Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kutsu miksi tahansa mutta älä rasistiksi / Llamame lo que quieras pero no me llames racista

Vaikken yleensä täällä blogissa ole kovin poliittisesti aktiivinen, enkä varsinkaan koe asiakseni puuttua kakkosmaani, Dominikaanisen tasavallan, kaoottiseen ja korruptoituneeseen politiikkaan (se on oranvanpyörä jossa häntä jäisi loukkuun ja pulssi nousisi huippulukemiin jo ensimmäisellä pyörähdyksellä), nyt teki mieli nostaa esille tuolla saarella puitava tilanne. 

On hämmentävää miten todellisuutta on niin helppo vääristää, kaikesta tästä informaatiotulvasta huolimatta. Sosiaalinen media tekee helposti tehtävänsä, niin hyvässä kuin pahassa. 

Niin paljon väärää tapahtuu tuolla saarella, johon ovat rahanahneet ihmiset syyllisiä. Sitä tapahtuu yhtälailla saaren itäpuolella kuin länsipuolellakin. Maahanmuutto Haitista Dominikaaniseen tasavaltaan on ollut ongelmallinen asia jo ikuisuuden, mutta nyt tilanne on kärjistynyt äärimmäisyyksiin, viisi vuotta Haitin maanjäristyksen jälkeen. Nyt haitilaisia maahanmuuttajia on tässä keskitason kehitysmaassa jo yli miljoona. 

Nyt siellä puolen palloa on alettu syyttämään Dominikaanista tasavaltaa rasistiksi, jota tulisi boikotoida. En väitä että asiat olisi hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jos joksikin tuota kansaa tulee haukkua, se on kyllä aivan kaikkea muuta kuin rasisti. Boikottiyrityksen takana lienee vastapuolen ahneat taka-ajatukset, jolla on saatu koko tilanne vääristettyä aivan kummalliseksi. 

Tässä videolla tulee aika selkeästi esille mitä tapahtuu ja miksi, dominikaanisesta näkökulmasta (tekstitys englanniksi oikealta alareunasta):




¨
Quise compartir este video, en el que un dominicano explica lo que está pasando con la situación de inmigración haitiana en República Dominicana. Es una situación necia, lo de la imigración en general, pero sobre todo lo que está pasando ahora mismo. No pienso que las cosas se hayan hecho de una manera correcta, pero este boicot... Bueno, cada quien que haga sus conclusiones, pero si con alguna palabra fea quieren llamar a los dominicanos, habrán muchas otras que acierten más que racista. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kyläromantiikkaa Inkoossa

Tänään sunnuntaina suunnitelmat ovat menneet menojen suhteen hieman mönkään, mutta eipä sen niin väliä, sillä aurinko on hellinyt ja omassa pihassa on ollut mukavaa istuskella syömässä ja seuraamassa pienen tuulispään menoa ja ihmettelyä kun kivet ovat kutitelleet jalkapohjia, jotka ovat ensimmäistä kertaa tänä kesänä olleet kengistä vapaat. 

Eilen kaverit kyselivät että löytyykö meitä Kaivarin suunnalta Helsinki Priden puistomenoista, mutta enpä minä landelainen sellaisia muistanut laisinkaan, sitäpaitsi olimme jo ehtineet suuntaamaan sinne mainitsemiini kyläjuhliin Inkoon puolelle. 

Huvittavaa tässä on tietenkin se, että pikkukaupungin kasvattina tällaiset pikkukylien juhlapäivät ovat tuttuja juttuja, jotka aikanaan tuntuivat niin kovin naurettavilta riennoilta, mutta nyt huomaan että kyseiset tapahtumat tuntuvat niin paljon romanttisemmilta ja kivoilta jutuilta kuin isot pääkaupungin tapahtumat. 

Ei sillä että sieltä kyläjuhlista sinänsä mitään niin mahtavaa löytyisi, mutta juuri sopivasti jotain autolla liikkuvalle pikkulapsiperheelle. Tuo autolla liikkuminen toki edelleen kuuluu omassa arvoasteikossani sinne paheiden puolelle, mutta aika, taloudellisuus ja liikkumismahdollisuudet vain iskevät liikaa vastaan. 

Täällä landella sitä vieläkin osaa ihmetellä, että miten hyvin esimerkiksi eilisessä Inkoon päivässä oli otettu autoilijat huomioon, sillä parkkipaikalle ohjattiin niin sujuvasti päätieltä, että mieleeni tuli ihan kummastella että onko tämä lysti muka ihan ilmaista. Helsingissä kun meno on vähän toinen... (joka toki on hyvä asia sen kannalta että tyypit kuten me suosisimme niitä julkisia, mutta toisinaan aika raastavaa puuhaa ainakin kotimatkan osalta väsyneen taaperon kanssa... sekä liian kallista).

No, nyt kuitenkin takaisin Inkooseen. Mitä me siis sieltä löysimme?



Yllättävän paljon ihmisiä ja koiria, kirpparikojuja sekä ruokaa. Toki ohjelmassa olisi ollut muutakin, mutta Oliverin vetäessä sikeitä rattaissaan, kaikki äänekkäät esitykset kierrettiin suosiolla hieman kauempaa. 




Lounaat vedimme nassuun kohtuullisen odottelun jälkeen Street Gastron ruokavaunusta. Tarjolla oli possunniskahampparia ja hodaria, joten kahdesta pahasta valitsin sen pienemmän, eli hodarin. Hodari oli tietenkin ihan älyttömän hyvää, mutta jäätävä jono ja Carloksen hampurilaisesta puuttunut possupihvi veivät hommasta kyllä hehkutuksen kauas. Toki pihvi saatiin lätyn väliin jälkikäteen (pienen epäilyn jälkeen että mitä jos oltiinkin jo ehditty vetää se sieltä nassuihin) ja sekin oli kuulemma tosi maukasta. Pisteet toki kyseiselle puljulle kun ovat olemassa. Pelkkä perus makkaraperunatarjonta kyseisillä markkinoilla olisi jättänyt aika viileäksi.  





Ruokakärryaterian jälkeen jälkkärit löytyivät juuri ennen sulkemisaikaa donitsipojilta, joiden asiakaspalveluasenne oli kohdillaan. Huvitti kuinka he oikein huutelivat kojulleen kuten muilla mailla on tapana ja juttelivat kuin vanhat tutut. Tarjosivat isoa kasaa donitseja vastineeksi kamerastani, käteistä kun ei löytynyt kuin 2,60 euroa. Sillä kyllä sai vähän liiankin monta donaa Carlokselle, minä ja päikkäreiltään herännyt Oliver kun pidättäydyimme jätskilinjalla. 






¨
Visitando otro pueblo vecino, Inkoo. Estaban celebrando "El día de Inkoo" y había muchas actividades, comida y mercado. Nosotros lo pasamos caminando, viendo y comiendo disparates deliciosos. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku
SHARE:

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Uusia ideoita, kauniita päiviä ja vatsanpuruja

Kesäkuinen perjantai-iltapäivä ja aurinko paistaa. Mikäs sen parempi tapa viettää sitä kuin vaakatasossa soffalla Jaffa-pullo kädessä? Eikun hetkonen. Jotain meni pieleen. 

En tiedä oliko se huonosti nukuttu yö (oli kiva herätä klo 24.00 kolmen tunnin unien jälkeen, virkeänä kuin aamukahdeksalta ja nukahtaa uudelleen tunniksi vasta klo 6 aamulla), aamupala, aamulenkki vai lounas ja raparperipiirakka, vai kaikki ne yhdessä, mutta iltapäivä toi mieleeni karmeat muistot ameebakouristuksista mennävuosina Santo Domingossa... ei mukava olo ollenkaan. 

Sinne meni siis se perjantai kokonaisuudessaan. Suunnitelmissani oli ollut lähteä Oliverin kanssa bussilla Helsinkiin, mutta bussiretket saivat siirtyä ensi viikolle. Aivan turha tuo päivä ei kuitenkaan ollut, sillä siinä yöllä hereillä maatessani sain kerrankin jotain kunnon ajatustyötä aikaiseksi. Sain vihdoinkin idean siitä mitä minä työelämässäni seuraavaksi tekisin. En tiedä oliko se mitenkään uusi idea, mutta jotenkin nyt yhtäkkiä se alkoikin tuntumaan oikealta ratkaisulta, yksityiskohdatkin kun alkoivat tuntumaan selvemmiltä. 

Siitä kerron kuitenkin myöhemmin. Nyt, hyvinnukutun yön jälkeen, olo on sen verran terve, että päätimme lähteä Inkoon markkinahumuun. Kuvituksena fiilistelyä pyöräretkeltä kesäkuun alusta. 

¨
Creo que por fin encontré la solución a mi pobre situación laboral. Una noche mal dormida me generó nuevas ideas y aunque a esa noche mal dormida le siguió un día con dolor de estómago al estilo amebiasis en Santo Domingo, ahora me siento con mucha energía para comenzar con nuevos retos. Antes de eso, a disfrutar este fin de semana veraniego! 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku
SHARE:

torstai 25. kesäkuuta 2015

Ihana (tylsä?) Helsinki

Kun nyt päästiin taas aiheesta puhumaan, niin jatketaanpa vielä toisen peräkkäisen postauksen verran tästä turisti-asiasta. 

Kävimme tosiaan ulkomaanvieraidemme kanssa Tallinnassa, joka on kaupunkina kovin erilainen kuin Helsinki, vaikka välimatkaa on niinkin vähän. Itselleni on tuon pienen visiitin jälkeen jäänyt hieman ristiriitainen tunne, sillä ensimmäistä kertaa Tallinna tuntui jopa mielenkiintoisemmalta paikalta kuin oma rakas Helsinki. Kävellessämme samana iltapäivänä Länsisatamasta Helsingin keskustaan ja siellä Tornin näköalakahvilaan, tuntui oma pääkaupunki jotenkin niin kovin kolkolta ja tylsältä värikkään Tallinnan vanhankaupungin jälkeen. 



En tiedä olisiko aika ottaa itsekin hieman enemmän etäisyyttä Helsinkiin, jotta osaisin taas löytää sen kauneuden, sillä onhan Helsingissä paljon mahtavia paikkoja, jotka miellyttävät myös paljon muita kaupunkeja nähneen ulkomaalaisturistin silmää. Ehkä itseäni rassaa eniten se sama vanha juttu, josta olen ennenkin täällä avautunut, että helsinkiläinen arkkitehtuuri on niin kovin tylsää ja rakennukset pääosin niin uusia lyhyen historiansa vuoksi että väkisinkin minun kirkkaita värejä ja vanhoja rakennuksia rakastava silmäni jää kaipaamaan jotain lisää Helsinkiä kierrettäessä. 


Ehkä paras asia myös kaupunkikierroksella on se luonnon läheisyys, se että merta ja metsää löytyy ympäri pääkaupunkiakin. Luonnon avulla myös Helsinki saa paljon plussapisteitä ja kuvankauniita kohteita on helppo löytää eripuolilta kaupunkia. 

Aiemmin laitoin kuvavinkkejä pääkaupunkiseudun turistikierroksille tässä postauksessa, mutta voisinkin ottaa ensi kuun tavoitteeksi käydä itse turisteilemassa Helsingissä ja tehdä vaikka tämän hetken top 15 listan paikoista joissa kannattaa kesäisessä Helsingissä käydä. 

Mitkä ovat teidän ehdottomat suosikkipaikat Helsingissä? 



¨
Helsinki es una ciudad bonita pero al mismo tiempo un poco aburrida... Comparado con otras ciudades con una historia más larga, los edificios son relativamente nuevos y con una arquitectura más simple. Los edificios no son tan coloridos y la vista desde arriba no es tan encantadora como la de muchas ciudades europeas, pero sin embargo tiene cosas en las que las gana facilmente. La naturaleza está en todas partes, el mar y los bosques entran en toda la ciudad y se encuentran muchos lugares que valen la pena visitar. Hace unos años hice un recorrido visual por sitios que vale la pena visitar con turistas (también salen Tallinn y Estocolmo por las conexiones en barco) pero para buscar otra vez el encanto de Helsinki, tendré como meta en julio hacer una lista de los 15 mejores sitios para visitar en Helsinki. 

Cuentenme cuáles son los favoritos suyos? 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku
SHARE:

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Minne viedä ulkomaanvieraat Suomessa?

Jos joku on samassa tilanteessa kuin minä joka ikinen kesä, miettimässä mihin ihmeeseen sitä tällä kertaa kuljettaisi ulkomaanvieraitaan Suomea ihmettelemään, niin kerron vinkin: älä stressaa, vaan lähtekää ulos luontoon, lähimpään metsään! 

No joo, ei sitä nyt pelkillä metsäretkillä ehkä viikon tai kahden mittaista vierailua täytetä, mutta tulipahan taas todistettua, että yksi parhaista asioista meidän vieraille oli juurikin tuo luonnossa seikkaileminen, kävelyretki sateen jälkeen kun maa metsäpolulla höyrysi, iltalenkit pellon viertä pitkin ja peurojen bongailu metsänlaidalla iltamyöhäsellä. 

Voittaa ainakin turistikierroksen Helsingin Sibeliuspuiston metallitötteröiden luona 10-0 (ei pahalla). 



¨
Dónde llevar a los turistas en Finlandia? Una pregunta ante la cual me encuentro todos los veranos. Una de las mejores respuestas es: al bosque! Uno de los mejores atributos que tiene este país son sus bosques. Eso lo pude confirmar otra vez al ver lo encantados que quedaron nuestras visitas al caminar por la naturaleza, respirar el aire fresco, encontrar flores y árboles distintos a los suyos y animales exóticos para ellos, como ciervos, liebres y hasta un perro mapache!

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku
SHARE:

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Ei enää kympin lenkkejä vanhoissa verkkareissa

Juoksuinnostustani on nyt kestänyt noin puolitoista kuukautta. Yhtä innokasta lenkkeilyä olin viimeksi harrastanut lähes 10 vuotta sitten. Toivon, että tällä kertaa juoksurutiinini kestäisivät myös seuraavien pakkaskuukausien ylitse ja saisin ylläpidettyä tänä kesänä kehittämääni kuntoa myös talviurheilun parissa. Keskellä talvea juokseminen kun menee ehkä jo vähän hulluuden puolelle. Mieluummin sitten vaikka murtsikkasukset jalkaan ja ladulle. Tai kuka tietää, sillä pientä hulluuttahan tässä pelkässä kesäjuoksemisessakin on jo ilmassa. 

Itseni ylittäminen, tulosten seuraaminen ja kaikenlaiset extreme-kokeilut ovat koukuttavaa puuhaa ja tekevät harrastuksesta mielenkiintoisemman. Vaikka lajissa olisikin pääosissa omat jalat eikä lenkille periaatteessa tarvitsisi päälleen yhtään mitään, on myös juokseminen aikamoista välineurheilua. Aina vain tekisi mieli jotain uutta, jonka avulla suoritukset olisivat optimaalisempia.


Tärkein asia juoksussa, oikean tekniikan ohella, on tietenkin lenkkarit. Niillä on todella paljon merkitystä, eikä huonoilla kengillä kannata pitkään juosta. Omista juoksukengistäni olivat kilometrit kuluneet umpeen jo ajat sitten, ja kun vihdoin sain hankittua alleni uudet (sama merkki, sama malli), oli ero niin huima, että juokseminen tuntui hetken aikaa aivan erilaiselta. Kenkien kanssa voi mielestäni ihan syystäkin hifistellä, sillä minua linttaanastujaa ainakin oikein tuetut pohjat ovat auttaneet huomattavasti, eikä asfalttijuoksukaan ole enää rasittanut niinkuin silloin aikoinaan juostuani jalkani kipeiksi. Nyt sen sijaan kun lähistöltä löytyy ihan mahtava valikoima juoksumaastoa, olen alkanut kaipaamaan erikseen kenkiä erilaisille lenkeille, etenkin polkujuoksuun tuonne kivisille ja jyrkille metsäreiteilleni. 

Myös juoksuvaatteilla tuntuu olevan yhä enemmän merkitystä mitä enemmän siellä lenkillä viihtyy. Lapsena käydessäni juoksukilpailuissa, ei sillä ollut paljonkaan väliä millainen Mikki Hiiri-teeppari päältä löytyi, mutta trikoissa juokseminen oli jo silloin parempi juttu kuin paksut verkkarit. Nyt en enää edes pysty juoksemaan verkkareissa, sillä ne tuntuvat niin kovin ahdistavilta päällä sen jälkeen kun on tottunut hyvin istuviin, hengittäviin ja jopa lihaksia tukeviin makkarankuoriin! Syön siis sanani, minä tiukoissa lenkkibyysissä juoksija joka kolme vuotta sitten aiheesta jo avauduin täällä tähän tapaan "Ihan yhtä hyvinhän voisin vetää kympin lenkkini niissä vanhoissa verkkareissa... vauhtiani tuskin paljoa avittavat ne megahengittävät ja tuultasuojaavat superkankaasta ommellut pöksyt, eikä varsinkaan lenkkikavereitani (rusakoita ja variksia) paljoa hetkauta kuinka trendikkäänä lenkkini vedän."


Eikä siinä vielä kaikki. Nyt kun olen saanut fiksaation kunnon juoksuhousuihin, myös yläkroppa alkaa kaipaamaan niitä avaruustekniikkaa hipovia teknisiä kankaita, jotka tukevat ja hengittävät niin hyvin, että voi huoletta hikoilla vaikka monta litraa eikä olo siltikään tunnu epämukavalta. Yhden uuden juoksutopin olen onnistunut jo hankkimaan, eikä sen jälkeen päälle tunnu kelpaavaan mikään niistä vanhoista. 

Siitä itse suoritusten tarkkailusta puhumattakaan... sykemittarikin on astunut kuvioihin (pyysin testilainaan Suunnolta, siitä myöhemmin) ja juoksuvauhdissakin on hieman hiomista, minulla kun tuppaa olemaan tapana pyrkimään eteenpäin ihan liian kovaa. Olisi kyseessä sitten juoksu, kävely tai pyöräily... mutta on se vaan niin mukavaa kun vihdoinkin olen onnistunut löytämään aikaa ja inspiraatiota kunnon kuntoilulle! Ehkäpä pian kerron lisää niistä itse tuloksista ;)!






Kuvat/Fotos: Laura Morales 

¨
Ya llevo un mes y medio corriendo. Estoy tan contenta por haber encontrado el tiempo y la motivación para ser deportiva de nuevo. Me encanta la sensación de autosuperación y espero poder mantener el ritmo durante todo el año, si no corriendo, haciendo otras cosas que lo suplementen durante la época fría. Lo curioso es, que aunque se trate de un deporte en el que en teoría solo se necesitan piernas para correr, mientras más lo hago, más necesidad siento para apoyarlo con cosas como ropa técnica, zapatillas de correr en diferentes rutas, pulsómetro etc... 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku
SHARE:

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Parasta Lohjalla: omenaviinitila, järvimaisema ja puut

Niin se vain aurinko alkoi juhannusaattona pilkistellä pilvien raosta sen verran, että puolen päivän jälkeen uskalsimme lähteä liikkeelle. Otimme suunnaksi lännen ja päädyimme Lohjalle, paikkakunnalle joka on jo jonkin aikaa kutkutellut sijaintinsa vuoksi. Minulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa Lohjasta, en varmaan ollut siellä edes aiemmin käynyt, vaikka jopa Carlos on siellä ollut asioitaan hoitamassa (pysyvä oleskelulupa hoitui aikanaan aika ketterästi Lohjan puolella). Nyt oli siis täydellinen hetki käydä vilkaisemassa tuota juhannuksen rauhoittamaa lähikaupunkia.




Ensivaikutelmani paikasta oli aika yllättynyt. Siis siellähän on vaikka mitä! Kaikki palvelut näyttivät löytyvän ydinkeskustasta, joka tuntui paljon enemmän kaupungilta kuin Kirkkonummi (joka ei itseasiassa edes ole kaupunki). Itse rakennukset olivat kuitenkin suuremmaksi osin aika ankean näköisiä ja kaupungin yleisilme ei ollut läheskään niin idyllisen kaunis kuin esimerkiksi Hangon, jonne viimekertainen retkemme sijoittui. Ympäröivä luonto oli sen sijaan järvimaisemineen aika mahtava ja palvelujen lisäksi muutakin tekemistä löytyi tosi nopeasti ja pieneltä säteeltä. 

Nopean googlettelun jälkeen kartalta löytyi kohteiksemme Alitalon viinitila Lohjansaaressa, Lakeside Café Lohjanjärven rannalla, Pyhän Laurin keskiaikainen kirkko, paahtimokahvila Carnevale sekä Aurlahden ranta.




Näistä kaikista suosikkini oli ehdottomasti Alitalon viinitila, joka yllätti ystävällisyydellään sekä monipuolisuudellaan. En ollut koskaan aiemmin vieraillut suomalaisella viinitilalla, enkä oikeastaan tiennyt mitä odottaa. Vastassa oli tyypillinen suomalainen maatila punaisine puurakennuksineen, jonka ympäristöstä näkyi omenapuutarhaa ja hevoslaitumia. Ravintola-kahvilan ja myymälän lisäksi takapihalta löytyi myös pupuja, vuohi, lammas sekä possut, joiden viinitynnyrikoti keskellä aluskasvillisuutta oli aivan supersöpö ! Nämä sekä pari koiraa, keinut sekä hiekkalaatikkokaivinkone viihdyttivät 2-vuotiasta siinä määrin, että paikalta poistuminen tapahtui hillittömän itkun säestyksellä. Tyyppi oli niin innoissaan vetämässä riemuntanssia kanien asumusten ympärillä sekä törkkimässä sormiaan kanien nassuun, että meidän piti nautiskella kuohuvat vadelmajuomammekin vuorotellen. 










Harmi tosiaan että tällä kertaa ei edes Carlos päässyt kuskin rooliltaan maistamaan tilan CiderberG-merkkisiä alkoholipitoisia juomia, mutta vadelmakuohareita meille jouduttiin sen sijaan tarjoilemaan tuplaten, sillä minä rähmäkäpälä onnistuin heti alkuun kaatamaan ensimmäiset satsit terassin pöydälle... 





Ennen viinitilalle saapumistamme olimme käyneet hieman erilaisessa miljöössä, Lakeside Cafen pihalla, jossa karaoke jo pauhasi ja lapset tutkivat järvenpohjaa laiturilla maaten. Kokkokin odotteli iltaa veden päällä ja grilli oli kuumana. Me kuitenkin kävimme vain hieman nauttimassa järvimaisemasta ja minä hörppäsin makean mukillisen raparperilimua, jollaista oli tullut pari viikkoa sitten kotonakin valmistettua. Lakeside Cafessa mielenkiintoista oli se, että heiltä voi vuokrata myös kartano- mökki- ja aittamajoitusta!

 

Kahvila sijaitsee Sunnanlidintiellä, jonka varrella oli niin mahtavat maisemat, että hetken verran luulin jo hypänneeni jonnekin eteläisemmän Euroopan viljelysmaille... mutta löytyihän sieltä ne tutummat koivumaisematkin aina välistä. 



Itse Lohjan keskustasta ei tosiaan tullut pahemmin kuvia napattua, muutama hassu sateinen kuva kirkon pihalta sekä sen lähistöllä sijainneen Lohjan paahtimon Carnevale-kahvilasta, jonka kahvista en osaa sanoa mitään, sillä kahvia en itse edelleenkään juo. Kakut sen sijaan olivat aika houkuttelevia ja ainakin maistamani mango-kookosjuustokakku hyvää. Parasta paikassa oli kuitenkin heidän aivan poikkeuksellisen korrekti tarjoilijapoika, jonka liikkeet olivat käsittämättömän sulavia, eikä kiire näyttänyt häntä vaivaavan millään tapaa. Jotenkin aivan epäsuomalainen asenne asiakaspalvelussa, joka oli todella viihdyttävää. 




Kaiken kaikkiaan tosi monipuolinen ja mielenkiintoinen päiväreissu Lohjalle, jonne kannatti ehdottomasti ajaa mutkittelevaa tietä Siuntion kunnan läpi. Nuo peltomaisemat toivat aivan täydellisen tunnelman juhannusajelullemme! Kokot jäivät tosin tänäkin vuonna näkemättä, mutta väsymys tämänkin mittaisen päiväretken jälkeen oli sitä luokkaa niin pienellä kuin isommillakin automatkaajilla, että oli parempi tulla vain kotiin iltapuurolle, saunomaan ja nukkumaan. Tästä jäikin pieni epäilys että miten ikinä onnistumme tekemään suunnittelemaamme hieman pitempää roadtrippiä, jos retki lähikuntiinkin tuntui pitkältä matkalta! No, ehkä harjoitus tekee mestarin. 


¨
El clima de la tarde de San Juan nos sorprendió después de todo. Salió el sol y nosotros decidimos salir a dar un paseo por una ciudad cercana, Lohja. Pasamos por mucho campo, bosque y lago, visitamos una sidrería, unos cuantos cafés y una iglesia medieval. Estuvo perfecto tanto el paseo y los paisajes, como también el cansancio al llegar a la casa. No llegamos a ver ninguna fogata de San Juan encendida, pues preferimos ir al sauna y directo a dormir. Eso nos hizo dudar de nuestros planes de luego hacer un road trip  más largo, si solo llegar a una ciudad casi vecina generó tanto cansancio! Pero quizás lo que necesitamos es solo un poco más de práctica...

  Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig