Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ajatuksen tasolla

Taidan olla ollut hieman negatiivisella asenteella liikkeellä viime aikoina, mitä nyt omiin tekemisiini ja työhommiin tulee. Parempi olisi keskittyä miettimään sitä, mitä minä sitten oikeasti haluaisin tehdä - ja ryhtyä tuumasta toimeen. Mutiseminen on aivan turhaa, sillä olen täysin sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä, tilaisuuteen pitää tarttua ja kaiken voi saavuttaa, jos oikeasti sitä haluaa.




Haaveita aina riittää, mutta niin usein kaikki jää vain ajatuksen tasolle. En uskalla ottaa itseäni niskasta kiinni tehdäkseni jotain asian eteen. Niin helposti jämähdän vain sohvalle pohdiskelemaan maailman menoa, lukemaan muiden kirjoituksia tai katsomaan jotain hömppäleffaa Netflixistä illan viimeisinä tunteina. Jos kaiken sen ajan olisin käyttänyt niiden omien haaveideni toteuttamiseen, saattaisin olla juuri nyt aivan toisessa tilanteessa. Niin helppoa on uneksia kaikkien asioiden järjestyvän vaikka lottovoitolla, kuten edellisyön unessani.




Koko aamun elättelin toiveita miljonäärielämästämme, siitä sellaisesta elämästä, jossa olisin saavuttanut yhden suurimmista tavoitteistani: velattomuus. Voi kuinka tylsää olikaan kohdata se totuus, että potti olikin mennyt jonnekin Tsekkiin. Vaikken haaveilekaan minkäännäköisestä luksuselämästä, enkä todellakaan tarvitsisi sataa miljoonaa euroa toteuttaakseni haaveitani, olisihan se nyt kuitenkin niin mahtavaa tuntea itsensä taloudellisesti niin vapaaksi, ettei asioita olisi pakko tehdä selviytyäkseen. Sitä en oleta, että onnellisuusprosenttini mitenkään kasvaisi lottovoitolla, mutta huoliprosenttini varmasti laskisi niin roimasti, että energiaa luovuudelle ja itsensä toteuttamiselle löytyisi rutkasti enemmän.




Tai sitten ei? Ehkä vain jämähtäisin entistä enemmän hengailemaan läpi elämän tekemättä yhtään mitään niistä asioista joita se ihanne-minäni tekisi.



Yksi lapsuuden haaveistani oli olla esimerkiksi valokuvaaja. Kaikkea muuta olen kuitenkin päätynyt tekemään, mutta silti minulta puuttuu itseluottamusta tunteakseni itseni tarpeeksi hyväksi johonkin sellaiseen, joka on täysin omasta taitavuudestani kiinni. Se tunne itsestäni muurahaisen tasolla ja niistä hyvistä valokuvaajista siellä jossain toisella stratosfäärillä pidättää minut niin laiskana koko asian suhteen, etten saa aikaiseksi edes opetella kunnolla kameraani käyttämään. Toisekseen, pelkään kovin, että heti kun jotain asiaa tekee rahasta, loppuu innostukseni koko hommaan aivan täysin... vaikka eihän sen niin pitäisi mennä. Jos jostain asiasta oikeasti pitää, ei kai sillä pitäisi olla väliä?







Olen kuin pieni uhmaikäinen lapsi, joka ei halua tehdä yhtään mitään jos on pakko, mutta tekee niin kovin mielellään kaikkea mitä ei pitäisi tehdä...



Kuvat ovat Roihuvuoren kirsikankukkajuhlasta, jonka keskeltä itsemme löysimme Annicon seurassa viime torstaina. 


 ¨
Cómo encontrar la confianza en sí misma para realizar los sueños? Por qué es tan fácil pensar que yo no soy nada y yo no puedo, si al mismo tiempo otros pueden? Cómo encontrar la fuerza de voluntad para hacer las cosas, en vez de pasar la vida soñando con hacerlo?

SHARE:

6 kommenttia

  1. Tutulta kuulostaa. En oikein osaa muuta sanoa kuin että tsempit. <3

    VastaaPoista
  2. Nää kuvat on niin upeita, että mun mielestä sun pitäis ehdottomasti ryhtyä valokuvaajaksi :)

    VastaaPoista
  3. Niin kovin tuttuja ajatuksia :). Itse olen onnistunut järjestämään itselleni muutaman taloudellisesti huolettoman vuoden, ja voin kertoa, että se salaisuus ei piile siinä. Kovin montaa taulua en ole saanut maalatuksi… Edelleen on niitä kaikkia muita, jotka on niin paljon parempia ja taitavampia ja tuhat muuta veruketta olla tekemättä. Sohva on mukava paikka, ja aina voi aloittaa huomenna.

    Joten älä tee niin kuin minä teen. Just do it! Anna niiden unelmien olla siellä taivaanrannassa, mutta aseta päämäärät vähän lähemmäksi. Päätä opetella se kamera kunnolla. Vain se. Ja katso mihin se johtaa :). Se voi johtaa vaikka mihin, mutta ainakin opit käyttämään hienoa kameraasi, eikä tarvitse jossitella jälkeenpäin :).

    ps. otat tosi, tosi hienoja kuvia :).

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig