Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

2 vuotta

Sinne meni se seuraavakin viikko. Kuten aavistin, se ei todellakaan ollut tylsä. Tekemistä riitti vieraiden kanssa siinä määrin, että koneelle en ehtinyt torstaina päättyneen työurakkani ohella hetkeksikään. Tuosta duunihommasta voisin taas avautua täällä suuren myrskyävän meren voimin, mutta.. noh, ehkä niistä työasioista on parempi vaan olla ihan hissukseen. 

Todettakoon vain, että ärsytyslukemat olivat aika korkealla kun moinen mörkö venyi juuri tuolle viikolle saakka. Nyt ollaankin sitten aivan toisessa ääripäässä. Tietenkin. Vieraat lähtivät, suunniteltuja menoja on pyöreät nolla ja työprojektien määrä on myös hyvin pyöreät nolla... mutta näin se vaan välillä menee. Jospas nyt sitten ehtisi taas hetken aikaa kirjoitella?

Tässä välissä ehti tuo pieni ihminen täyttämään myös kaksi vuotta. Synttäreitä juhlittiin hieman pienemmällä porukalla kuin ykkösiä, mutta hulinaa oli silti aivan riittämiin. Karibian vieraat kun saapuivat juuri tuona samana iltapäivänä. 

En voi muuta kuin toistaa Carloksen eilen illalla tekemän kysymyksen katsellessamme tuota pientä höppänää: Onko mahdollista rakastaa enempää?











Kuvat: Laura Morales / Fotos: Laura Morales

Es posible querer más a una cosa tan pequeña? Felicidades a mi capullo que ya cumplió sus dos añitos! 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku
SHARE:

8 kommenttia

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig