Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Ilman lääkettä (Sin medicina)

Tänään on ollut aika erityinen päivä. 
Oliverilta lopetettiin lääkitys. Ihan tuosta noin vaan, kertaheitolla, yhtäkkiä (toki sillä lisällä että sydäntä monitoroidaan 24h ekg-rekisteröinnillä parhaillaan). 

Toki olimme toivoneet että lääkitystä vaikka vähennettäisiin kahteen kertaan päivässä, sillä viimeisestä todetusta rytmihäiriöstä on nyt jo yli vuosi aikaa. 
Emme kuitenkaan olettaneet, että se tapahtuisi heti tänään, kardiologilla käynnin yhteydessä. Itse kardiologikin oli ensin sitä mieltä, että vähennetään viikoittain yksi päiväannos pois, mutta päätyi lopulta ratkaisuun joka oli itse potilaankin toivomus. Oliver kun totesi juuri tänään aamulla hyvin selkein sanoin: "En halua enää ottaa lääkettä". 

Tätä päivää on toivottu siitä asti kun Oliver syntyi. Jopa Carloksen tukka on saanut (osittain) kasvaa pituuttaan siitä lähtien, odottaen päivää jolloin pikkuinen pääsisi lääkityksestään eroon. Tuossa se juuri totesi että nyt voisi sitten tukankin kai leikata pois

Mutta... meidän kummankaan olo ei ole sellainen kuin olisimme kuvitelleet. Luulin, että huokaisisin helpotuksesta, mutta sen sijaan minusta tuntuukin kuin jotain hyvin tärkeää olisi otettu pois. Lääkkeen antaminen kolmesti päivässä on ollut minun tapani pitää huolta lapsestani. Nyt, kun sitä ei enää ole, tuntuu kuin hän ei olisi turvassa. Kuin en hoitaisi tehtävääni äitinä oikein.

Toivon tietenkin, että kaikki sujuisi hyvin. Päivien kuluessa saan varmasti varmuutta siihen että hän pärjää ilman lääkitystä ja olotilani muuttuu. Tilalle tulee toivottavasti se helpotus, se ihana vapauden tunne kun ei tarvitse  enää tiettyihin aikoihin päivästä, joka ikinen päivä, olla sekoittamassa jauhetta nesteeseen ja yrittää saada sitä ilman vastusteluita tuon pienen ihmisen kitaan. Helpotus siitä, ettei tarvitse enää miettiä miten tuo lääkitys mahdollisesti vaikuttaa lapseen. 

Toistaiseksi minua kuitenkin vähän pelottaa. En halua nähdä häntä enää rytmihäiriöiden kourissa. En halua myöskään pettyä, jos hän ei pärjääkään ilman lääkettä. Palaaminen samaan lääkerumbaan olisi varmasti vielä vaikeampaa. 




¨
Hoy le quitaron la medicina a Oliver. De golpe, sin previo aviso. Ahora no queda de otra que esperar y ver qué pasa... y rezar que no pase nada! Que nuestro pequeño tesoro siga como desde hace ya más de un año, con cero taquicardias! 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

14 kommenttia

  1. Varmasti aluksi pelottavaa, mutta siltikin toivotan onnea ja peukut pystyyn, että jatkossa ei tulisi ongelmia!

    VastaaPoista
  2. Onpa hieno uutinen! Toivottavasti tämä on viimeinen aiheeseen liittyvä ja niin lääkkeet kuin rytmihäiriötkin jäisivät nyt historiaan. Täälläkin peukut pystyssä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Todellakin oli kyllä ihana uutinen vaikkei siitä ookaan vielä osannut nauttia. Kiitos Annika! <3

      Poista
  3. Onnea Oliverille uuden jakson alkamisesta! Peukut on pystyssä täälläkin. :)

    VastaaPoista
  4. Hip hip hurraa! Toivotaan, että tämä olisi pysyvää. Toisaalta, vaikkei sitä tiedetäkään, pitäähän tästä etapista saada/osata iloita nyt. :) Peukut ja ylävitoset pikku kaverille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan!! Tähän asti kaikki on mennyt hyvin.. Kiitos Jaana <3!!

      Poista
  5. Peukut pystyssä täälläkin. Toivottavasti kaikki menee hyvin! <3

    VastaaPoista
  6. Tää oli hei hieno kirjoitus. Jotenkin tuntuu niin inhimilliseltä tuo, mitä sanot lääkkeen antamisesta ja lapsesta huolehtimisesta. Tsemppiä teille ja Oliverille lääkkeettömään jatkoon!

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig