Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 21. toukokuuta 2015

Saako metsässä leikkiä yksinään?

Olin lapsuudessani niin onnekas, että sain asua aivan metsän reunalla. Lähimetsä toimittikin virkaansa takapihan jatkeena ja jokainen oja ja metsänmutka tulivat lapsuusvuosina minulle tutuiksi. Vaikka (turha) karhupelkoni juontaakin jo noilta ajoilta, ei muita pelkoja metsässä liikkumiseen pahemmin liittynyt. Vanhempani eivät myöskään rajoittaneet metsässä liikkumistani, mitä nyt kerran ollessani viisivuotias huolestuivat siihen pisteeseen, että pistivät poliisit helikopterilla minun ja ystäväni perään, kun olimme leskenlehtien hakuretkeltä häipyneet metsätietä monen kilometrin päähän leikkipuistoon leikkimään. Muutoin muistan kyllä ihan rauhassa rämpineeni ja rakennelleeni majoja naapurinlikan kanssa lähistöllä jo ennen kouluikää. 

Kouluni sijaitsikin juuri siinä minun ja naapurintytön kotien välissä, myöskin aivan metsän laidalla. Koulun pihasta metsään ei kuitenkaan ollut asiaa, muuten kuin liikuntatuntien suunnistusretkillä. Jäinkin siis hieman miettimään tätä seuraavaa kaverini linkkaamaa Humans of Durhamin Facebook-sivulla kirjoitettua tekstinpätkää suomalaisten koululaisten metsäleikkeihin liittyen:

"Observing in Finland was actually really interesting. Take something like play-time, the children would be told to go and play and outside there would just be forest for miles, which is where they'd go. I'll just say Finland, in a nut-shell, is sixty thousand lakes and forest, so the children aren't short of places to play (laughs)! But the interesting thing I suppose is that they were just left to their own devices, and then either a bell would sound, or someone would blow a whistle then there would just be this stampede of kids rushing back from the forest to the school! I'm not sure words even do that justice! So, I think what I came away with was respecting how laid-back and trusting it is there, the teachers are trusted to do their jobs, and the teachers are just happy for the children to go out and enjoy themselves at play-time, rather than needing to supervise them, for example." 


Minun kohdallani tämä ei siis ainakaan koulun puolesta pidä paikkaansa, mutta sen puoleen kyllä, että vanhempani uskalsivat minut yksinäni metsään seikkailemaan päästää. Nyt kun olen itse vanhempi ja kotimme löytyy aivan lapsuuteni tapaisesti metsän ja maatilan kupeesta, olen monesti miettinyt että miten ihmeessä sitä ikinä uskaltaisi tuon oman lapsukaisen yksinään sinne metsään leikkimään päästää! 

Vielä ei tietenkään sen aika edes ole, sillä eihän tuo höppänä ole vielä täyttänyt edes kahta vuotta, mutta ainakin tällä hetkellä tunnen itseni aivan hysteeriseksi mammaksi, joka ei tunne ikinä uskaltavansa päästää tuota pikkuista silmiensä alta, varsinkaan mihinkään metsään, jossa nyt voi tapahtua ihan mitä vaan! Voi  eksyä, jäädä loukkuun ryteikköön, pudota puusta, saada käärmeenpureman ja ties vaikka kohdata sen kammottavan karhun tai muuten vaan jonkun hullun ihmisen joka pistää lihapataan tai tekee jotain muuta kammottavaa (eh). Vähintään puhelinyhteys ja gps-paikannin ovat miekkosenkin mielestä ehdottomia, niistä säteilyhaitoista huolimatta. 

Miten siis on, uskaltaako leikki-ikäistä lasta nykymaailmassa päästä takametsikköön yksisteen leikkimään? Vai jatkuuko tämä joka askeleen vahtiminen taaperoiän taaksekin? 

Tosin Carloksen mielestä se minun vahtiminen nyt on ihan yhtä tyhjän kanssa kun kuljen vähän väliä silmä linssin takana...












¨
Segun el texto citado arriba, en Finlandia los niños salen al bosque a jugar por su cuenta. Yo cuando era pequeña, lo hacía todo el tiempo... pero como que en los años 80 el mundo era diferente. Yo no sé si yo algún día me atreva a dejar a mi niño a corretear solito en el bosque... al menos no sin un celular y un gps activo para poder localizarlo al instante!

SHARE:

7 kommenttia

  1. Ihan metsämetsää ei meidän kodin luona ollut, mutta isä (entinen eräopas) teki meille pienenä sitä, että maalla vei meidät metsään katsomaan marjoja / kukkia / sieniä ja sitten yhtäkkiä kysyi, että mites me päästään takaisin? Katsoi, mennäänkö paniikkiin, että nyt ollaan eksytty vai mietitäänkö rauhassa missä ollaan ja mistä tultiin.

    Minun mielestäni lapsen voi siis päästää (tarpeeksi vanhana) yksin metsään leikkimään, kun sitä metsäilyä on ensin harjoiteltu leikkien varjolla aikuisten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta toihan oli kivaa! Muistelisin itsekin "joutuneeni" joskus opastamaan metsästä kotiin.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kysymys! Mekin saatiin pienenä aika vapaasti juosta takapihan metsässä ja puistoissa. Tosin voin kyllä jo nyt sanoa, että ihmettelen miten vanhemmat on mut päästäneet nuorena jonnekin paikkoihin, jotka taas pikkusiskoon ja häneen ikäänsä peilatessa tuntuu uskomattomilta. Vaikka silloin nuorena sitä tunsi itsensä niin suureksi aikuiseksi :) Pienen lapsen kanssa on varmaan ihan eri juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha. Joo, no mä oon just ollut se pikkusisko joka on kulkenut aika vapaasti ihan missä sattuu, isosiskot taas ei todellakaan... :D

      Poista
  4. Tämä kai riippuu hieman siitä metsästä. Jos se on korpea, jonne aikuinenkin voisi eksyä, niin sitten ehkä ei, mutta jos metsä on sellainen, että sieltä aina marssimalla päätyy johonkin ihmisten ilmoille, niin miksi ei. Itse olen Ronja Ryövärintytär sukupolvea ja metsissä samoilu oli olennainen osa lapsuuttani, on jonkin verran vieläkin ;). Tuollaista en ole kyllä Suomessakaan koskaan nähnyt, että koulunpihalta olisi "päästetty" lapset metsään leikkimään. Liikuntatunnit juostaan/hiihdetään skutassa, mutta muuten luulen kyllä oppilaiden pysyvän välitunneilla koulun alueella. No ehkä jossain päin, mutta tuo esimerkki ei taida olla kuitenkaan hirveän yleinen. Metsä on monelle mystinen ja pelottava paikka, missä asuu noitia ja susia. Eihän sellaiseen voi päästää lapsia yksin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näinhän se menee.. tosin katsotaan pysyttäydynkö itse noita-susi-linjalla Oliverin kanssa vai kykenenkö luottamaan että kyllä se siellä maailmalla ja metsän keskellä itsekin pärjää... ;)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig