Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Arkipäivitystä

Buenos días viernes!


Olen ehtinyt nyt muutaman viikon verran olemaan etätöiden sijaan työpaikallani, yhdeksästä viiteen, viisi päivää viikossa. Vielä ei tunnu ahdistavalta, vaikka päivässä onkin vähemmän vapaita tunteja. Työ ei ole omaani, mutta tuttua ja vaihtelevaa. Eniten tietenkin harmittaa Oliverin kannalta, mutta onneksi olemme niin onnekkaita, että Oliver on saanut viettää iltapäivällä muutaman tunnin mummun ja papan seurassa kotona, jottei päiväkotirupeama olisi liian pitkä. Viimeiset kaksi päivää päiväkotiinmeno onkin jo sujunut ilman itkuja, joten nähtävästi tyyppi on myös vihdoinkin hyväksynyt rutiinin: äiti ja papi vie, lähtee töihin ja pappa hakee kotiin. 

Vielä ei töissä ravaamisen herkku, eli säännöllinen palkka, ole ehtinyt tuoda iloa elämään, mutta jospas tätä edes jonkun aikaa jatkuisi näin, jotta tilanne vihdoinkin löytäisi jonkunmoiseen balanssiin. Ne uudet työsuunnitelmat joista jo vähän intoilin aiemmin, ovat jääneet odottamaan vuodenvaihdetta. Ei suinkaan siis kuopattu, mutta järkevin vaihtoehto oli jäädä odottamaan parempaa hetkeä. 

Kamera on jäänyt hyllyn päälle lomailemaan, mutta Snapchat sen sijaan laulaa harvase päivä katunäkymiä Helsingistä ja muuta yhtä tähdellistä ja tärkeää... ja ilman kuviahan en enää osaa kirjoittaa yhtään mitään. Tässä siis niitä kuvitukseksi. 





¨
Hace unas semanas volví a trabajar en la oficina, con horario rutinario de 9 a 5. Aunque los días se hacen más cortos así, aún la rutina diaria no se ha vuelto pesado. Sigo esperando el fruto del trabajo de dia completo, un sueldo normal, pero mientras tanto vamos avanzando viento en popa hacía la estabilidad. Parece que ya por fin Oliver aceptó que cuando mami y papi van al trabajo, a el le toca estar en la guardería. Ya no llora en las mañanas y se queda de buena gana con sus amiguitos de la guardería. En las tardes pasa unas horas con los abuelos en la casa, para que el día en la guardería no se haga demasiado largo. 
La cámara la he dejado abandonada en estas semanas, pero en Snapchat sigo tirando foticas diario. Estas son algunas de ellas. 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig