Ilman lääkettä (Sin medicina)

Tänään on ollut aika erityinen päivä. 

Oliverilta lopetettiin lääkitys. Ihan tuosta noin vaan, kertaheitolla, yhtäkkiä (toki sillä lisällä että sydäntä monitoroidaan 24h ekg-rekisteröinnillä parhaillaan). 

Toki olimme toivoneet että lääkitystä vaikka vähennettäisiin kahteen kertaan päivässä, sillä viimeisestä todetusta rytmihäiriöstä on nyt jo yli vuosi aikaa. 

Emme kuitenkaan olettaneet, että se tapahtuisi heti tänään, kardiologilla käynnin yhteydessä. Itse kardiologikin oli ensin sitä mieltä, että vähennetään viikoittain yksi päiväannos pois, mutta päätyi lopulta ratkaisuun joka oli itse potilaankin toivomus. Oliver kun totesi juuri tänään aamulla hyvin selkein sanoin: "En halua enää ottaa lääkettä". 

Tätä päivää on toivottu siitä asti kun Oliver syntyi. Jopa Carloksen tukka on saanut (osittain) kasvaa pituuttaan siitä lähtien, odottaen päivää jolloin pikkuinen pääsisi lääkityksestään eroon. Tuossa se juuri totesi että nyt voisi sitten tukankin kai leikata pois. 

Mutta... meidän kummankaan olo ei ole sellainen kuin olisimme kuvitelleet. Luulin, että huokaisisin helpotuksesta, mutta sen sijaan minusta tuntuukin kuin jotain hyvin tärkeää olisi otettu pois. Lääkkeen antaminen kolmesti päivässä on ollut minun tapani pitää huolta lapsestani. Nyt, kun sitä ei enää ole, tuntuu kuin hän ei olisi turvassa. Kuin en hoitaisi tehtävääni äitinä oikein.

Toivon tietenkin, että kaikki sujuisi hyvin. Päivien kuluessa saan varmasti varmuutta siihen että hän pärjää ilman lääkitystä ja olotilani muuttuu. Tilalle tulee toivottavasti se helpotus, se ihana vapauden tunne kun ei tarvitse  enää tiettyihin aikoihin päivästä, joka ikinen päivä, olla sekoittamassa jauhetta nesteeseen ja yrittää saada sitä ilman vastusteluita tuon pienen ihmisen kitaan. Helpotus siitä, ettei tarvitse enää miettiä miten tuo lääkitys mahdollisesti vaikuttaa lapseen. 

Toistaiseksi minua kuitenkin vähän pelottaa. En halua nähdä häntä enää rytmihäiriöiden kourissa. En halua myöskään pettyä, jos hän ei pärjääkään ilman lääkettä. Palaaminen samaan lääkerumbaan olisi varmasti vielä vaikeampaa. 

¨

Hoy le quitaron la medicina a Oliver. De golpe, sin previo aviso. Ahora no queda de otra que esperar y ver qué pasa... y rezar que no pase nada! Que nuestro pequeño tesoro siga como desde hace ya más de un año, con cero taquicardias! 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi