Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Mitä nyt taas?

No ei oikeastaan yhtään mitään. Tätä elämän tavallista vyöryä ja myllerrystä vaan.
Tuntuu että näistä tympeistä bloggailutauoista on tullut enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tällä kertaa hiljaiseksi veti 3x3x3 flunssa ja sitä seurannut kiire työhommissa. Kolme ihmistä, kolme flunssaa, kertaa kolme. Jos kipeänä olo on karseaa ihan vaan muutenkin, niin yritäpä toipua samalla kun yrität hoitaa sairasta lasta, toisen aikuisen ollessa myös 39 asteen kuumeessa.
No, nämä nyt vain ovat näitä päiväkotialoituksen seuraamuksia, joiden läpi on kahlattava.



Tällä hetkellä koko porukka vaikuttaa melkoisen terveeltä ja energiaa alkaa vähitellen riittää bloggailuunkin, sekä muihin ikuisuusprojekteihin, kuten kodin järkkäilyyn sekä urheilun aloittamisen suunnitteluun. Kjeh kjeh. Talviurheilukausi on auttamatta ohi, lumilauta on työnnetty varastoon ja pyörän kumit on ilmattu. Uusia lenkkareita en ole vieläkään alleni löytänyt, syksyn epätoivoisista yrityksistä lannistuneena. Älä osta mitään-postauksen jälkeen on ehkä huono aika edes puhua uusista lenkkareista, mutta en minä nyt ihan niin överiksi ajatellut hommaa vetää, että rikkinäisissä kengissä vuositolkulla juoksisin...



Tässä hiljaisuuden aikana olen kyllä muitakin asoita ehtinyt miettimään kuin uusia lenkkareita. Pohtimaan on pistänyt useampikin lukemani artikkeli sekä blogiteksti, maailman tapahtumat sekä oma arki ja lapsen terveys. Jos vain aikani suinkin riittäisi, niin mielelläni kaikista niistäkin asioista tänne kirjoittelisin, mutta niin kauan kuin se "ajatussanelukone" on hakusessa, jäänee nämä kirjoitukset edelleen hieman enemmän turhanpäiväisiksi jorinoiksi. 

En tiedä onko tämä vain jotain aivojeni itsepuolustusmekanismia vai mitä, mutta yleisesti ottaen muutenkin niin helposti suljen mielestäni pois kaiken ylimääräistä ajatustyötä vaativat asiat. Toista se oli silloin ennen muinoin opiskeluaikoina, kun niin helposti jumittui yön yli ystäväporukalla pohtimaan metafyysisiä kysymyksiä, avaruutta ja aikamatkustamista. Ehkä tämä on vain jotain "ruuhkavuosien" perusmeininkiä, aikaa jolloin kaikki aika tosiaan kuluu siihen että vain elää, sen enempää asioita pohtimatta. 



En silti sanoisi että tämä on millään tapaa huonoa aikaa, eikä arjen pyörittäminen muutenkaan ole vastenmielistä. Vastenmielistä on ainoastaan se, että raha-asioista täytyy kantaa ylimääräistä huolta, eikä aika työnteon ja muun elämän välillä tunnu jakautuvan oikein. Vastenmielistä on se, että aika on niin rajallinen.. mutta se on oikeastaan vain hyvä asia, sillä se tarkoittaa sitä, että aika on niin hyvää, että sitä haluaa enemmän. 

Vaikka kevät yleisesti ottaen laittaa pyörät pyörimään ja asioista innostuu aivan uudella voimalla, olen minä todennut jo ties miten monetta sadatta kertaa, että nämä pitkät leudot talvet ja ikuisuudelta tuntuvat välivuodenajat (kevät ennen kevättä, syksy syksyn jälkeen) eivät ole minua varten. Kuohun ja kohisen kuin koski vain odotellessani niitä hetkiä kun pääsee kunnolla nauttimaan ajasta. No joo, joku (myös minä itse) voi hörähtää ja sanoa että aina voi olla ihan yhtä kivaa vuodenajasta ja ilmasta riippumatta jos asennoituu oikein, mutta ei se vaan aina niin mene. Ainakaan minulle, joka olen elänyt kesässä monta vuotta putkeen. 



Nyt aion kuitenkin nauttia siitä tulevasta kesästä ja menemisen ja tekemisen huippukaudesta, mutta sen jälkeen... jos vain asiat pysyvät pienen pojan terveyden suhteen hyvällä mallilla, sitten minä haluan matkustaa vähäksi aikaa pois, ottamaan etäisyyttä, kunhan työkuviot myös sen sallivat. Siitä siis lisää sitten (jos ja) kun sen aika on, nyt sen sijaan on aika suunnitella tulevaa kesää, ulkomaan vieraiden vastaanottamista ja aikaa kotimaassa.


Ay tiempo, por qué no hay más tiempo? A mí se me está quedando tan corto que no tengo tiempo ni para pensar en el tiempo... como en aquellos tiempos cuando nos sentábamos con los amigos a pensar en cuestiones metafísicas.. a debatir sobre el tiempo y los viajes através de él. 
Que sepa yo, el tiempo no vuelve. Sin embargo, volverán, esos tiempos de tener tiempo para pensar en el tiempo. Mientras tanto, vendrá primavera, vendrá verano, vendrá tiempo para disfrutar a lo máximo del tiempo. 

SHARE:

4 kommenttia

  1. Mahtavat kuvat,tuo vihreys:) Flunssa vie voimat,minullakin just oli sellainen. Pysykääpä terveinä! Ja mukavaa toukokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael! Ja kyllä - yritys on kova tässä terveenä pysymisessä! :) Mukavaa toukokuuta myös sinulle! <3

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig