Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Kun yritin korjata koneeni ja hajotin sen kokonaan

Aika hyvin ajoitin tämän blogihiljaisuuden loma-aikaan. Juuri ennen joulua päätin ottaa asiakseni puhdistaa koneeltani viruksen, joka oli härnännyt minua jo useamman kuukauden. Niin siinä sitten vain lopulta kävi, että kone ei enää lähde edes käyntiin. Virus 1 - Eveliina 0. 


No, lomaa on onneksi vielä viikko jäljellä ja itseni sentään saan käynnistettyä joka aamu viimeistään kello yhdeksän, eli eiköhän tässä vielä ehdi paikkailemaan tätä päivitystaukoakin. Myönnän, että mielessä on taas kerran käynyt, että elämä olisi hieman helpompaa (tosin samalla tylsempää), jos en edes ajattelisi koko bloggaamista ja istuisin vaan rauhassa kotona kutomassa villasukkaa. Kutominen on sitäpaitsi aika terapeuttista puuhaa ja Carloksen mukaan hyväksi myös aivotoiminnalle (joku tutkimus x oli näin todennut).



Muistikorttini ovat myös ehtineet täyttyä ääriään myöten täyteen kuvia kun en ole saanut niitä purettua koneelle, joten nyt kun pakkassäät (eli hyvät valokuvausilmat) ovat vihdoin saapuneet, oli minun viimeistään pakko keksiä joku väliaikainen ratkaisu tähän koneongelmaani nro 150. Nyt istun vanhalla lainaläppärillä, joka on kiinnitetty toiseen lainanäyttöön. Näillä mennään toistaiseksi. Uusi Mac Book Pro (tai no, mikä tahansa läppäri) olisi oiva synttärilahja, mutta realistisempi tavoite synttäripäivälleni on kuitenkin päästä lähes kolmen vuoden tauon jälkeen vaikka elokuviin!



Vielä vuosi sitten pikkuisemme huusi täyttä kurkkua kun jätimme hänet siskolleni kauppareissun ajaksi. Nyt tyyppi heittäytyy lattialle raivoamaan kun häntä yrittää saada siskoni luota kotiin, joten eiköhän tässä yksi leffaretki sentään saada aikaiseksi! Niin ne ajat vaan muuttuvat, joten eiköhän tästä koneongelmastakin jossain vaiheessa päästä eroon...

¨
Dificultades técnicas vol. 150. Mi computadora se dañó... por eso tanto silencio últimamente.




Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

tiistai 15. joulukuuta 2015

Jouluperinteitä

Jo useamman vuoden ajan olemme kokoontuneet isosiskojeni ja vanhempieni kanssa yhteisille piparitalkoille vanhimman siskoni kotiin. Näistä piparitalkoista on muodostunut kiva pikkujouluperinne hyvän ruoan ja joulumusiikin merkeissä. Samalla aina suunnitellaan yhteistä joulunviettoa ja jaetaan tehtäviä jouluruokien valmistukseen ja muuhun tarpeelliseen.

Minä itse olen kovin laiska kaikenlaisten juhlapäivien ja niitä ympäröivien perinteiden suhteen, enkä myöskään vielä tähän asti ole koskaan inspiroitunut esimerkiksi jouluruoan valmistukseen. Omaksi tehtäväkseni jääkin yleensä vain joulutortut ja rosolliainesten pilkkominen. Jokaisena Suomessa viettämänäni jouluna olen kuitenkin saanut nauttia kunnon perinteistä joulua puuroineen, jouluillallisineen ja joulupukkeineen. 

Nyt kun Oliver on jo siinä iässä, että joulun juhlimisella on hänellekin jotain merkitystä, osaan arvostaa entistä enemmän kaikkia näitä jouluperinteitä, joita perheeni on pitänyt yllä. Jotenkin silti tunnen itseni hitusen ulkopuoliseksi kaikessa perheen yhteisessä jouluhääräilyssä, sillä  oma jouluni olisi ehkä jotain tämän Suomi-joulun sekä Dominikaanisen joulun välimaastosta. Vaikka oma perheeni on täällä, on joulu myös vähän melankolista aikaa, sillä silloin tulee ajateltua normaalia enemmän myös sitä kovin rakasta suurta sukua siellä meren takana, sekä heidän yhteistä joulunviettoa sikäläisine jouluruokineen muineen. 

Ehkä meidän pitäisikin hieman enemmän panostaa Carloksen ja Oliverin kanssa tähän kaksikulttuurisuuteemme ja tehdä tänä jouluna aloite muutamalle uudelle jouluperinteelle, jotka toisivat Carloksellekin enemmän sitä kotijoulun fiilistä... erityisesti nyt kun viimeisestä siellä vietetystä joulusta on jo viisi vuotta aikaa!

Tässä vielä kasa kuvia tämänvuotisilta kivoilta ja tunnelmallisilta piparitalkoilta!













 ¨
Ambientandonos para la navidad en casa de mi hermana, con motivo de preparar galletas de jengibre. Esto se ha convertido en una tradición de la familia. Por mucho que me gustan todas estas preparaciones de navidad por estos lados, al mismo tiempo me da un poco de tristeza por tener que estar tan lejos de nuestra familia dominicana, especialmente en los tiempos de navidad...

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joululahjoja pikkubudjetilla

Minusta joululahjojen jakaminen perheen kesken on edelleen lähes yhtä jännää kuin lapsena. Lapsena tosin tärkeintä olivat ne saadut lahjat, kun taas nykyään parasta on antaa jokaiselle jotain ja mielenkiinnolla katsoa mitä kenenkin paketeista kuoriutuu. Vaikka joulufiilistelyni yleisesti ottaen keskittyykin aivan muihin juttuihin kuin lahjaostoksilla pyörimiseen, olisi minusta aika tylsää, jos joululahjahöösäys jätettäisiin kokonaan väliin.

Minulla ei ole tapana käyttää suuria summia lahjoihin. Pennin venytys jatkuu tänäkin jouluna, mutta jotain haluan silti jokaiselle perheenjäsenelle antaa. Itseasiassa jopa tykkään enemmän siitä, että saan pähkäillä pääni puhki että mitä ihmettä voisin minibudjetilla antaa näille tyypeille, jotka eivät ehkä ole sieltä helpoimmasta päästä lahjomisen suhteen.

Tässä pari vinkkiä perusjutuista, joista ihan jokainen kelpaisi myös itselleni lahjaksi. Mikään näistä ei vaadi pulleaa lompakkoa, vaan sen sijaan hieman aikaa ja vaivannäköä:

1. Tulosta ja kehystä ottamasi kuva, tai pihistä vaikka lahjansaajan omasta Instagramista!


Minä pelastin kasan poisheitettäviä mallikehyspalasia työpaikaltani ja tulostin kasan omia Insta-kuviani niihin komeilemaan. En voinut vastustaa kiusausta laittaa niitä omalle seinälleni, mutta niistä olisi kyllä saanut tosi kivoja joululahjoja!



2. Anna lahjakortti tarjoten omaa aikaasi lastenvahtina, niska/jalkahierojana, lumitöissä, autonpesussa, suursiivouksessa, you name it!


(Itselläni taitaa muuten olla parit jalkahieronnat vielä tältä vuodelta suorittamatta, hupsis! Tässä hommassa täytyy siis olla lahjakortin antamisenkin jälkeen hieman aktiivinen, lahjansaaja kun ei taida kehdata kovin montaa kertaa muistutella asiasta...)

3. Kudo villasukat, lapaset, pipo, tuubihuivi, säärystimet tai mitä vaan.


Jos et muka osaa, niin Youtube auki ja opettelemaan! Ensimmäisen parin jälkeen varmasti sujuu kuin sukkamummolta!



4. Tee jotain herkkuja, kuten suklaata!


Itse ajattelin tänä jouluna ensimmäistä kertaa kokeilla tehdä erilaisia tryffeleitä. Inspiraation sain näistä mustikkasuklaista, jotka kiehautin kasaan raakasuklaasta, kookosöljystä ja mustikoista eräänä sunnuntaina kun suklaahammasta alkoi kauheasti kolottaa.




¨
Qué regalar de navidad sin gastar mucho? Los regalos hechos por uno mismo siempre son los más especiales! En vez de gastar dinero, gasta un poco de tu tiempo y regala por ejemplo noche libre cuidando a los niños, masajes de espalda o pies, el lavado del carro, limpieza de los closets etc. hecho por tí mismo. Igual de especial es recibir una  foto enmarcada, algo tejido como unas medias (y si no sabes hacerlo, es fácil de aprender por Youtube) o por ejemplo chocolate casero!

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

perjantai 11. joulukuuta 2015

Valoa pimeyden keskellä

Joulukuu on lähtenyt käyntiin sellaisen hösellyksen ja epäjärjestyksen tahdittamana, että blogi on jäänyt tahattomasti aivan hunningolle. Niin monta juttua on jäänyt taas kirjoittamatta, että päässä on vain iso ylitsepääsemätön kirjainmöykky. Silloin ei auta muu kuin alkaa vain näpytellä ja katsoa mitä ruudulle ilmestyy. 

Vaikka sairastelut ja työjärjestelyt yrittävät edelleen aiheuttaa harmaita hiuksia, yritän parhaani mukaan pitää mielen valoisana. Vesisade ja pimeys eivät tietenkään yhtään auta asiaa, mutta onneksi aina väliin mahtuu yksi tai kaksi aurinkoista aamua, kuten allaolevien kuvien auringonnousu, jonka ehdin ikuistamaan viime viikonloppuna yläkerran ikkunasta. Tuollaiset pienet valon hetket ovat suorastaan maagisia pimeyden keskellä...

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia, jouluradio pauhaa pitkin päivää, jouluvalot loistavat ja suklaata on tarjolla joka kulmalla, mutta silti varsinainen joulufiilis antaa odottaa itseään. Kyllä se sieltä vielä ehtii tulla, mutta ilman lunta se on vain astetta vaikeampi löytää...

Jotain tosi hassua olen kuitenkin huomannut. Tähän asti olen ollut täysin suomalaisen joulun ihannoija. Rauha ja tunnelmallisuus ovat kohdillaan vain täällä kotimaassa, mutta silti jostain syystä viime päivien joulukaipuuni on sijoittunut sinne muinaisiin maisemiin Dominikaaniseen tasavaltaan. Kun radiosta soi englanninkieliset (tai espanjankieliset) joulubiisit, olen kaivannut kovasti joulutunnelmiin meidän sikäläiseen ympäristöön, kaikkine muovikuusineen ja ostoskeskusjoulupukkeineen. Kaipuu Santo Domingoon on siis kasvamassa sellaisiin lukemiin, että ensi vuoden puolella tuo valtameren ylitys on vain jotenkin saatava onnistumaan! 


Sitä ennen kuitenkin toiveenani on saada edes vähäksi aikaa pakkassäät ja valkoinen maa.
 











¨
0 nieve por estos lados. La oscuridad y la lluvia intentan nublar la mente junto con todo el ajetreo... pero por suerte de vez en cuando aparece un día soleado. Ya pronto estamos en navidad pero el ambiente navideño aún no me a alcanzado. He estado escuchando música navideña, pero en vez de ambientarme para una navidad nórdica, me ha hecho extrañar a los tiempos en Dominicana, con sus arbolitos plásticos y santa clauses de centros comerciales!

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig