralla, vaikka hevi-osastolta löytyisikin vaikka mitä eri väristä syötävää?
In the making nykypäivän pikaruoka: supersmoothie. Aina silloin kun ei jaksa miettiä mitä söisi.
Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia näistä ruoka-asioista. Onko sinusta "kaikkea kohtuudella" paras vaihtoehto, vai onko joitain asioita, kuten valkoista sokeria, parempi vältellä kokonaan?
¨
Es difícil cambiar la dieta. Más difícil de lo que me había imaginado. Ya tengo un mes intentando no comer azúcar blanco, glúten ni lácteos pero aún no lo he logrado. Comoquiera quiero seguir con el intento, pués ya voy en buen camino. Luego les contaré más sobre la experiencia. Hasta ahora por lo menos he podido notar la diferencia en mi estómago y lo mejor de todo: he aprendido a cocinar con más ánimo diariamente, usando vegetales que ni sabía cómo se llamaban!
