Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Autiolta saarelta julkkisseurassa unelmien kotimaahan, sähkökatkoksien, kaipauksen, lempiruoan ja uusien taitojen siivittämänä

Bongasin joskus taannoin onniAnnin blogista kysymyksiä, joihin päätin vastata. Ihan vain huvikseni. Niin vain vastaukset jäivät kuitenkin keskeneräisinä luonnoksiin, kunnes nyt päätin heittää ne ilmoille näiden kuvien saattelemana, jotka eivät tietenkään liity asiaan yhtään mitenkään... mutta koska ne eivät liity mihinkään muuhunkaan asiaan yhtään mitenkään, löysivät ne nyt sunnuntai-illan kevennysviihteenä tiensä yhteen. 


1. Mitä (jos mitään) kaipaat lapsuudestasi?


Lapsuudessani 80-90-luvulla elämä tuntui paljon kiireettömämmältä. Toki lapselle elämä kuuluisikin tuntua kiireettömältä, vuosiluvusta huolimatta, mutta tarkoitan ehkä enemmänkin sitä, että kaipaan aikaa jolloin ei ollut kännyköitä ja internetiä. Kuulostan varmaan tosi kalkkikselta, ja vaikka tämä olisikin hieman ristiriitaista ollessani itse hyvin aktiivinen netin ja älypuhelimen käyttäjä, monesti kaipaan ihan vain rauhallista elämää ilman jatkuvaa yhteyttä toisaalle ja tavoitettavissa oloa. Kaipaan sitä tunnetta, että elämä on tässä hetkessä, eikä siellä ja täällä ja tuolla, joka paikassa, virtuaalisesti sekä fyysisesti. Luultavasti juuri tästä syystä olen aika tunnettu siitä ettei minua tahdo saada puhelimella koskaan kiinni. Minua ei yhtään haittaa unohtaa puhelinta takin taskuun koko illaksi, tai äänettömälle viikkokausiksi. Soittelen ja viesteilen sitten takaisin kun ehdin. Toisinaan hyvin ärsyttävää, I know...




2. Mitä teet sähkökatkoksen aikana?


Tähän on hieman vaikea vastata, sillä Suomessa asuessani en ole kokenut yhtään niin pitkää sähkökatkosta että sen aikana olisi pitänyt oikein keksiä tekemistä, mutta sen sijaan Dommarissa asuessani sähkökatkokset olivat jokapäiväistä elämää, jonka vuoksi normaali elämä jatkui sähköttömyydestä huolimatta. Kuten olen ennenkin kertonut, esimerkiksi kesällä 2004 meillä oli sähköä noin 2 tuntia päivässä... En siis joudu avuttomaksi ilman sähköjä! Silloin illalla pimeän tultua saattoi tulla tylsää, mutta olipahan hyvä syy istua kavereiden kanssa iltaa öljylampun valossa jutellen. Ottihan se päähän jos leffailta vaikka katkesi kesken, mutta kyllä ne sähköt aina sitten aikanaan palasivat.. jos palasivat. Paskimmat muistot sähkökatkoista liittyy ruokien sulamisien tai vessan vetämättömyyden sijaan erääseen iltaan, kun värittelin jonkun kurssin lopputyön sisustussuunnitelmaa puuväreillä kerrostalomme rappukäytävän heikossa valossa, sillä se oli ainoa paikka johon generaattori tuotti sähkökatkon aikana valoa. Oli kuuma, värit näyttivät ihan vääriltä huonossa valossa, kello oli aika paljon ja asento oli aika huono... Viimeisessä asunnossamme meillä onneksi sitten olikin generaattorin ansiosta valot ja kylmä jääkaappi sähkökatkoista huolimatta. Ei tarvinnut edes lähteä yliopiston kirjastolle enää läppäri kainalossa esitelmiä vääntämään. 


3. Millainen on unelmiesi matkakohde?


Minulla taitaa olla aika monta erilaista matkahaavetta, mutta yleisesti ottaen varmaankin paikka jossa on paljon luontoa, mahtavia maisemia ja raikasta ilmaa sekä vanhoja kaupunkeja joissa on paljon pieniä ja kapeita kivisiä kujia. Sellainen kuulostaa aika täydelliseltä. 


4. Kenen julkisuuden (elävä tai kuollut) henkilön kanssa haluaisit illalliselle? Miksi?


Jos ihan totta puhutaan, niin en oikeastaan kenenkään kanssa. En taida fanittaa ketään, enkä myöskään ihailla erityisen paljon ketään edesmennyttäkään... mutta Enrique Bunbury, Gael García Bernal, Ricardo Arjona, Alexander Skarsgård, Viggo Mortensen - nämä tulivat ekana mieleen artisteista/näyttelijöistä, jotka olisin ainakin joskus takavuosina halunnut nähdä. Tosin Bunburyn ja Arjonan olen kyllä nähnytkin useamman kerran, mutten ihan illallisseurana kuitenkaan. Jos kuolleista voisin herättää jonkun illallisseurakseni, niin valehtelematta ihan ensimmäisenä tuli mieleeni Nikola Tesla! Itseasiassa olen nähnyt jopa unta, jossa keskustelin jotain hyvin hämäriä asioita Teslan kanssa! Miksi? Koska joskus luin jotain niin jännää Teslasta, että olisin ihan kauheasti halunnut päästä kysymään totuutta asioista häneltä itseltään. 




5. Entäpä autiolle saarelle vuodeksi?


Ai julkisuuden henkilön kanssa autiolle saarelle? No sepä olisi varsin ikävää :D. Carlos ja Oliver kelpaisivat vallan hyvin saariseurasta... mutta pitäisi varmaankin keksiä joku kovin etevä ja toiminnallinen tyyppi, joka pärjäisi missä tahansa olosuhteissa. Tai joku jolla olisi paljon tarinoita kerrottavanaan... ehkäpä joku tuottoisa kirjailija joka voisi luritella elämää suurempia rakkaustarinoita ajan kuluksi? 




6. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?


Huh. Viiden vuoden päästä Oliver on jo 7 ja luultavasti aloittanut juuri koulun, joten näen itseni paikassa ja kodissa johon olemme päättäneet jäädä ainakin semipysyvästi asumaan. Elämä pyörittää ja kuljettaa, joten koskaanhan sitä ei tiedä mihin päätyy, mutta viisi vuotta, sehän kuluu ihan hujauksessa! Toivottavasti olen kuitenkin siihen mennessä löytänyt tasapainon myös työelämässäni...




7. Minkä taidon haluaisit oppia?


Haluaisin oppia niin monia asioita. Haluaisin osata valokuvata paremmin. Haluaisin osata ratsastaa hevosella ja ajaa moottoripyörää, puhua sujuvasti ranskaa sekä tanssia salsaa... mutta haluaisin myös oppia olemaan siisti sekä nauttimaan ruoanlaitosta. 



8. Mitkä ovat kolme vahvuuttasi?


Positiivinen ajattelu (vaikka eräs tuossa juuri totesi, että olen maailman negatiivisin ihminen, hohohoo), kyky tulla toimeen missä vain ja kenen kanssa tahansa sekä nopeus. Olen täysin mañana-kulttuurin omaksunut laiska vitkuttelija, mutta jos joku asia täytyy tehdä nopeasti, tai paikasta a paikkaan b pitää päästä alta aikayksikön, onnistuu! 



9. Lempiruokasi? Miksi?


Tämä taitaa vähän vaihdella mielen mukaan, mutta maissilättyiset oikeat tacot harvoin pettävät. Onneksi nykyään Helsingistäkin löytyy yksi sun toinen meksikolainen ravintola... toisin kuin vielä kymmenen vuotta takaperin! 



10. Millaisia blogeja tykkäät lukea?


Sellaisia jotka eivät ole liikaa pintaliitoa, muttei myöskään liikaa vakavaa asiaa. Tai ylipäätään liikaa yhtään mitään. Kiva jos teksi on huumoripitoista, muttei sen myöskään tarvitse olla mitään sellaista. Jos löytyy jotain johon voin samaistua, niin se riittää. Jos läpi kuultaa sympaattinen tyyppi, niin jään varmasti seurailemaan. Ulkosuomalaisuus, paluumuuttajuus, matkailu, niiden aiheiden ympärille tämä oma bloggailu on alun perin muodostunut, joten sellaisia blogeja myös eniten seuraan. Mukaan toki on tarttunut kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä. 



11. Jos voisit asua missä vain, mihin muuttaisit? Vai asutko jo kenties siellä, missä pitääkin?


Heh hee, luultavimmin asun juuri siellä missä pitääkin, mutta ainahan osa minua kaipaa jonnekin muualle. Iso osa sydämestäni on jäänyt Dominikaaniseen, joten osittain tietenkin haluaisin asua siellä, mutta koska paska politiikka, korruptio ja rikollisuus vaikuttaisivat liikaa sikäläiseen eloomme, en ainakaan toistaiseksi sinne ole lähdössä pysyvästi asumaan. Jos Espanjan työllisyystilanne ei olisi niin masentava, luultavasti harkitsisin vakavasti hyppyä eteläiseen Eurooppaan. Jos taas voisin olla ajattelematta kieliasioita tai mitään muitakaan käytännön järjestelyitä, tai perhesiteitä, tai Carloksen mielipidettä ei kysyttäisi, olisin valmis häipymään Norjaan, Kanadaan tai Uuteen-Seelantiin. Tosin en ole ikinä edes käynyt kahdessa viimeisemmässä, eli se siitä realistisuudesta.


(Kamerana taasen lainayksilö Canon EOS M3 + EF M 18-55 f/3.5-5.6 IS STM)


¨
Qué extraño de mi niñéz? Al tiempo con tiempo.. sin celulares, sin internet, sin tantas distracciones. 

Qué hago durante un apagón? Sigo la vida normal... y en la oscuridad me siento a charlar... 

Cómo sería un destino de viaje ideal? Un lugar con mucha naturaleza, aire fresco, bonitos paisajes y ciudades viejas con callejones de adoquines. 

Con qué celebridad (vivo o muerto) quisieras salir a cenar? Para ser sincero con ninguno, pero en algún momento de la vida hubiera querido conocer a Enrique Bunbury, a Ricardo Arjona, a Gael García Bernal, a Alexander Skarsgård, a Viggo Mortensen y no sé a quién más... y de los ya difuntos, la primera persona que me vino a la mente fue Nikola Tesla!!! Quisiera preguntarle par de asuntos...

Y qué tal a una isla desierta, por un año? Uh! Obviamente a más nadie que a mis dos amores C&O, pero si tiene que ser alguien famoso, tal vez a algún escritor muy productivo, que pueda entretenernos con sus cuentos de amor más grandes que la vida! 

Dónde te ves en cinco años? En el lugar donde nos queramos establecer... donde O pueda comenzar su colegio.. y donde yo encuentre estabilidad en mi vida laboral.

Qué quisieras aprender? A tomar mejores fotos, a montar caballo, a montar una moto, a hablar francés fluido, a bailar salsa... y también a ser más organizada y a cocinar con pasión.

Tus tres fortalezas? El pensar positivo, saber socializar con todo tipo de personas, moverme y saber hacer las cosas rápido si necesario.

Comida favorita? Tacos con tortilla de maiz.

Qué tipo de blogs te gusta leer? Los que no se concentran demasiado en una sola cosa... pero en general los temas de ex- y repatriación y viajes son los que más me interesan.

Si podrías vivir donde sea, donde irías? O ya vives donde debes vivir? Probablemente ya vivo donde debería, pero claramente una parte de mí siempre quiere irse a otro lugar. Una gran parte de mi siempre quiere ir a Dominicana... pero la política, la corrupción y la violencia nos mantienen lejos... Si la situación laboral en España no fuera tan pésima, probablemente lo consideraría en serio... y si no tuviera que pensar en idiomas, lazos familiares ni otras cosas, o si yo sola pudiera decidir, nos iríamos a Noruega, Canadá o Nueva Zelanda... aunque nisiquiera he visitado los dos últimos, así que solo es hablando! 



Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

maanantai 24. elokuuta 2015

Auringonlaskut Nordstrandilla (Los atardeceres en Nordstrand)

Vaikka yhdessä on mukavaa ja seurassa on parhainta matkustaa, osaan myös nauttia ja arvostaa niitä hetkiä, jotka saan viettää ihan yksikseni, varsinkin uusissa paikoissa. Lapsen kanssa päivät ovat monesti kovin meneviä vaikkei menossa edes oltaisi yhtään minnekään, joten eritoten reissatessa energiaa kuluu hurjat määrät kun uutta ja erilaista on joka kulma tulvillaan. 

Niinpä yksi asia on jäänyt aivan erityisellä tavalla mieleeni viimeiseltä Oslon matkaltamme: rauhalliset kävelyretket omassa seurassani pitkin hiljaisia Nordstrandin katuja, pienimmän pojan jo nukkuessa ja isompien poikien hakatessa Nintendoa. Joitain vuosia sitten olisin saattanut herpaantua tuohon isojen miesten uskomattomaan tarpeeseen kuluttaa vähäistä yhteistä aikaansa videopelien parissa, mutta nykyään, kun oma aika on aina kortilla, tuntuivat nuo iltalenkit auringonlaskussa aivan ihanalta luksukselta. 

Näissä maisemissa oli hyvä hengittää syvään ja nauttia elämästä. 













¨
Una de las joyas del viaje a Oslo: las caminatas por las calles tranquilas de Nordstrand en el atardecer, mientras el niño más pequeño ya dormía y los niños un poco más grandes se divertían con el Nintendo. Hace algunos años quizás hubiera perdido la paciencia con la necesidad de estos hombres de gastar su poco tiempo juntos en videojuegos, pero ahora cuando el tiempo que puedo pasar sola es tan poco y precioso, no hubiera podido disfrutar más de mi tiempo de reflexión y contemplación en estos hermosos paisajes!

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

lauantai 22. elokuuta 2015

Työpäivien pidennyksestä, päiväkotikammosta sekä luontoilmiöistä

Kesäiset ilmat sen kun venyy ja paukkuu, jopa siinä määrin että olen ehtinyt jo useampaan otteeseen yllättää itseni ajattelemasta, että olisipa jo syksyinen sadesää, jotta voisi hyvillä mielin vain oleskella sisällä, järjestellä kotia ja katsoa syksyn telkkarisarjoja... mutta vain hetkittäin, sillä onhan näistä ilmoista pakko nauttia. 

Välillä silti pistää huolestuttamaan, kun tuntuu että ympäröivässä luonnossakin alkaa pakka mennä hieman sekaisin. Käärmeet ovat valloittaneet maisemaa siinä määrin, että olemme joutuneet hetkeksi jättämään päivittäiset metsäretkemmekin väliin, sillä ihan koko aikaa ei jaksa olla skannaamassa aluskasvillisuutta tuon tuulispäätaaperon kanssa liikkuessa. Kyykäärmeiden bongailusta kun on tullut ihan päivittäistä puuhaa... 

Lisähaastetta arkeen on tuonut käärmeiden lisäksi minun täysin sekava työelämäni, sekä Oliverin päiväkotikammo. Vaikka kesällä päiväkodissa alkoi jo olla kivaa, ovat kotoalähtöraivarit tulleet päivä päivältä yhä voimakkaammin takaisin. Tuntuu niin kurjalta edes ajatella lähestyvää maanantaita, pienen rakkaan toisteltua tänäänkin (lauantaina) kymmeniä kertoja, että ei mennä päiväkotiin! Vaikka siellä ollessa kaikki kuitenkin sujuu ihan hyvin, ei tämä silti äidin silmissä pelkältä kaksivuotiaan uhmalta tunnu. 

Mielessä on niin kovasti ollut, että kunpa voisin vielä jäädä ensi kesään asti kotiin. Raha-ahdingossa on nyt kuitenkin kärvistelty jo niin kauan, että töiden paahtaminen olisi suuri helpotuksen huokaisu muilta osin. Lapsi on kuitenkin tärkein ja rakkain, enkä voi muuta kuin harmitella sitä että yhden ihmisen työpanos ei vaan riitä... ei ainakaan meidän tapauksessamme. 

Ottaa päähän, että toisaalla samalla suunnitellaan työpäivien pidennystä pysyäksemme kansainvälisessä kilpajuoksussa mukana, kun jo nyt muiden maiden meininki tuntuu itselle täysin järjettömältä! Yhdysvalloissa äidit palaavat lähestulkoon synnytysosastolta takaisin töihin (jos palaavat) ja Briteissä töitä tehdään lähestulkoon kellon ympäri... miten voi olla, että meille tämä arkiyhtälömme tuntuu lähestulkoon mahdottomalta, eikä aika riitä edes yhdessä kaupassa käymiseen, jos muualla työnteko vie vielä suuremman osan arkipäivistä? 

Minusta jo pelkästään se, että kaksivuotiaan leijonanmieli pitäisi väkisin kesyttää ja kellottaa päiväkodin rytmiin, tuntuu kovin epäluonnolliselta. Vaikka lapsi pitää rutiineista ja kehittyy ja kasvaa hyvin päiväkotiympäristössä (siinä samalla kun on puolet vuodesta flunssassa), sanoo minun äidinvaistoni, että paras paikka pienelle lapselle olisi kotona, jossa olo on turvallinen ja onnellinen.

Välillä tekisi mieli kadota jonnekin, jossa talouskasvu olisi tuntematon käsite, eikä elämän tarvitsisi pyöriä rahan sanelemana... mutta, ennen kuin menee paatokselliseksi, palataanpa niihin arjen ihaniin asioihin kuvien muodossa:

(Kamerana tällä kertaa testikalustona minijärkkäri Canon EOS M3)







¨
Si solo pudiera quedarme en la casa cuidando a nuestro pequeño tesoro, que no quiere ir a la guardería... Las últimas semanas han sido difíciles en cuanto a la rutina diaria de trabajo. Mi situación laboral es como una montaña rusa y el ánimo del pequeño león para ir a su jaula de cachorros empeorando cada día. Ojalá encontremos una solución pronto... pero mientras tanto, tratando de concentrarnos en los momentos buenos como los de estas fotos y llenarnos de buena energía. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Missä kannattaa käydä Oslossa? - Aker Brygge & Tjuvholmen

Nyt Oslo-visiittimme jälkeisinä viikkoina minulta on satuttu kysymään jo kolmeen otteeseen, että mitä kannattaisi tehdä tulevalla Oslon reissulla. Kaikki tietenkin riippuu kävijästä, eikä minusta varmasti ole kertomaan yhtään sen paremmin tai nopeammin kuin esimerkiksi Visit Oslon sivusto, jonka kautta itse olen tutustunut kyseisen kaupungin tarjontaan, mutta koska näitä kuvia nyt sattuu olemaan koneella aivan liikaakin, niin eiköhän pistetä muutamassa osassa jakoon vähän vinkkejä niistä paikoista, joissa nyt ainakin kannattaa käydä Oslossa pyöriessä. 

Aker Brygge ja Tjuvholmen



Aivan Oslon keskustan kulmilla, suuren laatikkomaisen kaupungintalon edustalla on Pipervikan lahti sekä satama, jossa näkee jos jonkinmoista laivaa ja paattia, joiden kyytiin voivat myös turistit hypätä meriretkeilemään. Lahden toisella puolella sijaitsee Akershusin linnoitus (ja linna) ja toisella puolen Aker Bryggen alue, joka varsinkin kesäaikaan käy kuumana, sillä alueen arkkitehtuuri sekä ravintolat, rantabulevardi ja kaupat vetävät puoleensa niin turisteja kuin paikallisia hengailemaan. 



Aker Bryggen merenpuoleisessa päässä sijaitsee Tjuvholmen, tuo kumma niemennokka, joka on ainakin arkkitehtuurin sekä taiteen ystäville käymisen arvoinen paikka. Siellä sijaitsee asuinrakennusten lisäksi Renzo Pianon suunnittelema Astrup Feanleyn nykytaiteen museo sekä veistospuisto. Osa Tjuvholmenista on rakennettu keinotekoisen saaren päälle. 





Muistan itse katsoneeni videoita tuon alueen, tai etenkin museon rakentamisesta ja 3D-suunnitelmista (tein töikseni 3D-kuvia) ja kävimme rakennusvaiheen aikana paikalla pällistelemässä, joten tällä kertaa oli mukava käydä katsomassa ihan valmista maisemaa. Sisälle museoon emme siis vielä tälläkään kertaa päässeet, sillä museot ovat tuon päättömänä juoksevan kaksivuotiaan kanssa aika turhaa puuhaa, tai ainakin näin pennittömänä hieman turhanpuoleisia kuluja. 



Täten emme myöskään tällä kertaa käyneet missään ravintolassa istumassa iltaa, mutta kuluuhan se aika tuolla ihan vain katsellessakin, sekä meidän tapauksessa ICA Gourmetin (ruokakaupan) herkkuja mussutellessa. Maarudin Kultakala-suolakeksejä ja Tinen Sprett-kettumehua olikin eräällä pikkureissaajalla vähän ikävä matkan jälkeen, samoin kuin itselläni niitä jokaisen kaupan kassojen läheisyydestä löytyviä suklaalaku- ja salmiakkipötköjä, joita oli niin helppo vaivihkaan vetää muutama mukaan hihnalle muiden ruokaostosten joukkoon...




¨
Sitios que definitavemente valen la pena visitar en el centro de Oslo: El area de Aker Brygge y Tjuvholmen. Arquitectura contemporánea de punta, restaurantes, cafés, bares, tiendas, el museo de arte contemporáneo Astrup Feanley (diseñado por Renzo Piano) y su boulevard con la vista a la bahía Pipervika, con barcos y veleros transitando y el castillo de Akershus en el fondo... 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

torstai 13. elokuuta 2015

3. hääpäivä

Tällä viikolla vietettiin meidän kolmevuotishääpäivää. Tuo luku kolme kuulostaa meidän tapauksessa aika naurettavan pieneltä, mutta siitä huolimatta, onhan se kivaa, että on joku päivä jolloin on hyvä (teko)syy tehdä jotain erityistä oman rakkauden kunniaksi. 

Koska viimeisestä pidemmästä reissusta on niin vähän aikaa ja itse hääpäivä sijoittui tiistaille, ei kovin kummoisia juhlasuunnitelmia tänä vuonna kuitenkaan tehty. Työpäivän päätteeksi päätimme kuitenkin vaihtaa paitaa ja lähteä pienelle pyrähdykselle jonnekin. Autossa istuskelu kuumana kesäiltana ei kuitenkaan kauheasti kiehtonut, joten päädyimme lähistölle Peuramaan golf-maisemiin. 



Meistähän ei golf-kansaa saa tekemälläkään, joten outolintujahan me siellä kentän laidoilla olimme tälläkin kertaa, mutta koska Kirkkonummi on täynnä golf-kenttiä, on kyseisten miljöiden keskeltä helppo löytää kiva ja rauhallinen paikka istahtaa kahvittelemaan. 


Peuramaan rinteet vasten nurmikenttiä kesäisessä ilta-auringossa on aika mahtava yhdistelmä, joten jos kamerastani ei olisi ollut akku aivan finaalissa, olisin varmasti ehtinyt räpsiä enemmänkin nurmikenttäkuvia. Pienen kuvaussession ehdimme onneksi järjestämään Carloksen puhelimen ja selfie-stickin (jep - herra hankki sellaisenkin Norjan reissuvideoita varten) turvin, ennen kuin joukkio keski-ikäisiä mahakkaita miehiä golf-autoineen ja kärryineen pyrhälsivät tuolle parhaalle paikalle mäen tasanteelle. 


Pieni kutkutus urheiluhullulle toki jää aina golf-kentällä vieraillessa... Pitäisikö tuota keppiä päästä joskus heilauttelemaan, mitä jos siinä olisikin varsin hyvä? No, minun tapauksessani tsänssit ovat aika huonot, mutta Carlos saattaisi jopa ollakin ihan hyvä. Enemmän se veri kuitenkin vetää astetta nopeatempoisempien lajien pariin, kuten siihen lumilautailuun ja lasketteluun, joten eiköhän Peuramaa ole meille parempi paikka ihan vaan talviseen aikaan.


Jokatapauksessa, mukava ilta maailman parhaassa seurassa.

 



¨

Celebrando nuestro tercer aniversario sin mucho ruido ni rumbo decidido. Terminamos tomando café (o jugo en mi caso) en la terraza del club de golf más cercano, Peuramaa. No somos muy fanes de dicho deporte, pero como Kirkkonummi está lleno de campos de golf, son buenos lugares para pasar un rato tomando café y caminando en los alrededores. Las vistas desde las colinas de este lugar donde en invierno se puede hacer slalom y snowboarding, son bastante bonitas. 

Pero más bonito aún es poder pasar un buen rato juntos con mi amor grandote y nuestro amorcito chiquito. 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig