Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Liian monta rautaa tulessa

Tämä viikko on ollut taas yksi kiireiden huipentuma. Kun jotain tapahtuu niin pitäähän sitä sitten samaan aikaan tapahtua sata muutakin asiaa. Harmittaa kun en ole päässyt jatkamaan jo hetkeksi kiihtynyttä bloggaustahtiani, mutta eiköhän ensi viikko taas ole jo hieman rauhallisempi. Tai sitten ei... Tylsä se ei ainakaan tule olemaan, siitä voin olla varma! 

Yhtä asiaa olen tässä kiireen keskellä ehtinyt miettimään: onko siinä mitään järkeä, että nykyään kaikki luppoaika pitäisi käyttää jotenkin hyödyksi? Minustakin on tullut yksi niistä, jotka kulkevat naama kiinni älypuhelimessa aina kun on pienikin vapaa hetki käsillä. Eilen istuessani bussissa akkuni oli niin finaalissa, ettei auttanut kuin tuijottaa ikkunasta ulos. Ensin voivottelin mielessäni sitä "hukkaan mennyttä" 45 minuuttia, mutta loppujen lopuksi menin yhden pysäkin ohi. Mihin se aika sitten upposi? En tiedä, mutta taisi tehdä ihan hyvää. 

Jospa seuraavan viikon ajan pitäisin sen puhelimen poissa myös ruokapöydästä sekä etenkin vessasta. Jospa elämä ei sen jälkeen tuntuisikaan ihan niin kiireiseltä. 

Kiireettömiäkin hetkiä toki mahtuu myös jokaiseen päivään. Ne ovat niitä ihania hetkiä, jotka saan viettää Oliverin kanssa kaksisteen ulkoillen ja leikkien. Niistä ei pidä tinkiä. 



¨ 
Que semana más ajetreada! En el medio de la prisa, es bueno sentarse y tomar un tiempecito sin hacer absolutamente nada. Ultimamente he gastado tanta energía tratando de llenar cada momentico libre haciendo algo supuestamente productivo. He llegado al punto de hasta comer e ir al baño con el móvil en frente. A ver si en la semana que viene logro romper esta rutina y simplemente contemplando los momentos, concentrandome en una sola cosa a la vez. 

Por suerte tengo los momentos relajados que pasamos Oliver y yo en las tardes, jugando y andando afuera en la naturaleza, sin ninguna prisa.
SHARE:

6 kommenttia

  1. Ihania nää kuvat! Mua ärsyttää suunnattomasti kun roikun kännykässä kiinni koko ajan, mikä ihme siinä voi olla niin kiinnostavaa :)? Jo toi on ihan totta kiireen kanssa, mä yleensä huomaan että just ennen lomaa vaikka luulis että kaikki hommat olisi hoidettu niin yhtäkkiä tulee miljoona uutta juttua jotka pitää hoitaa ennen kun jää lomalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! JA juuri näin - argh! Viime viikko oli kyllä oikeen huippujen huippu tällä saralla...

      Poista
  2. Tekin mokomat! Töissä saan käkättää nuorille, että ei sitä puhelinta kai tarvitse ruokapöydässäkin näpertää... Mulla menee joskus "pitkäks" kannettavan kanssa, mutta puhelinta me ei edes oteta minnekään mukaan (arkena, lomareissut eri asia). Tossa se pötköttää olkkarin pöydällä päivät pitkät.

    Mutta nykyään ei osata vaan olla. Jostain meihin on iskostunut se, että koko ajan pitäisi olla tehokas. Välillä pitäisi muistaa vaan laiskotella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Itse huomasin juuri sunnnuntaina kuinka vaikeaa oli vaan olla! Oon niin tottunut siihen että jokainen hetki kun Oliver nukkuu tai on muualla, pitäisi jotenkin yrittää käyttää tehokkaasti.. sitten yhtäkkiä kun ei enää ollutkaan töitä eikä mitään muutakaan kiirettä, istuttiin vieraiden kanssa sohvalla niin se tuntuikin jotenkin tosi vaikealta... olisi kai pitänyt olla ees se puhelin kädessä jota näprätä. Kauheeta!

      Poista
  3. Mökki on siitä mahtava paikka, että siellä aika pysähtyy. Eikä muista edes puhelinta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh... sitä mökkiä tässä kaipaillessa.. no, onneksi on tuo metsä tuossa. Sinne voi mennä rauhottumaan. :D

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig