Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Boys will be boys

Olen tässä viime aikoina huvittuneena seurannut pienen poikani leikkejä ja todennut mielessäni, että pojat vaan ovat poikia. 

Vaikka itsekin olen niitä tyyppejä, jotka ärsyyntyvät sellaisesta sukupuoliroolien ja tyttöjen ja poikien juttujen erottelusta heti pienille lapsille, olen tuota omaa lasta katseltuani joutunut yhä enemmän toteamaan sen tosiasian, että naisten ja miesten aivot eivät vaan toimi ihan samalla tavalla. Sen vuoksi on ihan luonnollista, että yleisesti ottaen tytöt ja pojat myös kiinnostuvat eri jutuista - ja se on myös ihan ok. 

Itse yritän kuitenkin olla mahdollisimman neutraali kasvattaja. Koitan välttää asettamasta lapselleni mitään rajoitteita sen suhteen, mistä asioista hän saa kiinnostua, olisivat ne sitten perinteisesti enemmän miesten tai naisten juttuja. 


Otetaan nyt vaikka esimerkiksi kaikki ne kliseisimmät asiat, kuten vaatteiden väri, auto- ja nukkeleikit sekä lyhyt tai pitkä tukka. Vaikka nämä jutut olisivatkin pitkälti pelkästään ympäristön vaikutteita, eikä mitään sukupuolesta riippuvia ihmisen luontaispiirteitä, niin kyllä niillä ihmisen luontaisilla ominaisuuksillakin merkitystä on, eikä sitä pidä minun mielestäni yrittää väkisin mihinkään muuttaa. Vaikka naiset kokisivatkin hoivaamisen luontaisemmin omaksi jutukseen, niin kyllä silti pojatkin pitäisi ihan yhtä lailla nukke- ja kotileikkeihin mukaan ottaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niillä nukeilla pitäisi väkisin leikkiä yhtä paljon kuin autoilla, jos ne autot vaan kiinnostavat enemmän. 


Varmasti myös löytyy pieniä tyttöjä, joita autot kiinnostavat paljon enemmän kuin nuket, mutta oman poikani kohdalla homma on mennyt tavanomaisemmin. Ei ole mitään sen parempaa tällä hetkellä kai olemassakaan, kuin traktorit, junat ja kaikenlaiset autot. Kaikki koneet, ruohonleikkurista kaivinkoneisiin, kiinnostavat pientä miestä niin paljon, että nuket ja nallet jäävät kyllä auttamatta kakkoseksi. Silti myös ruoanlaittoleikit ja esimerkiksi barbiet (tai niiden riisuminen) herättävät paljon kiinnostusta. 


Kotona on helppo pitää suhteellisen sukupuolineutraalia kasvatusta yllä, mutta päiväkoti on kuitenkin niin iso osa lapsen päivää (vaikka O:n päivät ovatkin vain kuusituntisia), että paljon vaikutteita imuroidaan myös muilta lapsilta. Käyttäytymismallit kopioituvat ja olen välillä suu pyöreänä katsonut tuon taaperoni puuhia todeten, että nyt on kyllä nähty isommilta mallia. Sieltä myös varmasti kohta takertuvat omaan oranssista ja pinkistä tykkäävään poikaani se ajatusmaailma, että kaikki punainen ja pinkki on tyttöjen juttu ja omat vaatteet pitää olla sinisiä. Kukista nyt puhumattakaan. Eikä se mikään ihme, kun niin monien lapsien aikuiset edelleen mieltävät että näin sen olla pitää. Ei ole jäänyt yhteen kertaan, kun olen lastenvaateosastolla kuullut jonkun äidin toteavan lapselleen, että ei sitä, sehän on poikien paita. 


Myös tukan pituus näyttäisi pitkältikin lapsilla menevän edelleen sukupuoliroolien mukaan. Me olimme ajatelleet antaa oman pojan tukan kasvaa pitkäksi kikkarapääksi, mutta kun tuo ei vain suostunut kasvamaan pituutta muualta kuin keskeltä päätä, isänsä (leikattua) tukkamallia myötäillen, oli pieni tasoitusoperaatio melkein välttämätön. Sen jälkeen olenkin saanut kuulla kommentteja, että kiva kun nyt Oliver näyttää kunnolla pieneltä pojalta. Tämän voi toki tulkita miten haluaa, mutta omaan korvaani se kuitenkin heti kuulosti siltä, että lyhyt se tukan pienellä pojalla pitäisikin olla. 

Tukan pituudella ei mielestäni väliä ole, eikä muutenkaan sillä millä jutuilla lapsi leikkii, mutta kyllä silti tyttöjen täytyy saada olla tyttömäisiä sekä poikien niin poikamasia kuin haluavat, kaikesta nykymaailman neutralisoitumisesta huolimatta. Olisi kuitenkin ihan kiva, jos vanhemmat eivät väkisin yrittäisi näitä ajattelumalleja lapsilleen iskostaa. 


¨

Aunque soy una de las primeras en molestarme cuando se habla de que algunas cosas son para los chicos y otras para las chicas, admito y sé que por naturaleza, somos diferentes. Estoy a favor de una educación neutral en cuanto a los roles de género, pero ahora, viendo a mi propio hijo crecer, al mismo tiempo pienso que a los niños hay que dejarlos ser niños, igual que a las niñas a ser niñas. No se debe intentar neutralizar todo a la fuerza, si nuestra naturaleza nos inclina más hacía ciertas cosas... pero sin olvidar, que también está igualmente bien hacer cosas que por tradición se consideran como cosas del género opuesto. A pesar de toda la inclinación hacía un mundo neutral, los padres aún siguen siendo bastante tradicionales, y queriendo o no queriendo les enseñan a sus hijos a preferir cosas que van de acuerdo con su género. Es una tarea compleja, ser neutral sin olvidar que está bien tener preferencias, porque después de todo, por algo existen dos géneros diferentes. 
SHARE:

perjantai 29. toukokuuta 2015

Perjantaifiilis

Vaikka tänä viikonloppuna monet viettävät juhlia ja minun täytyy tehdä töitä, niin perjantai on silti aina perjantai. Ah! Kuinka mahtavaa. Aurinko paistaa ja kesä ihan virallisestikin alkaa...


 




Täällä ollaan leikitty piilosta ja nuuskittu kukkia. Niin ja syöty tuttia! Mikä ihmeen kumma villitys se tälläinen tutti (alias tittu) oikein on? Reilun viikon päästä keisari täyttää jo kaksi, eikä tähän asti ole ikinä suostunut tuttia lussuttamaan... silti niitä edelleen löytyy laatikoista ja kaapeista (ja myönnän - lelujen joukosta).  Olisi varmaan pitänyt hävitää ne jo kaikki, mutta vielä ei homma näytä kiinnostavan kuin hetken aikaa, joten ehkä se myös unohtuu taas hetken päästä. 


Ainakin sitten kesälomalla kun ei ole päiväkodin tuttisuut näyttämässä mallia. 


Enää viikko niin meidän talo alkaa täyttymään kovin odotetuista kaukomatkalaisista. Suunnitelmat vierailun ajaksi ovat yhtä leveät ja pyöreät kuin perus dommarilaisilta voi olettaa. Joka tapauksessa ihan mahtavaa saada Carloksen perhettä taas tänne. Me kun emme ole kohta kolmeen vuoteen päässet siellä käymään... mutta ehkä ensi jouluna? Jospa kova työ palkittaisiin. 


Niinpä yritänkin nyt vielä hetkeksi uppoutua töiden pariin ja toivotan muillekin hyvät perjantai-illat! 


¨
Los viernes siempre son viernes. Aunque haya que trabajar el fin de semana, se siente el alivio de poder descansar, aunque sea sólo por un momento. 
En una semana ya tendrémos visitas muy esperadas por aquí. Qué alegría poder juntarnos otra vez con la familia por estos lados!

SHARE:

torstai 28. toukokuuta 2015

Seuraatko?

Koska itse olen kamalan laiska päivittämään listauksia seuraamistani blogeista, ajattelin nyt omalta osaltani helpottaa asiaa niille, jotka mahdollisesti seuraavat tätä blogipahasta Blogilistan kautta. 
Blogilistahan lopettaa toimintansa melkeinpä än yy tee-nyt, joten kannattaapi vaihtaa uusiin palveluihin, kuten Blogipolkuun tai itsellänikin jo pidempään käytössä olleeseen Blogloviniin. 

Tätä blogia on jo ikuisuuksia seurattu ainakin jonkin verran Blogilistan kautta ja vaikka tuo palvelu onkin auttamatta jäänyt muista jälkeen, on se ollut minulle kiva kanava etsiä ja selata erilaisia blogeja. On myös ollut kiva aina joskus katsoa missä suunnalla se oma blogi luetuimpien listalla seilaa (hienosti on menty vuoristorataa näiden oman elämän huippujen ja pohjamutien mukaisesti, kirjoitustahtihan sitä kovasti sanelee). Vielä näin Blogilistan viimemetreilläkin jotkut sitä kautta tännekin klikkailevat, yli 100 kertaa viikossa ja luetuimpien listalla olen tänään ollut sijalla 338. Heh. 

Nyt olisi muuten itsellekin hyvä hetki vähän selkeyttää tätä seurailuhommaa, sillä olen vähitellen ajautunut sellaiseen kaaokseen, että seurailen osaa blogeista Bloglovinin kautta, osaa Bloggerissa, osaa Facebookista, joihinkin klikkailen satunnaisesti Instagram-profiilien kautta ja joitain luen silloin tällöin kun vielä muistan kirjautua Blogilistan sivulle. Yleensä kun joku blogi muuttaa uuteen osoitteeseen, unohdan päivittää sen tuonne omalle Blogger-listalleni ja havahdun ehkä joskus kuukausien päästä että mihis se tyyppi nyt on kadonnut. Siksi ehkä olisi paras viedä kaikki seuraamiset sellaiseen paikkaan, johon bloggari itse voi päivittää osoitteensa eikä lukijan tarvitse kuin klikata perille, sillä näitä muuttojahan nyt aina tulee... 

Itsekin olen sitä muuttoa edes oman domainin alle harkinnut jo pidemmän aikaa, mutta ehkä jossain vaiheessa. Jos nyt ensin testaan tätä reippaampaa postaustahtia edes jonkun aikaa. Miten on, tuleeko jo ähky näiden postauksieni kanssa? Jaksaako näitä lukea? Juttuaiheita meinaan riittäisi, kunhan vaan ehtisin kirjoittelemaan! Monet aiheet jäävät vain arkistoihin odottelemaan sen takia, että niille pitäisi uhrata niin paljon enemmän kirjoitusaikaa. Tälläiset höpölöpö-jutut kun tulevat kuin vettä vaan (kirjoitusvirheistä sen varmaan huomaa :D). 

Olen muuten jo siitä asti kun ennen Oliverin syntymää kyselin teiltä lukijoilta että mistä aiheesta tykkäisitte täällä lukea, suunnittellut esimerkiksi postausta siitä miten kahden kulttuurin välissä eläminen näkyy päivissämme, sekä juttua liittyen aiheeseen kaukosuhde. Näitä meinaan pyydettiin, mutta... ehkä nekin vielä tulee! Nyt takaisin duuniduunien pariin. Ja tässä vielä tosiaan ne linkit seurauslistoille, meinasi ihan varsinainen aihe unohtua! 

Klikkaa siis kuvaan jos tykkäät lisätä Friolandian listoille joko Faceen, Blogloviniin tai Blogipolkuun! 

***

***


***



***

Onko muuten joku muu palvelu jossa blogin "pitäisi" olla listoilla josta en ole edes tietoinen? 


¨
Había una pagina finlandesa para seguir blogs que decidió terminar su serivio a finales de este mes. Por eso aquí les dejo los links para los sitios donde se puede seguir siguiendo (valga redundancia!) a Friolandia...
SHARE:

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

11 matkajuttua + 111 valokuvaa

Juuri kun pääsin sanomasta ettei huvittaisi palata vanhoihin matkajuttuihin, oli minun pakko tarttua myös La Vida Locan Sarilta saamaani matkabloggariaiheiseen Liebster Award-haasteeseen... vaikken olekaan matkabloggari, enkä varsinkaan uusi sellainen. Niinpä jätän haasteen jakamisen  tällä kertaa väliin, mutta vastailen kuitenkin Sarin kivoihin kysymyksiin:

1. Mikä on tärkein yksittäinen matkustusmukavuutta lisäävä asia, jonka haluat mukaan lennolle tai pitkille bussimatkoille?

Lökäpöksyt. Ehdottomasti. Olen muutenkin todella mukavuudenhaluinen vaatteiden suhteen, joten varsinkin matkustaessa pyrin ottamaan vain ja ainoastaan luottovaatteitani mukaan, eli niitä joissa tiedän jo etukäteen viihtyväni missä tahansa olosuhteissa. Hieman poikkeuksia asiaan on tuonut se, että olen joutunut matkustamaan etiketin mukaisissa siisteissä vaatteissa työntekijälipuilla ykkös/bisnesluokassa (suorat housut/hame/kauluspaita/jakku/mekko/siistit kengät). Tämä on luonut todella huvittavia tilanteita, kuten nyt tuon allaolevan kuvan hetki San Juanissa Puerto Ricossa. Siinäpä sitten hengaat mekko päällä jäätävän kylmällä lentokentällä vuorokauden, kun käsimatkatavaroista löytyy eriparisukat, huppari sekä pitkät kalsarit. Niitä sitten avokkaisiin ja mekkoon yhdistäen. Käsimatkatavaroiden pakkaamisessa on siis toisinaan ollut hieman toivomisen varaa... 


2. Mistä löytyy maailman paras treffipaikka ja millaiset treffit siellä kannattaisi järjestää?

Playa Bonita, Las Terrenas, Dominikaaninen tasavalta. Sieltä on löytynyt maailman kauneimpia hetkiä ravintolapöydässä auringonlaskua katsellen, kaatosateessa uiden, aamulla hotellihuoneessa avonaisesta ikkunasta palmupuutarhaan kurkistellen sekä turkoosinsinisen meren rantaviivaa auringonpaisteessa kävellen. Siksi siellä järjestettiin myös meidän 60 vieraan romanttiset treffit. 

(Anteeksi kuvavyöry... en voinut vastustaa kiusausta... kun näitä hetkiä on niin ihanaa muistella...)


















3. Mitä vastaat, kun joku ulkomailla kysyy kysymyksiä tyypillisestä suomalaisesta ruoasta?

Perunaa ja lohta. Perunaa kaiken kanssa. Paljon maitoa. 


4. Onko mikään ruoka todella parempaa kuin ankankoipi-confit, ja jos on, niin mitä se on ja missä olet sitä syönyt?


En voi mennä takuuseen, mutta viime helmikuinen viidentoista ruokalajin illallinen Åren Ölbarenissa oli kyllä aika täydellinen. En tosin osaa sanoa mikä niistä viidestätoista oli se kaikkein paras annos, mutta täydellisen siitä tekikin juuri se, että makuelämykset sulautuivat yhteen niin hyvin, että lopputulos oli aika uskomaton. Ei ihme, että tuon illallismenun valmistamista oli harjoiteltu ihan mieletön määrä tunteja. Jokatapauksessa, se sisälsi mm. veitsisimpukkaa, nautaa taimenen mädillä, savustettua nieriää, savustettua poron sydäntä, uppopaistettua osteria, hummeria, piikkikampelaa, mustekalaa, hanhenmaksaa, tryffeliä ja aivan älyttömän hyviä kastikkeita ja muita kasvisjuttuja, kuten punajuuripyreetä, jonka en olisi ikinä uskonut olevan niin hyvää. Näistä syömingeistä olen kirjoittanut enemmän täällä




5. Jatkokysymys edelliseen: mikä on sellainen ruoka jota et pystyisi syömään, vaikka se kuinka olisi kohteessa normaalia ja arkipäiväistä (paistettu koira, vartaaseen pujotettu kissa, friteerattu marsu, haineväkeitto…)?


Kanan haimaa tai mitä lie kateenkorvaa, porsaan uppopaistettuja korvia, häntää, sorkkaa... kaikkea tätä on tarjottu Santo Domingossa useaan otteeseen, mutta no freaking way! Tosin jos nyt totta puhutaan, en kyllä normaalisti söisi montaakaan asiaa joita tuossa edellämainitsemassani täydellisessä illallisessa eteeni kannettiin! Etenkään maksaa enkä sydäntä - minkä tahansa eläimen...

Myöskään mereneläviä en kovin helposti suuhuni pistä, paitsi kalaa kylläkin! Sitä löytyy myös uppopaistettuna kaikista Dommarin rantakojuista ja ravintoloista, kun  taas sitä possunhäntää kannattaa metsästää kaupungin laitamilta...












6. Mikä on noloin kulttuurimoka, jonka olet tehnyt maailmalla?

Varmasti olen tietämättäni mokannut jotain ihan kamalaa, mutta nyt ei kyllä mitään karsean noloa tilannetta tule mieleeni. Ehkä eniten minua on nolottanut ne kaikki miljoona kertaa kun en alkuaikoina Dominikaanisessa asuessa osannut teititellä tai muuten vaan tervehtiä ihmisiä oikein. Jäykällä suomalaisella kesti hetken ennen kuin se oma reviiri katosi ja smalltalkki alkoi luistaa. 





7. Millaisiin asioihin kiinnität huomiota majapaikkaa valitessasi? Hinta? Sijainti? Ilmastointi? Tyynyvalikoima ja huonepalvelu?

Tietenkin hinta rajoittaa aika paljon, mutta mukavuudenhalu ja esteettiset seikat nousevat kyllä helposti hinnan edelle. Eniten kiinnitän ehkä huomiota paikan yleisilmeeseen, sen jälkeen sijaintiin ja kolmantena vuoteeseen. Pehmeä king size sen olla pitää :D. No ei kai, mutta viime vuosina kylläkin kun sängyllä on nukkunut kahden aikuisen lisäksi yksi lapsi, jonka mielestä paras asento on olla pää isän kyljessä ja varpaat äidin kyljessä. 

Tämä Riun viiden tähden all inclusive Palace-hotla sijaitsee Dommareiden Bávarossa.








8. Kuinka paljon valikoit matkakohteitasi eettisin/poliittisin perustein? Oletko esim. jättänyt matkustamatta jonnekin siksi, että kyseisen maan poliittinen tilanne on kyseenalainen?


Kyllä. Pakko myöntää että luettuani tarkemmin esimerkiksi Malediiveista, lakkasin haaveilemasta häämatkasta veden päälle rakennetussa majassa Malediivien saarilla. Maassa maan tavalla, mutta ihmisoikeusasiat sekä uskon nimissä tehdyt vääryydet saavat vereni kiehumaan yli äyräiden. Myös Venäjä on viime vuosina laskenut pisteitään siinä määrin, että junamatka itään ei kyllä kauheasti juuri nyt houkuttele. 

9. Minne sinua EI kiinnostaisi matkustaa? Miksi?


Minua ei ole ikinä kiinnostanut Berliini. Toki sinne matkustaisin läpikulkumatkalla, mutta kaupunkiloma Berliinissä ei kyllä houkuttele. 

Toinen paikka jonne lentäisin vain jatkaakseni matkaa on Milano. Ehkä minun täytyisi antaa Milanolle uusi mahdollisuus, mutta tällä hetkellä se kiinnostaa vähemmän kuin Tampere. 




10. Mitä käytät ensisijaisena tiedonhakukanavana, kun päätät matkustaa kohteeseen jossa et ole aiemmin käynyt?


Google. Toisaalta en edes halua kauheasti selata paikkaa läpi etukäteen, vaan on kiva jättää asioita yllätykseksi. On kyllä kivaa myös ostaa matkaopaskirja ja lukea sitä läpi lentokoneessa matkahuumaa kasvattaen. 

Opaskirjan varassa, ilman etukäteisgooglettelua olen hillunut esimerkiksi pimeässä Miamissa, joka ei kyllä jalankulkijalle ole mikään ideaali kaupunki. Paitsi että silloin voi törmätä esimerkiksi avoautollaan kruisailevaan Chayanneen (tästä olen kertonut ennenkin, mutta en nyt millään muista missä postauksessa ja minä vuonna). 







11. Mikä on mielenkiintoisin stereotypia jonka olet todennut maailmalla vääräksi?


Mielenkiintoisimmasta en tiedä, mutta ensimmäisenä tuli mieleen tämä: kaikki lattarimiehet osaavat tanssia. No ei todellakaan osaa. Ei ainakaan minun kaveripiirissäni. Oma latinoni omaa kyllä luontaisen Chayanne-swingin (jos audienssi koostuu harvoista ja valituista), mutta tanssimaan tuota ei saa kuin ehkä omissa häissään ja humalassa. Kuulostaako suomalaiselta? 


Siellä se taka-alalla pistää menemään, etualalla pyörähtelee tyypin veli ;).


¨
Respuestas a otras tantas preguntas sobre viajes y demás... Dónde no quisiera viajar? A Berlin o Milán. El lugar perfecto para una cita? Playa Bonita en Las Terrenas (o para una boda, como en nuestro caso). Un estereotipo cultural falso? Que todos los latinos saben bailar. Qué no comería por nada del mundo, aunque sea algo común en el país? Mollejas de pollo o frituras de puerco. Estas y otras respuestas más. 


SHARE:

maanantai 25. toukokuuta 2015

Nyt se on täällä!

Viime perjantaina leikkasin nurmikkoa ilman päällysvaatteita ja hikoilin. Tuoksui ruohikolle. Aurinko paistoi ja illassa oli niin lomakauden tuntu, että päätin mielessäni siirtyä keväästä kesään. Makasin juuri Oliverin vierellä sängyllä, ikkuna oli auki ja sieltä kantautui ihana lintujen iltakonsertti. Mikä sen parempaa unimusiikkia kuin luonnon taustaääniä livenä? Voi mahtavuutta!





▪▪
Ya llegó el verano! Qué felicidad!

SHARE:

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Raaseporin linnanraunioilla

Viimeviikkoisella retkellämme Hankoon teimme useamman stopin, joista ensimmäinen sijoittui Snappertunaan. Olemme käyneet monet kerrat Raaseporin alueella, mutta emme olleet vielä kertaakaan vierailleet Raaseporin linnanraunioilla. En ollut etukäteen ottanut selvää linnasta millään tavalla, olin vain tietoinen sen olemassaolosta.

Meidän lisäksemme paikalla ei ollut oikeastaan ketään. Saimme kiertää aluetta ja tutustua linnaan ihan rauhassa, joka oli aika täydellistä. Itse linnasta (rakennettu 1370-luvulla) ei tosin ihan kauheasti ole jäljellä, mutta paikka oli silti vierailun arvoinen. Oli kivaa vähän mietiskellä Suomen historiaa pitkästä aikaa. Minusta oli myös jotenkin kovin jännää katsoa paikkaa, sillä ennen linnan muureille asti on päässyt meriteitse. Nykyään lähellä virtaa vain pieni Raaseporin joki.

Linnan lähelle on muuten rakennettu Suomen matkailuliiton ensimmäinen matkailumaja, joka toimii nykyään kahvila/ravintolana. Paikka toimii siis erittäin hyvin myös pysähdyspaikkana, hieman mielenkiintoisempana vaihtoehtona Karjaan ABC:lle, jossa tosin myöskin pysähdyimme vetämään ranskiksia nassuun sadekuuron aikana...









Joen rannalla oli tosi romanttisen näköinen pieni istumapaikka. Ehdin jo kaavailemaan söpöjä perhepotretteja puiden juurella, mutta jouduinkin toteamaan penkin varatuksi. Voi kamala kun niskavillani nousivat pystyyn huomatessani että kyseessä oli naakan tai minkä lie linnun pää, siis pelkkä pää! Oli vielä pakko ottaa kuvakin ja näyttää Carlokselle joka juoksi kauempana Oliverin perässä. Poistu siis sivulta ellet halua katsoa kuvaa linnunraadosta. En tiedä miksi se nyt piti tännekin tunkea... piti kuitenkin.





¨ 
Visitando las ruinas del castillo de Raseborg, construido en la década 1370. No encontramos a nadie en las ruinas, a parte de la cabeza de un pobre pájaro. Comoquiera, un sitio interesante para visitar. 
SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig