Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Hikeä, p*skaa ja kyyneleitä... sekä kauniita maisemia

Katselin näitä kuvia ja mietin kädet poskilla että mitä tästä retkestä kertoisin. Tässä totuus:

Oliver astui hevosen paskaan kun olimme kävelleet noin 50 metriä. Hänen kengästään se levisi minun housuilleni, takilleni sekä hanskoihin. Niin ja tietenkin myös Oliverin housuille. Carlos oli jo ihan valmis palaamaan autolle, mutta minä vanhana partiolaisena pyyhin enimmät läheltä löytyneeseen lumikasaan ja sanoin että mitä se täällä metsässä haittaa! 

Ei aikaakaan kun tie muuttui mutavelliksi, tehden rattaiden työntämisestä sen verran raskasta puuhaa, että parempi olisi ollut olla raahaamatta niitä sinne metsään ollenkaan. Eihän se Oliver niissä edes istunut. Tietenkään. Löysimme mahtavia puroja ja putouksenkin, joihin taapero olisi sukeltanut alta aikayksikön jos ote olisi irronnut. Kävelimme metsätietä eteenpäin kunnes ylämäki kävi niin jyrkäksi ja mutaiseksi, että eteneminen kävi järjettömäksi puuhaksi. 

Päätimme palata takaisin ja pysähdyimme hengähtämään hienon kallioseinämän luokse. Iso kaunis hevonen kopotteli ohitsemme. Oliverin oli tarkoitus vetää päikkärit rattaissaan, mutta hänen irroittaminen ojan reunalta paluumatkalle onnistui vain itkupotkuraivareiden myötä, jotka jatkuivat autolle asti. Vastaantuleva naisihminen katsoi minua myötätuntoisella ja huvittuneella ilmeellä. Lopulta olimme kaikki kolme (plus rattaat ja auto) mudassa ja paskassa ja hiessä. Lopulta Oliver nukkui neljän tunnin päikkärit ja me pesimme pyykkiä ja kävimme suihkussa. 

Mutta tulipahan metsäiltyä ja kuntoiltua. Meikon alue on kaikesta huolimatta niin ihana että kohta uudestaan!






Fuimos al bosque. Nos llenamos de lodo y mierda de caballo. Vimos arroyos, un salto y... un caballo. Oliver no quería regresar e hizo una rabieta bestial. Se tiró al suelo a gritar. Nos hizo sudar cargandolo todo el camino al carro. Al final se rindió en el asiento de atrás y durmio una siesta de cuatro horas. Pero el bosque... muy bonito! 
SHARE:

8 kommenttia

  1. Voi ei, ei kuulosta kovin rentouttavalta, mutta voi olla että vähän hörähdin ääneen käännöksen alkusanoille... :---)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah. No, ei kyllä ollut kovin rentouttavaa mutta itse olin jotenkin kovin zenmäisellä tuulella ja koko homma vaan nauratti, joten hyvät muistot jäi :D. Todettiin että tästä se raivarikausi vasta alkaa eli hyvä harjoitella siellä metsän rauhassa. Hah. Mut paska haisee aina paskalle :/.

      Poista
  2. :P Auttaako yhtään, jos tähän väliin kerron, että olen kuullut, että jos astuu pa**aan, se tuottaa onnea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ni! Jes! Sitä tänne kiitos siis! :))

      Poista
  3. Hahaha, voi ei! Ainakin ehdit ottaa kauniita kuvia teistä ja metsästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Mä olin hyvin tyytyväinen reissuun ku pääsin sentäs vähän kuvailemaan kun O keskittyi niihin vesileikkeihinsä... (Carlokselle tais siis olla vähän stressaavampi retki kun hää juoks perässä..) :D

      Poista
  4. Aikamoinen metsäreissu! Tämä oli kaikesta paskaisuudestaan huolimatta varsin viihdyttävää lauantai-illan lukemista, viinilasillisen kera tietty :) Kuvat ovat joka tapauksessa taianomaisia, tykkään!

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig