Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Voihan tukka!

Tästähän on tullut jo ihan tapa... nimittäin tukkapostauksista! Nyt on taas kerran kova tukkakriisi meneillään. 

No ei siis kuitenkaan aikuisten oikeasti, sillä enhän minä paljoa tukasta tai muista tämänkaltaisista asioista osaa ressata (muuta kuin ehkä aina 15 minuuttia ennen kun pitäisi lähteä johonkin kissanristiäisiin), sillä siinä tapauksessa olisin varmasti jo jotain tälle kamalalle ylikasvaneelle peikkopäälleni tehnyt. 

Tasan vuosi sitten kirjoittelinkin siitä, kuinka en tunnistanut itseäni juuri lyhyeksi leikatun tukan takaa. Nyt on vuosi epämääräistä lyhyttä kautta takana ja olen tullut siihen päätökseen, että pitkä sen olla pitää. Enkä minä ehkä olisi tätä lyhyttä leikannutkaan, ellei ne hiukset olisi tosiaan ottaneet ja tippuneet päästäni. Kovasti on tehnyt mieleni uusintaleikkauksien lisäksi myös värjätä hiukset edes jonkin väriseksi, pois tästä omasta maantietukasta, mutta ainakin tähän asti olen pitänyt itseni kurissa ja pysynyt kannassani siitä kuinka hiusten värjäys on aivan turhaa ja älytöntä puuhaa ainakin jos sinne päähän niitä perus myrkkyjä tököttää. 

Carlos on edelleen sitä mieltä (kuten silloin vuosi takaperinkin) että minun pitäisi värjäyttää haiveneni blondeiksi, kuten silloin ennen muinoin oli tapana, mutta sen lisäksi että vaalennusaineet tuppaavat olemaan juuri niitä pahimpia mönjiä, en tiedä jaksaisinko (ja kestäisikö pinnallisuusbudjettini) sitä kuukausittaista värjäysrumbaa. Olisihan se mukava olla vähän värikkäämpi tyyppi, mutta after all, luonnollisuus on parasta ja eniten minun tyylistäni. 

Ja hei, viikko sitten tajusin että tämänhän saa jo ponnarille ja täten kaikki nämä lyhyemmät haivenet pidempien alle piiloon! Ehkä tässä alkaakin olla jo pahin kasvatusaika ohi ja peikkotukkakriisi ihan turhaa. En silti mene takuuseen siitä etteikö yhtäkkiä iskisi hulluus ja pistäisin itselleni blondin siilitukan, mutta kun nyt näin pitkälle ollaan jo päästy, niin pitkä hippitukkahan sen olla pittää! 





¨

Problemas que no se pueden llamar problemas. El pelo. Tratando de no recortarmelo de nuevo para volver a tener una melena larga. Ya llevo par de años sin teñirme también. A veces me siento tan gris y aburrida pero trato de mantenerme natural. A ver si aguanto hasta que tenga mi melena hippie o si un día de estos aparezco con un pelo rubio y corto! 
SHARE:

8 kommenttia

  1. Kivasti saa noinkin lyhkäsellä eri lookeja; ihan eri tytsy kahdessa alimmassa kuin kahdessa ylimmässä kuvaparissa.
    Sinnittele vaan, toi on jo hyvällä mallilla kohti pitkiä hiuksia! Ja jos väriä kaipaa, niin voishan siihen jotain aurinkoraitaa heittää, millä ei oo niin tarkkaa että kuukauden välein tarttis olla värjäämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, juu muuttuu tosiaan aika paljon eri näköiseksi kun tukka on ponnarilla... ja täytyy tosiaan harkita noita raitoja ;)! Kyllä mä nyt yritän sinnitellä tän epätasaisen vaiheen ohitse...

      Poista
  2. Oi sinua onnellista, kun sulla on luonnostaan noin ihanan värinen tukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha... no tosiaan, voihan tästä tykätäkin :P. On tää kyllä aika harmaa jos ei aurinko kivasti osu kohdalle...

      Poista
  3. Hyvältähän se näyttää ja vaihtelua saat näköjään aika paljon helposti aikaan :)

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig