Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kyläromantiikkaa Inkoossa

Tänään sunnuntaina suunnitelmat ovat menneet menojen suhteen hieman mönkään, mutta eipä sen niin väliä, sillä aurinko on hellinyt ja omassa pihassa on ollut mukavaa istuskella syömässä ja seuraamassa pienen tuulispään menoa ja ihmettelyä kun kivet ovat kutitelleet jalkapohjia, jotka ovat ensimmäistä kertaa tänä kesänä olleet kengistä vapaat. 

Eilen kaverit kyselivät että löytyykö meitä Kaivarin suunnalta Helsinki Priden puistomenoista, mutta enpä minä landelainen sellaisia muistanut laisinkaan, sitäpaitsi olimme jo ehtineet suuntaamaan sinne mainitsemiini kyläjuhliin Inkoon puolelle. 

Huvittavaa tässä on tietenkin se, että pikkukaupungin kasvattina tällaiset pikkukylien juhlapäivät ovat tuttuja juttuja, jotka aikanaan tuntuivat niin kovin naurettavilta riennoilta, mutta nyt huomaan että kyseiset tapahtumat tuntuvat niin paljon romanttisemmilta ja kivoilta jutuilta kuin isot pääkaupungin tapahtumat. 

Ei sillä että sieltä kyläjuhlista sinänsä mitään niin mahtavaa löytyisi, mutta juuri sopivasti jotain autolla liikkuvalle pikkulapsiperheelle. Tuo autolla liikkuminen toki edelleen kuuluu omassa arvoasteikossani sinne paheiden puolelle, mutta aika, taloudellisuus ja liikkumismahdollisuudet vain iskevät liikaa vastaan. 

Täällä landella sitä vieläkin osaa ihmetellä, että miten hyvin esimerkiksi eilisessä Inkoon päivässä oli otettu autoilijat huomioon, sillä parkkipaikalle ohjattiin niin sujuvasti päätieltä, että mieleeni tuli ihan kummastella että onko tämä lysti muka ihan ilmaista. Helsingissä kun meno on vähän toinen... (joka toki on hyvä asia sen kannalta että tyypit kuten me suosisimme niitä julkisia, mutta toisinaan aika raastavaa puuhaa ainakin kotimatkan osalta väsyneen taaperon kanssa... sekä liian kallista).

No, nyt kuitenkin takaisin Inkooseen. Mitä me siis sieltä löysimme?



Yllättävän paljon ihmisiä ja koiria, kirpparikojuja sekä ruokaa. Toki ohjelmassa olisi ollut muutakin, mutta Oliverin vetäessä sikeitä rattaissaan, kaikki äänekkäät esitykset kierrettiin suosiolla hieman kauempaa. 




Lounaat vedimme nassuun kohtuullisen odottelun jälkeen Street Gastron ruokavaunusta. Tarjolla oli possunniskahampparia ja hodaria, joten kahdesta pahasta valitsin sen pienemmän, eli hodarin. Hodari oli tietenkin ihan älyttömän hyvää, mutta jäätävä jono ja Carloksen hampurilaisesta puuttunut possupihvi veivät hommasta kyllä hehkutuksen kauas. Toki pihvi saatiin lätyn väliin jälkikäteen (pienen epäilyn jälkeen että mitä jos oltiinkin jo ehditty vetää se sieltä nassuihin) ja sekin oli kuulemma tosi maukasta. Pisteet toki kyseiselle puljulle kun ovat olemassa. Pelkkä perus makkaraperunatarjonta kyseisillä markkinoilla olisi jättänyt aika viileäksi.  





Ruokakärryaterian jälkeen jälkkärit löytyivät juuri ennen sulkemisaikaa donitsipojilta, joiden asiakaspalveluasenne oli kohdillaan. Huvitti kuinka he oikein huutelivat kojulleen kuten muilla mailla on tapana ja juttelivat kuin vanhat tutut. Tarjosivat isoa kasaa donitseja vastineeksi kamerastani, käteistä kun ei löytynyt kuin 2,60 euroa. Sillä kyllä sai vähän liiankin monta donaa Carlokselle, minä ja päikkäreiltään herännyt Oliver kun pidättäydyimme jätskilinjalla. 






¨
Visitando otro pueblo vecino, Inkoo. Estaban celebrando "El día de Inkoo" y había muchas actividades, comida y mercado. Nosotros lo pasamos caminando, viendo y comiendo disparates deliciosos. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig