Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 24. elokuuta 2015

Auringonlaskut Nordstrandilla (Los atardeceres en Nordstrand)

Vaikka yhdessä on mukavaa ja seurassa on parhainta matkustaa, osaan myös nauttia ja arvostaa niitä hetkiä, jotka saan viettää ihan yksikseni, varsinkin uusissa paikoissa. Lapsen kanssa päivät ovat monesti kovin meneviä vaikkei menossa edes oltaisi yhtään minnekään, joten eritoten reissatessa energiaa kuluu hurjat määrät kun uutta ja erilaista on joka kulma tulvillaan. 

Niinpä yksi asia on jäänyt aivan erityisellä tavalla mieleeni viimeiseltä Oslon matkaltamme: rauhalliset kävelyretket omassa seurassani pitkin hiljaisia Nordstrandin katuja, pienimmän pojan jo nukkuessa ja isompien poikien hakatessa Nintendoa. Joitain vuosia sitten olisin saattanut herpaantua tuohon isojen miesten uskomattomaan tarpeeseen kuluttaa vähäistä yhteistä aikaansa videopelien parissa, mutta nykyään, kun oma aika on aina kortilla, tuntuivat nuo iltalenkit auringonlaskussa aivan ihanalta luksukselta. 

Näissä maisemissa oli hyvä hengittää syvään ja nauttia elämästä. 













¨
Una de las joyas del viaje a Oslo: las caminatas por las calles tranquilas de Nordstrand en el atardecer, mientras el niño más pequeño ya dormía y los niños un poco más grandes se divertían con el Nintendo. Hace algunos años quizás hubiera perdido la paciencia con la necesidad de estos hombres de gastar su poco tiempo juntos en videojuegos, pero ahora cuando el tiempo que puedo pasar sola es tan poco y precioso, no hubiera podido disfrutar más de mi tiempo de reflexión y contemplación en estos hermosos paisajes!

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

15 kommenttia

  1. Ei vitsi, miten kauniita kuvia... Ei ole lapsia, mutta voin kuvitella, että se on se tunne, kun ilta on vielä lämmin, aurinko laskee ja kadut hiljenevät yöhön. Kun tuijottaa auringonlaskua tai sulkee silmät ja kuuntelee hiljaisuutta.

    VastaaPoista
  2. Todella kaunista! Kyllä siun on kelvannut tallustella tuolla :) oon kans auringonlaskufani ja rakastan erityisesti sitä hetkeä kun aurinko on just laskemaisillaan tai se on jo puoliksi vuoren tai järven takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varsinkin nyt kun meidän koti on sellaisessa "kuopassa" että tänne ei auringonlaskut oikein näy, niin niitä on tullut ihan ikävä... mutta osaapahan nauttia sitten kunnolla niistä hetkistä kun voi katsella tälläisiä aurinkolaskumaisemia :).

      Poista
  3. Mahtavat auringonlaskukuvat! Kyllähän jokainen tarvitsee omaa aikaa, joskus myös lomalla. :)

    VastaaPoista
  4. Voi että, todellakin! Usein hihkun (puuskutan) onnesta auringon noustessa aamulenkillä. Auringonlaskun aikaan, ei juoksusta tulisi varmaan mitään, kun pitäisi koko ajan pysähdellä maisemia ihailemaan :D Upeat kuvat ja maisemat on sinun iltalenkkiäsi siivittänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välillä tekee niin tiukkaa olla pysähtymättä räpsimään joka kulmasta kuvia, olisi sitten lenkillä tai työmatkalla tai millä vaan auringon noustessa! Mutta nämä auringonlaskumaisemat olivat kyllä aika spesiaaleja! :)

      Poista
  5. Voi miten upeita maisemia! Tiedän tunteen, rakastan kävellä yksin metsässä, vain omassa hyvässä seurassani. Erityisesti jos pipo alkaa kiristää ja tuntuu, että vajoaa samalle tasolle kiukuttelevan lapsen kanssa niin metsälenkki rauhoittaa ja saa kyllä huonommankin mielen muuttumaan hyväksi.

    VastaaPoista
  6. Siis shit miten kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, nyt tuli ehkä turhan sponttaani kommentti :D Anyhow, todella todella kauniita kuvia. Well done!

      Poista
    2. Hehehe, ihana aNNa! :D Kiitos!

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig