Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Blogitarina

Olen kertonut blogini "tarinaa" lukuisia kertoja, niin täällä blogin puolella kuin erilaisissa blogimiiteissä... vaikka eihän tällä blogipahasella mitään erityistä tarinaa edes ole. Kunhan nyt kirjoittelen kun en osaa olla kirjoittamattakaan. Silti otin ilomielin vastaan Archie Gone Lebanonin Inkalta saamani #Blogisitarina-haasteen, eli here we go! 

Aloitin kirjoittamaan blogia vuonna 2004, eli huimat 11 vuotta takaperin! Ajatella, 11 vuotta bloggailua takana, jonka aikana blogit ovat ehtineet nousta nörttien salaisista nettipäiväkirjoista trendikkäitten tyyppien päivätyöbisnekseksi! Onneksi mukaan mahtuu kaikkea muutakin, kuten tälläinen oman elämän tuulien mukaan muokkautuva pikkublogi, joka juuri ja juuri pysyy mukana somesuhinoissa ja muissa blogihulinoissa, käyntikortteineen päivineen! 

Mutta se ensimmäinen blogi... se ei ollut Friolandia, vaan joku ihan muu, joka sijaitsi diaryland.comissa. Harmittaa kovasti, etten enää kirveelläkään muista mikä sen osoite oli tai millä käyttäjätunnuksilla sitä kirjoittelin, sillä olisi niin hauska käydä nappaamassa talteen se ihan ensimmäinen blogikirjoitus. Sen kuitenkin muistan, että aloitin kirjoittamaan kaverin innoittamana, pitääkseni yhteyttä Suomeen Santo Domingosta, jonne olin muuttanut asumaan vuonna 2003.



Sen verran tuosta blogistani myös muistan, että esimerkiksi kerran kirjoitin retkestäni rautakauppaan, josta ostin pari pönikkää maalia, jotka aioin kuljettaa kävellen kotiin asti. Suomalaiselle opiskelijalle ihan normi juttu, santodomingolaiselle blondiinille ei niinkään.. eipä siis ihmekään, että rautakaupasta oli jo joku heppu lähdössä saatille! Eivät meinanneet antaa minun kuskata itse maalitarvikkeitani kävellen kotiin! Aika sitkeästi minä silloin kuitenkin pidin kiinni omista tavoistani (ja näkemyksistäni), enkä hyväksynyt olevani mikään miesvoimaa tarvitseva hienohelma, joka ei kykenisi itse raahaamaan maalipurkkejaan.. edes siellä kosteassa 30 asteen helteessä, keskellä kaupunkia, jossa "kaikki" kulkevat omilla autoillaan. Blogini oli siis ulkosuomalaisblogi, joka kertoi dommarilaisesta arjestani, huonolla huumorilla höystettynä. Lukijoina oli ehkä kolme kaveria plus kaksi siskoa.


Aika pian samana vuonna siirryin kuintenkin Bloggeriin ja ryhdyin kirjoittamaan espanjaksi. Suomeksi jorisin parissakin eri blogissa, niin omassa kuin kollektiivisessa, mutta Friolandian historia alkaa oikeastaan vuodelta 2008, eli viimeiseltä Santo Domingon vuodelta, jolloin aloitin Vuodatuksen puolella Banana Republic-blogin, jossa kirjoittelin tuntemuksiani ulkosuomalaisena, joka ei ollut varma pitäisikö muuttaa takaisin Suomeen, vai jäädäkö pysyvästi Karibian auringon alle. 

Näiltä ajoilta onkin ensimmäiset suomalaiset (ja ulkosuomalaiset) bloggarikaverit, joista muutaman kanssa pidän edelleen yhteyttä. 

Muutto takaisin Suomeen kuitenkin tuli, ja siitä lähtien kun palasin, on Friolandia-blogi ollut olemassa. Frio tarkoittaa espanjaksi kylmää, joten nimi oli vain nopeasti keksimäni väännös sanasta Finlandia, kun tuo aiempikin bloginimi Banana Republic viittasi suoraan silloiseen asuinpaikkaani Dominican Republiciin. Nyt kun Suomessa on tullut asuttua jo kohta seitsämän vuotta, on tuo pöljä omituinen nimi vähän rasitteena... mutta eihän se nimi blogia tee, vaan se sisältö.





Sisältö blogissani on aina myötäillyt omia kiinnostuksenkohteitani sekä elämäntilannetta. En ole ikinä tykännyt itseni kategorioimisesta johonkin tiettyyn lokeroon, kunnes tajusin, että "Lifestyle-blogi" on sen verran epämääräinen käsite, että sinne minä itseni mieluiten isken. En nimittäin halua olla mammablogi, perheblogi, urheilublogi, valokuvablogi, matkablogi, enkä varsinkaan sisustusblogi, vaan jotain niiden kaikkien rajamailta. Suurimpina bloggailuun liittyvinä intohimoinani ovat kuitenkin aina olleet ja tulevat varmasti aina olemaan valokuvaus ja matkustus, mutta koska muut asiat (kuten lapsi) menevät kertaheitolla matkailun edelle, ei elämä vaan voi olla pelkkää matkustusta ja reissuhöpinöitä. 

Se haittapuoli asiassa tietenkin on, että blogiini on vaikeampi samaistua, tai vaikeampi löytää, kun aiheet harhailevat siellä sun täällä. On silti mahtavaa että samanhenkisiä ihania ihmisiä on ilmaantunut niin läheltä kuin kaukaa, joista on vuosien varrella tullut blogituttavuuksien ohella ihan oikeita ystäviä. 

Lukijoiden suhteen aika tasaista menoa tämä on vuodesta toiseen ollut. Pieni laskusuhdanne toki lähti päälle syksyllä 2013, koska vauva-arki ei meillä ollut todellakaan mitään leppoista menoa, eikä kirjoittamiseen riittänyt energiaa toivotulla tavalla. Siitä lähtien olenkin vähitellen yrittänyt taas kiihdyttää kirjoitustahtia pitääkseni blogin elossa, mutta eipä tämä meidän perhearki mitään kovin mediaseksikästä menoa edelleenkään ole, mutta kiva kuitenkin kun jotkut ovat roikkuneet mukana! ;)





Olen siis tosi tyytyväinen siihen että olen saanut pidettyä tätä blogia yllä, vaikka vähintään parin kuukauden välein tuntuukin siltä että koko bloggaaminen on ihan älytöntä puuhaa. Välillä on kauheasti asiaa, mutta välillä tuntuu ihan idioottimaiselta kertoa omista asioista tai omia mielipiteitä julkisesti. Parasta bloggailussa on kuitenkin vuorovaikutus. Kommentit sekä sitä kautta löytyneet ystävät ovat tuoneet paljon sellaista sisältöä elämäämme, jota emme olisi ilman tätä blogia löytäneet! Ilman blogia myös niin monet asiat olisivat unohtuneet, sekä kuvat jääneet ottamatta retkiltämme. Blogi toimii siis edelleen jonkinlaisena päiväkirjana, vaikka tietenkin sensuroituna sellaisena. 


Kuvan kello Suunto Ambit3 ja kamera Canon EOS M3, blogitestissä***

Pistäkääpä siis kommenttia - olisi nimittäin kiva tietää mistä lähtien olette Friolandiaa lueskelleet, miten tänne olette löytäneet tai mitkä aiheet ovat tässä blogissa kiinnostavimpia! 


On myös kauhean kivaa, kun minutkin välillä aina muistetaan matkabloggaajapiireissä, sillä vaikka joudunkin pysyttäytymään etäällä, suurin osa blogikamuistani ovat juurikin matkabloggareita. Ensimmäiset blogit joita itse luin, olivat kuitenkin niitä ulkosuomalaisblogeja. Silloin käsite matkablogi oli nimittäin ainakin itselleni tuntematon. Päätinkin haastaa mukaan sellaiset neljä tyyppiä, joiden elämää olen blogien kautta seuraillut jo Santo Domingosta asti:

Maria Carole - ranskansuomalainen ulkosavolainen, josta on tullut ihan oikea kirjailija! 

La vida Loca 2.0 - Sari, jonka matkaa läpi opiskelujen, treenailuiden, töiden ja reissujen olen seuraillut niiltä ajoilta asti kun hän oli vaihto-oppilaana Meksikossa.

Oli ennen onnianni - Anni Kansasista, jonka riipaiseva rakkaustarina kaukosuhteineen kosketti omaa vaihtarirakkaustarinaa muistellen...

Iloni - Puuseppä-Anun blogi, jonka tarinaa olen myös seuraillut Meksikon ajoilta puusepäksi asti.

Tässä vielä haaseen ohjeet:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.


¨
Contando mi historia larga con los blogs por petición de una amiga bloguera. Empecé a escribir en el año 2004 y desde entonces he escrito en varios blogs, tanto en español como en finés. La historia del blog Friolandia comenzó en el 2008, cuando nos mudamos de República Dominicana a Finlandia... Lo mejor de tener un blog es que através de el he(mos) encontrado nuevos amigos y he(mos) visto y hecho cosas con las que quizás nunca habríamos topado sin tener el blog. También es más fácil recordar de cosas por tener tantas historias y tantas fotos guardadas por aquí! El lado malo: compartir cosas de nuestra vida privada (aunque obviamente de forma sensurada) siempre es un poco cuestionable. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

12 kommenttia

  1. Mua alkoi oikein itkettää. Mä olen seuraillut sun elämänmatkaa vuodesta 2007 saakka ja lukenut melkein kaikki postaukset. Aika hurjaltahan tämä tuntuu. :') Mutta ei ole haitanneet aihepiirien muutokset tai mitkään, aina mukana vaan. Kiitos haasteesta. <3

    VastaaPoista
  2. Hurjan pitkä blogihistoria! Muistelin ensin löytäneeni sun blogin joskus 2010-2011, mutta kävin tutkailemassa sun vanhaa postausta elokuulta 2011. Olen kommentoinut sinne juuri löytäneeni sun blogin. Eli vain 4 vuotta sitten. Jotenkin tuntuu, että siitä olisi paljon pidempi aika! Tuskinpa vaan olisi meidänkään tiet kohdanneet ilman blogeja tai lähinnä sun blogia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä! Tuntuu että siitä tosiaan olisi paljon pidempikin aika... mutta mullapa taitaa olla kuvakin siitä kun ekan kerran nähtiin! Tai itseasiassa se taitaa olla täällä blogissakin! Pitääpä kaivella :D. Mutta mahtavaa että tiet tosiaan kohtasivat ;)!

      Poista
  3. vau 11 vuotta,olet ihan edelläkävijä! Aika pitkään olen minäkin seurannut vaiheitasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Sinä oot kyllä Jael yksi niistä harvoista jotka ovat vuositolkulla jaksaneet tännekin kommentoida ja joiden elämää minäkin olen seuraillut blogin kautta jo ties miten kauan ;). <3

      Poista
  4. Olisinkohan reilun vuoden kurkkinut teidän elämänmenoa. Jotenkin ulkosuomalais-/ kahden kulttuurin perheiden blogeja etsiskellessä sut löysin. Huiman pitkä blogihistoria sulla jo on. Mä olen tykännyt kaikista sun teksteistä aiheesta riippumatta. Ehkäpä se onkin juuri se, että aiheet vaihtuu, eikä pyöri yhden ja saman ympärillä, joka kiinnostaa lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että löysit Menninkäinen! Niinpä myös minä löysin sinun blogisi ;) <3!

      Poista
  5. Yritinkin jo aikaisemmin kovasti julkaista tähän kommenttia, ei ole näköjään mennyt perille. Mutta halusin sanoa, että kiva tarina! Ensimmäinen sun kirjoittama artikkeli jonka löysin, oli tämä: http://eveluna.vuodatus.net/lue/2008/06/kodinhoitoa-a-la-dominicana , joka tuntui tutulta, koska itse juuri silloin kannoin talon katolla olevaan pesukoneeseen vettä - tosin kylmää sellaista, ja olin hyvin tyytyväinen astianpesusieneen, sillä kun tosiaan saa aika paljon paremmin jotkut liat puhdistettua. :)

    Kävin aina vähän väliä lukemassa sun kuulumisia, mutta kunnolla taisin ruveta seuraamaan vasta sitten kun perustit Friolandian, olisinkohan juuri silloin ollut itse haaveilemassa Suomeen muutosta...
    Nykyään tykkään lukea blogiasi oikeastaan lähinnä vain sen takia, että saisi taas kuulla mitä teille kuuluu. Vaikutat tekstien perusteella hyvältä tyypiltä, mikä tekee sen että kaikki tekstit on aina mukavaa luettavaa. Toki kiinnostuksen kohteetkin on minulla vähän samankaltaiset - matkailu, puuseppyys, sisustus, liikunta, luonto... vauva multa vain puuttuu! :D Mutta Olielin seikkailuista on hauska lukea.

    Ja kiitos haasteesta, otan sen vastaan! (heti kun saan aikaiseksi... :) )

    T. Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh, harmi ettei kommentti ollut tullut perille! Ja kiitos Anu! Meillä tosiaan on aika paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ;). Ehkä vielä joskus törmätään puuseppäilyiden tai muiden juttujen merkeissä! :) Kiva jos ehdit joskus vastata haasteeseen!

      Poista
  6. Kiva kirjoitus! Mä oon seuraillut sua täällä hiljaisesti taka-alalla vuodesta 2011, jotenkin harvoin kommentoin mitään. Löysin tänne Karibia-hommien, matkailun monikulttuurisen suhteen perässä. Itse tapasin tuohon aikaan meksikolaisen poikaystäväni ja edelleen elellään kaukosuhteessa. Toivottavasti lähitulevaisuudessa vihdoin lähisuhteessa. :) On ollut kiva seurata teidän elämää, erityisesti mua kiinnosti teidän hääpostaukset ja karibialaiset traditiot jne. On kiva seurata, kuinka olette sovittaneet kaksi kulttuuria yhteen tänne Suomeen. Vaikken tunne teitä lainkaan, niin silti tuntuu, että olette yhteenhioutuin pari kenet tiedän! :D Teistä jotenkin huokuu sellainen seesteisyys, että olette kasvaneet yhteen. Toivotankin teille kaikkea hyvää ja pienelle Oliverille myös :) seurailen jatkossakin blogiasi! -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Milla! Todella mukavaa kuulla että oot jaksanut seurailla meidän elämää :). Toivottavasti myös te pääsette pian kaukosuhteiluajasta eroon - se jos mikä on rankkaa, mutta myös kasvattaa hirmuisesti arvostusta toiseen ja siihen yhteiseen aikaan. Luulen että osaksi sen vuoksi meistäkin on tosiaan hioutunut tällainen yhteenkasvanut pari. Aina kaikki ei ole pelkkää ihanuutta, mutta onneksi rakkaus on säilynyt vaikeidenkin aikojen yli! <3

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig