Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 17. syyskuuta 2015

Erityisen herkkä

Vuosien varrella olen niin monet kerrat tuntenut itseni huonoksi, saamattomaksi tai täydeksi kaaokseksi, koska en pysty keskittymään asioihin, tai unohdan monet asiat, yhä uudestaan ja uudestaan. Kaikki mitä ympärilläni tapahtuu, vaikuttaa olotilaani suuresti. Äänet, hajut, ihmiset, värit, valot... jos jotain on liikaa tai jos joku asia yhtäkkiä muuttuu, pääni ei vain pysy mukana. 

Jos minulla on nälkä, käyttäydyn kuin villieläin. Musiikki, elokuvat ja valokuvat vaikuttavat minuun välillä ihan liikaa. Liikutun helposti ja välttelen sellaisia asioita joiden vuoksi menetän yöuneni, kuten kauhuelokuvat tai rasittavat uutiset. Toisten ihmisten mieliala ja äänensävy vaikuttavat omaan mielentilaani herkästi. Lapsen itku, oman tai tuntemattoman, tuottaa minussa välillä niin tuskaisen olon, että joudun nolona peittämään korvani. Pienikin määrä kofeiinia saa minut käymään ylikierroksilla ja herkän kipukynnykseni vuoksi olen saanut useita lempinimiä. Usein minun täytyy kelata asioita päässäni, istua vaan ja tuijottaa seinää jotta voin taas toimia. Jos joku vahtii mitä teen, saatan vajota aivan surkeaksi, vaikka kyseessä olisikin asia jonka hallitsen hyvin. 


Nämä, ja muut pienet seikat vaikuttavat elämääni jokapäiväisesti. Kaikki niistä ovat ihan normaaleja juttuja, mutta kun ne kaikki yhdistetään, puhutaan ilmeisesti erityisherkkyydestä. 



Jo varhaisessa vaiheessa huomasimme lapsukaisemme olevan keskivertoa herkempi aisteiltaan ja tunteiltaan. Yhdistin tätä taipumusta hänen isäänsä, mutta vasta Ullan kirjoitettua aiheesta, havahduin itsekin toteamaan, että tämä kaikkihan pätee myös minuun itseeni. Sen jälkeen olen kahlannut läpi artikkeleita, tehnyt testejä ja alkanut ymmärtämään itseäni hiukkasen paremmin. Kai minäkin sitten olen erityisen herkkä , eli highly sensitive person, kuten testitulokset kovasti väittävät.

Vähitellen olen oppinut hallitsemaan itseäni paremmin monissa asioissa, tsemppaamaan enemmän... mutta etenkin viime vuosina olen myös oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Erityisherkkyydessä ei ole kyse mistään sairaudesta, vaan ihan vain ihmisen ominaisuudesta. En enää ota niin kovin itseeni, kun joku läheisistäni esimerkiksi hermostuu "leväperäisyydelleni". Niin usein kyse on vain siitä, etten kykene toimimaan ennalta ajattelemallani tavalla, koska joku asia on häikäissyt mieltäni niin paljon, että unohdan varsinkin kaikki vähäpätöisimmät asiat mielestäni täysin. 




Työelämässä tämä on vaikuttanut sen verran, että olen saanut työnantajan hankkimaan minulle taustamelun vaimentavat kuulokkeet, sekä muuttamaan työpisteiden järjestystä uusiksi. Olen tehokas työssäni, mutta juoksen keskivertoa enemmän paikasta toiseen, koska työssäni on niin monta liikkuvaa osaa, osapuolta sekä meluavaa laitetta, että varsinkin kiireisinä päivinä joudun muuttamaan suuntaani pääni raksuttaessa "äh, eikun niin juu, se mun pitikin tehdä!" 



Olen myös oppinut pitämään huolta syömisestä ja nukkumisesta. Kun muistaa syödä tarpeeksi usein, edes jotain pientä aina väliin, pystyy niin paljon enemmän. Nukkumisesta nyt puhumattakaan.



Aiheesta voi lukea lisää (ja tehdä niitä testejä) esimerkiksi täältä: HSP - Suomen erityisherkät Ry 

¨
Highly sensitive person. Creo que soy una de ellas. Siempre he sido así, pero nunca sabía que eso tenía un nombre. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

17 kommenttia

  1. Olipa hyvin toteutettu postaus, upeat kuvat ja sujuva teksti (johon pystyin niin hyvin samaistumaan monilta osin!). Tuli todella hyvä mieli, että uskaltauduin kirjoittamaan tuosta aiheesta. Hienoa, että sullekin on ollut apua tästä tän ominaisuuden tunnistamisesta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! <3 Itseänikin vähän mietitytti että miksi tästä lähdin kirjoittamaan, mutta juuri siksi, että joku ei taas ymmärtänyt että mun nuppi nyt vaan sattuu käyttäytymään näin, siksi koska hsp!

      Poista
  2. Kaikin puolin hieno postaus. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Olen aiemmin lukenut muutaman postauksen aiheesta ja tullut siihen tulokseen että ainakin suurimmilta osin olen myös erityisen herkkä,vaikken ihan kaikkia kategorioita täytäkään. Mutta selvästi enemmän sellainen kuin vähemmän herkkä.Muy bien escrito:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gracias Jael! :)
      Joo, eiköhän tämä mene vähän niinkuin asteittain.. herkkyys, sehän on ihan normaalia.. jotkut vaan ovat vähemmän ja jotkut enemmän herkkiä. On silti mukava että tälläistäkin asiaa on nyt tutkittu enemmän. Itseäni ainakin asiasta lukeminen on auttanut. Jotenkin kai asioihin osaa sopeutua paremmin kun ne voi jotenkin nimetä.

      Poista
  4. Varmasti ihaninta on huomata, että tuntemuksille on nimi. Ei ole tunnetta, että olisi outo, vaan taustalla on jotain synnynnäistä. Nyt on varmasti helpompi myös tunnistaa ongelmatilanteita ja opetella toimimaan niissä.

    Ja aivan ihana uusi banneri! Toi lumiukko on symppis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Menninkäinen! Juuri näin - tuossa samalla kirjoitin vastausta ylempään kommenttiin kun olit laittanut tämän. Laitoit sanat suuhuni.
      Ja kiitos - hihih - naureskelin että se on vähän kuin jonkun lapsen piirtämä, mutta kiva jos se on ihana! :D

      Poista
    2. No niinpä näkyy!

      Mulle tuli muuten heti tosta bannerin nähtyäni halu alkaa värittää sitä... (olen tainnut lukea liikaa blogeista niistä aikuisten värityskirjoista :) )

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Tää on tosi vaikea aihe. Itse tunnistan itseni ihan hyvin erityisherkkyyden tunnuspiirteistä. Olen ollut tosi tunne- ja ärsykeherkkä ihan lapsesta saakka. Tavallaan on helpottavaa ajatella, että, hei, meitä on muitakin. Toisaalta esim. psykoterapeuttina toimiva isäni on helisemässä, kun joka tuutista tulee nyt näitä erityisherkkiä, jotka ovat oikeastaan... no... ihan tavallisia ihmisiä. Alttius erilaisille ärsykkeille ei ole mikään vaihtoehtoinen ja marginaalinen tapa olla ihminen, ja vähiten tietysti mikään sairaus tai diagnoosi. Se on ihan normi-ihmisyyttä, joka nousee meistä samalla tavalla kuin muutkin eri ihmisillä eri tavoin painottuvat psyko-fyysiset piirteet - ehkä juuri sellaista ihmisyyttä, joka omassa hyperaktiivisessa ajassamme joutuu erityiselle koetukselle. Musta määre on hyödyllinen, jos se auttaa ihmistä ymmärtämään ja suojelemaan itseään. Jos siitä tulee joku omaa persoonallisuutta määrittävä pakkopaita tai omia heikkouksia oikeuttava keppihevonen, olen vähän skeptisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin - no toisaalta miksi siitä pitäisi olla helisemässä, kyse kun onkin ihan vaan tavallisista ihmistä? Eihän se tosiaan ole mikään sairaus että on erityisen herkkä aistimaan ja tuntemaan asioita? Meidän tapauksessa juurikin se, että asialle voi laittaa jonkun nimen, helpottaa ymmärtämään otseni ohella erityisesti lasta, joka ei ehkä käyttäydy kuten keskiverto ikäisensä monissa tilanteissa, muttei kuitenkaan käyttäydy mitenkään psyykkisesti sairaasti. Kuten sanoit, erityisherkkyyden perusteella ei pidä kohdella ketään erilaisena, eikä myöskään rajoittaa elämäänsä sen perusteella. On kuitenkin hyvä osata tunnistamaan omat keskivertoa syvemmät tunnekokemukset ja ymmärtää että se on vain osa omaa luonteenpiirrettä. Itseäni asiasta lukeminen ainakin on vahvistanut omaa käsitystäni itsestäni ihan normaalina, vaikka läheiseni välillä eivät ymmärräkään minua ja pitävät minua ihan vaan pöhkönä kun en pysty kohtaamaan asioita yhtä neutraalisti kuin he...

      Poista
    2. Luulen, että tuohon "helisemiseen" vaikuttaa lähinnä se, että nykyään ihmisillä on valtava into kaikenlaisiin DIY-diagnooseihin, joissa sitten ammattilaisen sana painaa yllättävänkin vähän. Tämä erityisherkkyys on nyt pinnalla, ja asiakaslähtöisellekin psykoterapeutille voi olla hankalaa, jos joku kovin takertuu tiettyyn määrittelyyn jo ennen kuin tilannetta on sen kummemmin kartoitettu. Siitä voi seurata esimerkiksi, että terve ihminen kokee olevansa poikkeava tai että henkilö ei halua etsiä toiminnalleen mitään muita selitysmalleja ja jää ikään kuin jumiin omaan poteroonsa. Lisäksi monelle on tärkeää se "erityisyys", jota tällaisiin diagnooseihin liittyy. Kukapa ei haluaisi olla se, jonka sielua musiikki, kuvataide ja toisten ihmisten hätä erityisesti liikuttaa. Itse asiassa tykkäänkin enemmän tuosta englanninkielisestä nimestä, joka ei korosta erityisyyttä, ei diagnostiseen "erityistarvesuuntaan" eikä itsekorosteiseen suuntaan. Olen samaa mieltä tuon toisen kommentoijan kanssa, joka puhuisi mieluiten pelkästä "herkkyydestä".

      Olen ihan varma, että Elaine Aronin kirjat itsessään eivät tue tällaista ajattelua, mutta moni poimii käsitteitä netistä perehtymättä tarkemmin alkuperäislähteisiin. Lisäksi Aronin tutkimusta ei käsittääkseni ole pystytty toisaalla todentamaan (siis sitä, että nimenomaan nämä piirteet esiintyvät tietyillä ihmisillä ja muodostavat erottuvan kokonaisuuden), mikä on tieteellisen psykologisen tiedon kriteeri. Mutta jos käsite auttaa itsetuntemuksen, -tutkiskelun ja -hyväksynnän välineenä, niin se on hieno juttu. Eläydyn siis tähän itsekin herkkänä ihmisenä. En puhu mistään ulkopuolelta. Tästä oli muuten hyvä ja punnittu juttu just tänään Hesarissa: http://www.hs.fi/elama/a1442374454830?ref=hs-fprio-A2

      Poista
    3. Jep, samaa mieltä olen :). Huomasinkin Hesarin jutun! Ja juuri niin - enpä itsekään kenellekään alkaisi selittämään esim. että lapseni on "erityisherkkä", vaan ehkä saatan sanoa että hän on hieman herkkä, tai saatan joskus sanoa myös että hän on vähän aistiherkkä, mutta tuo sana erityinen on tosiaan aika harhaanjohtava... minä kun en itseänikään pidä mitenkään erityisenä millään asteella, vaan ihan taviksena joka nyt vaan sattuu erityisen herkästi kokemaan tiettyjä asioita.. heh.. ;)
      Ja kai ne herkät löytää herkkien seuraan, sillä tosiaan löydän näitä piirteitä hyvin helposti myös sinusta ;)

      Poista
  7. Nimimerkillä "24 pointsia Elaine Aronin testistä" ;)

    VastaaPoista
  8. Lähipiirissäni on muutama lapsi-äiti parivaljakko, joilla hyvin samankaltaisia juttuja. Itsekin tunnistan itsessäni monia herkkiä ominaisuuksia. Kuten tuossa yllä, minäkin suhtaudun aiheeseen hyvin suurella varovaisuudella. Olen tehnyt työni puolesta lasten arviointeja, samoin aikuisten. Länsimaalaisuuteen tuntuu liittyvän voimakas tarve saada "diagnosoitua" kaikki, sellainenkin mikä on ihan vain normaaleja luonteenpiirteitä erilaisissa ihmisissä.
    En tarkoita, etteikö olisi hyvä tunnistaa itsessään asioita ja jopa antaa niille selkeyttävä termi. Mutta tämä erityisherkkyys on noussut nyt jostain syystä uudeksi ilmiöksi ja sillä selitetään välillä asioita, joita ei edes tarvitsisi selittää mitenkään. Jos minua esimerkiksi herkästi itkettää, eikö se ole vain herkkyyttä eikä erityisherkkyyttä :).
    Toisaalta taas, kuten yllä mainitsin, on hyvä antaa asioille nimiä, jolloin se voi lisätä ymmärrystä. Toivottavasti herkkyydestä ei tule kuitenkaan normaalista poikkeavaa sen nimeämisen vuoksi.

    P.S. Herkkyys on minusta hieno ja ihana asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo - samaa mieltä. Itse en tosin tiedä pitäisikö sitä pitää minään ilmiönä, vaan ihan vaan kohuna joka laantuu kun asiasta on tarpeeksi puhistu. Kysehän ei ole minkään sairauden diagnoosista, puhutaan vain ihmisen ominaisuuksista... En tosin tiedä ovatko ihmiset käsittäneet asian suurempana kuin se onkaan, itse kun en työkseni tee mitään sinua vastaavaa joten aiheesta ei sen pahemmin arjessa tule puhuttua... mutta minusta on tosi hienoa että Elaine Aron ja kuka lie muu asiaa on tutkinut. Länsimaalaisuudessani kai kun tunnen helpostusta siitä, että voin ymmärtää tämän herkkyysasteutuksen kautta hieman paremmin omaa lastanikin ja stressata vähemmän että miten joihinkin asioihin pitäisi suhtautua... tai ymmärtää miksi vieressä kävelevä kaverini ei tunne kuinka sumuisena päivänä ilmassa leijuva kosteus yhdistää kaikkea ympärillämme olevaa normaalia enemmän, kuinka äänet tuntuvat erilaiselta kuin aurinkoisena päivänä ja kuinka itse on enemmän kosketuksissa kaikkeen kuin selkeällä säällä.. (esimerkki tältä päivältä kun sain osakseni kulmia kohottavan katseen ja pään pyörittelyn :D)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig