Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Voiko juokseminen olla vaikeaa? Tarvitseeko siihen sykemittaria?

(*Testikäytössä Suunnon Ambit3 Run)

Juokseminen on aina ollut minun juttuni. Olen pikkutytöstä asti pinkonut menemään niin kovaa kuin suinkin pystyn, enkä ole ikinä ajatellut että juokseminen voisi olla teknisesti vaikeaa. Eihän siinä tarvitse kuin mennä eteenpäin sellaista vauhtia kun hyvältä tuntuu! No, aina se ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa... 




Viime keväänä aloitin pitkän tauon jälkeen taas lenkkeilemään, yhdessä armaan sohvaperunani kanssa. Kuten arvata saattaa, tuo tekninen suorittaja, pilkunviilaaja herra insinöörini alkoi kuitenkin heti ensimmäisen lenkkinsä jälkeen kyseenalaistamaan kaikkea mahdollista tekniikasta, sykkeestä ja vauhdista matkan pituuksiin, vaatetukseen, lepoon ja ravintoon. Itse olin sitä mieltä, että ei se nyt niin tarkkaa ole, senkun juokset silloin kun siltä tuntuu, sen verran kuin jaksat. 




Sen verran asiat alkoivat kuitenkin mietityttämään, että kysyin itselleni sykemittaria lainaan. Sydämen toiminta, rytmihäiriöt ja sykkeen mittaus ovat olleet meille arkipäivää siitä lähtien kun Oliver syntyi, mutta omaa sykettäni en ollut pahemmin ainakaan juostessa mittaillut kymmeneen vuoteen. Tämä ei siis ollut ensimmäinen kerta kun urheilukellon käteeni iskin, mutta mitään kunnon tuntumaa juoksusykkeisiin minulla ei ollut. 

Kesäflunssan kaataessa Carloksen sohvan pohjalle, sain uudeksi lenkkimotivaattorikseni Suunnon Ambit3 Run gps-kellon sykemittarilla. Kesäisillä lenkeilläni sykkeen ja vauhdin seurailu oli jännittävää puuhaa, joka välillä meni aivan överiksi kellon vilkuiluksi. Vähitellen kuitenkin aloin huolestumaan kellon lukemista. 




En halunnut ensin uskoa juoksevani liian kovaa, sillä oloni oli lenkin aikana sekä lenkin jälkeen täysin hyvä. Lopulta minun oli kuitenkin todettava, että 160-180 lyöntiä minuutissa jokaisella lenkillä on aivan liikaa. Yritin myös testata maksimisykettäni, saaden korkeimmaksi lukemaksi 187. Jotain oli siis tehtävä. 




Harkitsin juoksukoulua, mutta päädyin vain kahlaamaan läpi juoksuartikkeleita sekä "syketohtorin" vastauksia. Hiljensin vauhtiani lenkeillä ja menin aivan lukkoon. Mummovauhti otti päähän, sillä jalkani olivat tottuneet nopeaan tempoon. Jo lapsuuden juoksukisoista asti toimineet hengitystekniikkani eivät enää pitäneet, rintaa alkoi pistämään eikä juoksu enää ollut kivaa. Saatoin ottaa hieman taukoakin koko sykemittariin. Lenkkeilin vain silloin tällöin korttelin ympäri mummovauhdillani. 

Tuli syksy, crossfit ja hyvä motivaatio sekä säännöllisyys urheiluun. Viisi päivää treenausta, kaksi päivää lepoa. Kolme kertaa boxilla, kaksi kertaa lenkki. Kohta jo huomasin että normaali juoksusykkeeni oli 140, ylämäissä ja loppukirillä 160. Enää ei pistänyt. Lenkkeilystä tuli taas kivaa. 




Nyt myönnän, että pelkkä mututuntumalla juokseminen ei välttämättä ole hyväksi. Omaa kroppaa ei ehkä osaakaan kuunnella niin hyvin kuin kuvittelisi. Pelkkä kovilla sykkeillä juokseminen ei ole hyväksi, vaan ensin pitää saada peruskuntoa ylle... vaan enpäs olisi minäkään ilman sykemittaria ikinä uskonut juoksevani liian kovaa. 

Vaikka sykemittarin käyttäminen ennen tuntui turhalta hifistelyltä, enää en haluaisi olla ilman. Juoksusta tulee teknisempää, mutta myös optimaalisempaa omalle keholle. Omien reittien, juoksuvauhdin sekä sykkeen tarkkailusta saa myös monipuolisuutta muuten ehkä kovin yksinäiseen lajiin. Huono puoli on tosin se, että kellosta tulee helposti riippuvaiseksi. Jos on unohtanut ladata akun tai gps ei jostain syystä löydy, hitottaa koko lenkille lähteminen. 




Yhteiseloni Suunnon Ambit3 Runin kanssa on toiminut kaikinpuolin hyvin. Kello on niin karkki että sitä pitää mielellään kädessä ja käyttöliittymä on selkeä, itse kellon käyttäminen ei pahemmin harjoittelua kaipaa. Muutoin kuin juoksussa olen kuitenkin kokenut kellon hieman liian isoksi, enkä esimerkiksi crossfit-tunnilla mittaile sykkeitäni koska kello on joissain harjoituksissa tiellä. 

Teknisesti kello on toiminut lähestulkoon moitteettomasti, tietojen siirto puhelimeen ja Suunnon omalta Movescount-aplikaatiolta eteenpäin (minun tapauksessani Stravaan) toimii automaattisesti. Joskus synkronointi ei ole onnistunut heti vaan olen joutunut avaamaan sovelluksen uudelleen tai rämppäämään Bluetooth-yhteyttä, mutta yhteysongelmat lienevät enemmänkin oman puhelimeni aiheuttamia. Koneelle siirrettäessä usb-johdon kautta en ole havainnut ongelmia. Kotitalomme alueella gps ei aina tahdo löytyä, mutta sama ongelma on ollut niin puhelimessa kuin navigaattorissakin, eli enpä pistäisi tätäkään Suunnon kellon piikkiin. Viime kuukausina olen laittanut kellon valmiuksiin heti vaatteita vaihtaessani, jolloin ulos mennessäni kello on aina ollut valmiina lähtöön. Jos kello olisi siis hieman pienempi, kulkisi se mukanani päivittäin, nakuttaen aktiivisuuttani myös työnpäivien aikana.




Lisää Ambit3 Runista ja sen monista ominaisuuksista voi lukea täältä. Itselläni käyttö on tähän asti ollut vain ihan perustasolla. Intervalliharjoituksista en tiedä vielä mitään, enkä ole myöskään eksynyt niin pahasti että olisin joutunut puhelimen avulla navigoimaan takaisin kotiin. Ajattelin kuitenkin ehtiä vielä kellon kanssa uimaan, sekä testailemaan Movescountin käyttöä harjoituksen aikana. Tähänkin olisi ollut hyvä yhdistää muutama kuva vauhtinopeuksilla ja syketiedoilla, mutta enpä ole tajunnut sellaisiakaan vielä ottaa!



¨
Mi compañero de viaje corriendo, el reloj gps Ambit3 Run que me prestó esta compañía finlandesa muy cool, Suunto. Con el he aprendido a correr al paso adecuado y he podido mejorar mi rendimiento.


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

5 kommenttia

  1. Kiipeillessäkin itse kello olisi tiellä, joten mä pidän sykevyön päällä, laitan ohjelman käyntiin kun aloitan ja sitten kello reppuun - tuo vyö kun osaa muistaa jonkun tietyn määrän dataa vaikkei olisikaan koko aikaa siinä kellon välittömässä läheisyydessä. Synkkaytyvät sitten aina keskenään kun menee tarpeeksi lähelle reppua jossa kello on. :) Eli siinä olisi ratkaisu tuohon crossfittailuunkin!

    Ja joo, väitän että mun kesäiset pyörälenkit oli aika suurilta osin niin kivoja siksi, että pääsin jälkeenpäin tutkimaan tilastoja omasta sykkeestä, vauhdista ja reitistä... Eli ehdottomasti mahtava laite vaikka tuntuukin kertaostoksena aika arvokkaalta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja siis tuo crossfittailujuttu: eihän tuossakaan voi sitä sykettä tarkkailla itse harjoituksen aikana, mutta ainakin jälkeenpäin pääsee näkemään että millaisia käyriä sydän tuollaisessa treenissä piirtää + tietty kaikki se muu ihana data!

      Poista
    2. Niinpä joo, tosiaan, voishan sen tosiaan laittaa sinne johonkin penkille sen itse kellon jos se on tiellä :D. Aika hölmö kun en ees ajatellut asiaa ;), kiitti vinkistä Sari! Ja on tuo tosiaan hintansa arvoinen vekotin!

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen teksti! Itelläkin tuo maksimisyke huitelee 192 kohdalla toiminnallisessa harjoittelussa (3krt/viikko) a alkoi nyt mietityttämään että painanko liian kovaa huonolla peruskunnolla.. Urgh. Pitää varmaan opetella hiljentämään vauhtia myös eikä vaatia itseltään liikoja heti puolen vuoden istumisen (oppari) jälkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit Rosa! Ja joo, hui, 192 on kyllä liian korkea joka treenille, eli suosittelen hidastamaan! :)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig