Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Pakottava tarve tehdä jotain

Kenelle on tuttua se tunne, että on aivan pakko tehdä jotain hyödyllistä, jottei aika vain menisi hukkaan? 
Luultavasti kaikille, ainakin toisinaan. 
Jos tämä tunne tulee silloin tällöin, ei siitä varmaankaan ole mitään haittaa, mutta silloin kun se on jatkuvaa, se on hyvin kuluttavaa ja epäterveellistä. 

Minulla on ollut tämä tunne pysyvästi siitä lähtien kun palasin äitiyslomalta töihin. Siitä on nyt yli vuosi aikaa, ja vaikka kesällä olinkin lomautettuna, ei tuo tunne mennyt silloinkaan ohi. Oikeastaan varsinkaan silloin.  

Pienen lapsen kanssa oma aika on aina rajallista ja hetkittäistä. Elämä on täynnä aikatauluja, joista tulee pitää kiinni jottei arjesta tulisi täysi kaaos. Ne hetket, jolloin saisi tehdä mitä lystää, on vaikea käyttää vain olemiseen. 

Välillä toki väsymys painaa päälle ja ainoa vaihtoehto on painautua sohvan pohjalle. Silloin, kun virtaa riittää, pitäisi kuitenkin päästä aina toteuttamaan jotain keskeneräistä projektia. Seinään tuijottelusta tulee niin syyllinen olo, että nukkumaan mennessä hitottaa kaikki kun ei ole saanut mitään aikaiseksi. 

Minä kuitenkin tarvitsen paljon aikaa pelkkään oleskeluun. Hidas elämä ja asioista nauttiminen tulevat minulle luonnostaan. Ehkä juuri siksi koenkin kärsiväni niin paljon siitä, ettei aika tunnu riittävän mihinkään. Jollekin toiselle tämä minun arkeni olisi varmaankin aivan sopivaa. 

Ruuhkavuodet. Sitä tämä kaikki kai vaan on.

Viime viikonloppuna ehdin onneksi viettää ystävän kanssa hyvin seesteisen hetken peilityynellä Meikolla (taas kerran)





 ¨
La sensación de tener que hacer algo productivo para no desperdiciar el tiempo. Esa es la sensación que me ha perseguido todos los días desde que volví al trabajo. Con un hijo pequeño el tiempo propio está tan medido, que no vale la pena desperdiciarlo en no hacer nada. 
Sin embargo, el no hacer nada también es super importante. Hay que "recargar las baterías" para no agotarse. Por suerte este fin de semana tuve tiempo para ir otra vez al lago Meiko para pasar un tiempo en serenidad total.  

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

2 kommenttia

  1. I feel you. Mulla on koko ajan pakottava tunne tehdä jotakin "fiksua" - etenkin nyt kun opiskelen. En anna itselleni rauhaa lainkaan. En ehkä koko ajan tee asioita, jotka auttaisi mua eteenpäin koulutehtävissä (koska saatan välillä olla tosi väsynyt jne), MUTTA nämä asiat käy koko ajan mielessä. En osaa relata ja jättää asat "myöhemmäksi". Haluaisin, että to do -lista olisi aina kokonaan ruksattuna.. Eipä onnistu. Tämän lisäksi oon myös aika laiska ja priorisoin piiiitkiä aamuja, mutta tämän jälkeen poden huonoa omatuntoa. Blää! Mutta kuten sanoit.. seinään tujottelusta tulee niin syyllinen olo - etenkin jos olen yksin. Poikaystävän kanssa onnistuu paremmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, juuri näin aNNa!! Todella tuttua pohdintaa.. :D

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig