Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Rajoitettu vai rajoittamaton blogiaika?

Vaikka oma aikani päivän mittaan on rajallinen kaiken perhe- ja työelämän ohella, silti minä ehdin toisinaan lukea blogeja ja kirjoittaa omiani siinä määrin, että ajatukset ehtii pyöriä blogimaailmassa niin paljon, että tunnen olevani aivan totaalisessa blogiähkyssä. Myös ystäväpiirini on muokkautunut viime vuosina uudelleen ja välillä tuntuu että tiedän paljon enemmän blogiystävieni elämästä kuin niiden, jotka ovat tallanneet ystävinäni jo ikuisuuden. 


Kun tekstiä ilmestyy jatkuvasti henkilökohtaisen keskustelun ohella, pääsee mukaan sellaisiinkin juttuihin ja ajatuksiin, joista ei tulisi livenä edes keskusteltua. Samanaikaisesti joskus mietin sitä, tuntevatko omat blogimaailman ulkopuoliset ystäväni olevansa minuun yhteyksissä useammin kuin oikeasti ovatkaan, kun blogijuttuja sinkoaa Facebookissakin eteen harvase päivä (toisinaan), samalla kun minä itse en tiedä yhtään missä mennään... elämä kun tuntuu olevan itse kullakin niin kiireistä että kunnon treffejä saa aina olla suunnittelemassa viikkotolkulla etukäteen. 


Onneksi sentään on Whatsapp ja Messenger. Vai onkohan se sittenkään mikään onneksi? Ehkä olisi parempi palata ihan vaan säännölliseen soitteluun, sekin aika kun tuntuu niin usein olevan kortilla. Itsekin niin harvoin soittelen mihinkään kun ei viitsisi pitää yllä sellaista hullua keskustelua joka vähän väliä keskeytyy kun pitää komentaa lasta pois ojasta, kiipeämästä pöydille tai viskomasta lautasia lattialle.... mutta toisaalta olisihan sekin aidompaa arjentäyteistä kommunikointia (terveisiä vaan verstaskumppanilleni).


Miten paljon aikaa siis tällaisen harrastelijabloggarin olisi luvallista käyttää blogien parissa? Olisiko hyvä vetää joku raja, jotta muistaisi käyttää enemmän sitä aikaa siihen kunnon henkilökohtaiseen kommunikointiin? Jos jostain asiasta tykkää, niin onhan se ihan luvallista kai uppoutuakin sen pariin yhtälailla kuin kirjojen lukemiseen tai urheiluun, mutta useimmilla asioilla on kuitenkin rajansa. Liikaa ei voi esimerkiksi juosta, jottei kroppa hajoaisi (tämän yritän pitää taas mielessäni juoksuvimman saatuani). Luulen että omalla kohdallani liikaa ei voi myöskään bloggailla, jottei alkaisi katsoa koko elämää jostain hieman epätodellisesta vinkkelistä. 

Blogien seuraaminenkin on omanlaistaan viihdettä, siinä missä tv-sarjatkin. Vaikka kyse on oikeista ihmisistä, joista osan tuntee ihan livenäkin ja joista osa on ihan oikeita ystäviäkin, on blogissa käyty läpi suurimmaksi osin vain sellaisia asioita, joista voisi keskustella kenen tahansa vastaantulijan kanssa. 


Sosiaalisen elämän tasapainous vaikuttaa hyvin nopeasti ainakin omaan mielialaani ja tunnistan itsestäni helposti olotilan, jolloin blogiaika ja muu some-elämä menee överiksi. Silloin mielessä alkaa pyöriä aivan liikaa luetut asiat sekä ihmiset, joita ei välttämättä edes tunne. Niille joille bloggaus on työtä, tilanne on tietysti hieman erilainen. Blogin parissa vietetään pitkiä työpäiviä (kannattaa katsoa esim. Sarasta tehty videopätkä ammattibloggarin arjesta), eikä monien blogien lukeminen sen ohella varmaankaan jaksa edes kiinnostaa. Tai kuka tietää, mutta itse en ainakaan siihen kykenisi. On myös elettävä muuta elämää. 

Jos jopa minä, jonka bloggailuun käyttämä aika on täysin satunnaista, saan aikaiseksi ähkytunteita, voin vain kuvitella millaista blogintäytteistä elämää niin monet muut minua aktiivisemmat harrastelijabloggarit viettävät! Itsellänikin kun vähän väliä kesken päivän tulee mieleen joku asia tai lause, joka olisi niin hyvä blogiin, tai hetki joka olisi mahtavaa ikuistaa kuvaksi. 


Aika omituista touhua kaikessaan. Joku tässä kuitenkin vaan viehättää, sillä tarkemmin kun asiaa ajattelee, niin suurimmalla osasta niistä ei-bloggaavista ystävistänikin on ainakin jossain vaiheessa ollut joku blogi. Toisaalta, eipä tässä kai paljon eroa muunkaan someilun ohella ole ja sitä nyt harrastavat lähestulkoon kaikki. Osalla vaan on tarve höpöttää vähän enemmän kuin toisilla. 

No, eipä tässäkään ollut mitään uutta asiaa, mutta aina välillä on kai vaan käytävä läpi tätä blogipohdintaa. Jospas sen sijaan että rajoittaisin blogiaikaani, yrittäisinkin vaikka kuukauden ajan kirjoittaa jokainen päivä ja katsoa sen jälkeen miltä sitten tuntuu? Aika mahdoton tehtävä, mutta se olisi tosi mielenkiintoista. 

Nyt minä poistun tästä koneelta ja toivotan hyvät lauantait! Täällä sataa mutta ei se mitään, välillä on kiva olla yökkärissä vaikka koko päivän!



¨
Pensamientos sobre el blogeo en un sábado lluvioso...


SHARE:

10 kommenttia

  1. Toivottavasti et nyt kuitenkaan jää yökkärin kanssa kotiin koko päiväksi ja nähdään livenäkin, täällä paistaa jo aurinko :)

    Eniten mua aina yllättää ja hämää ne kommentit ystäviltä, jotka ei itse kirjoita blogia. Silloin huomaa kuinka paljon he on kärryillä meidän tekemisistä, mutta kuinka pimennossa sitä itse on heidän elämästään. Varsinkin kun nää on niitä kavereita, jotka eivät ikinä edes kommentoi blogiin, joten heidän lukemisestaan ei ole tietoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, joo, ei jääty. Oli kiva nähdä vaikka jäikin vähän pikaiseksi :P.

      Ja totta, juuri noin se menee!

      Poista
  2. Minä pidän paljon bloggaamisesta vaikka se viekin aikaa;minulla kun on 3 aktiivista blogia. Pyrin tekemään postaukset viikonloppuna ja hyvä puoli on se että ne voi aikaistaa niin että ne tulevat julkaistuksi ihan itsestään;D Mutta pienen lapsen kanssa oma aika on tosiaankin kortilla joten hienoa että jaksat postata tänne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sä oot kyllä tosi ahkera kun jaksat pitää kolmea yllä ja vielä kommentoidakin. On tosi tosi kivaa saada sulta aina kommentteja, itse vaan luen enkä laiskuuttani paljon koskaan kommentoi kun puhelimella se on niin tuskallista muka... :)

      Poista
  3. Niin, sehän tässä niin hienoa onkin että kun sustakin kuuluu. Vaikkei (kirjaimellisesti) kuulukaan. :)
    Mutta meilekin kuuluu hyvää. A kasvaa kovaa vauhtia ja E:kin oppii kaikenlaista uutta. Meillä ei nyt varsinaisesti pidä kiirettä, ikun kotona olen, mutta illat ja vkonloput kyllä tääläkin tuntuu menevän aika tohinalla.. Koitetaan pistää treffit agendalle ennen kuin kesä vie taas kaikki kokonaan lomille!
    Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ihanaa kuulla taas tätä kautta siusta! Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja soitan! :D

      Poista
  4. Hola, tämä ei nyt liity tähän postaukseen, mutta esitin omassa blogissani hennon toiveen, että vastaisit pariin haastekysymykseen..... :) :D http://sarrrri.com/2015/05/liebster-lobster/

    VastaaPoista
  5. Aina kun tekee jotain, se on jostain muusta pois (näin sanoin kerran miehelleni, joka katsoi jalkapalloa).
    Vaan niinpä se on omallakin kohdalla, kun istuu koneella, ei ole jossain muualla. Mutta blogin kautta itselleni muodostuneet ystävyydet ovat kyllä tosi ihania ja arvokkaita, ettei se aika ihan hukkaan ole mennyt :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee... mutta onneksi on sentään löytänyt niin paljon kivoja asioita tässä elämässä että aika vaan juoksee kun ei ehdi kaikkea tekemään... huono homma olis jos ois tylsää eikä mitään tekemistä :D. Bloggaaminen on hullua mutta mahtavaa. Ja sie oot yksi niistä mahtavuuksista joita se on tuonut mukanaan <3.

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig