Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Älä osta mitään

En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka kiintyy tavaroihin, vaatteisiin tai muuhun materiaan. Minulle on ollut välillä liiankin helppoa hankkiutua eroon kamoistani antamalla niitä eteenpäin, viemällä kierrätykseen tai heittämällä roskiin. En ole teinivuosien jälkeen myöskään viihtynyt kovin hyvin vaatekaupoissa taikka varsinkaan marketeissa, enkä myöskään kirppareilla (se haju!). Tämän vuoksi minun on ehkä keskivertoa helpompi olla ostamatta mitään. En silti voi ymmärtää ihmisten ostomaniaa, varsinkaan sellaisten fiksujen ihmisten, jotka ymmärtävät miten paljon kulutustottumuksemme rasittavat maapalloamme. Olinkin siis hieman ahdistunut lukiessani Visuaalisesti Vaativan blogista juuri järjestetystä bloggarikirppiksestä ja siellä vallinneesta kaaoksesta ja tavaran paljoudesta. Onneksi sentään juuri tuon kyseisen blogin fiksu tyyppi päätti itsekin tuon kokemuksen jälkeen muuttaa hieman kulutustottumuksiaan.


Olen välillä myös hieman pyöritellyt silmiäni lukiessani joidenkin bloggareiden ostolakoista, sillä omaa elämääni ajatellen sellainen tuntuu aivan tarpeettomalta. Enhän minä nytkään osta paljon mitään. Onko tosiaan ostamatta oleminen yleisesti ottaen niin vaikeaa? En voi kuitenkaan väittää itseäni miksikään kulutusmarttyyriksi, sillä vaikka olenkin tiedostava kuluttaja, on jatkuvassa "ostolakossa" eläminen myös pakotettua eikä vain omavalintaista. Minulla ei ole varaa tuhlata. 



Olen kyllä erittäin pätevä rahan kuluttaja. Jos minulla olisi tukku rahaa, pääsisin siitä kyllä hyvin helposti eroon. En ole hyvä säästämään, enkä saa mitään kiksejä siitä että pihistelisin rahan suhteen. Elän mieluummin nyt kuin ehkä sitten joskus. Tietenkin osittain siksi olenkin juuri nyt tällä pakotetulla nollaosotoskuurilla. Opiskeluaikojeni kuluttamiseni kun on ollut suurempaa kuin tuloni ja nyt on aika maksaa takaisin. Ulkomailla opiskelu sekä lentely ees taas ja sinne sun tänne on sekin ollut kallista puuhaa, eikä sen suhteen yhtään vähempää palloa kuormittavaa kulutusta kuin mikään muukaan. 


Nyt kun olen siirtynyt huithapelin opiskelijan roolista työssäkäyvän maksajan rooliin, on ollut hyvin helppoa huomata miten paljon turhiin asioihin rahaa kuluu. Olenkin siis rankalla kädellä vähentänyt ihan kaikesta; vaatteista, kosmetiikasta, sisustamisesta, elektroniikasta, palveluista ja jopa turhista ruokaherkutteluista. Näyttää siltä, että voisin vuoden lopulla tehdä lyhyen listauksen asioista joita tämän vuoden aikana on tullut itselleni ostettua. Sanon itselleni, sillä siitähän ei mitenkään pääse yli eikä ympäri, että lapsukainen kasvaa sellaista vauhtia, että vuoden aikana hänen romppeensa vaihtuvat kerran jos toisenkin. Onneksi kuitenkin lasten vaatteiden ja muiden juttujen kierrätys toimii erityisen helposti... Kamaa suorastaan vain tulee ovesta sisään (ja silti niitä kurahousuja ja kumisaappaita on lähdettävä kaupastakin ostamaan)! 

Jos en ihan väärin muista, tänä vuonna en ole ostanut itselleni mitään muuta kuin pipon sekä lumilaudan, jonka sain käytettynä kaverilta. No, ehkä olen dödön sekä shampoopullon ostanut, mutta muuten olen kyllä kuluttanut tänä vuonna vähemmän kuin koskaan elämässäni.
Vaikka rahatilanteemme toivottavasti tuleekin vähitellen normalisoitumaan kun perheessä on taas vaihteeksi yhden palkansaajan sijaan kaksi, toivon että kulutukseni pysyisi lähes yhtä vähäisenä kuin tähänkin asti. Tämän jälkeen osaan harkita hieman paremmin ihan kaikkea kulutustani,  reissaamisista ja kahvilakäynneistä lähtien. Olen jo useamman vuoden ollut sitä yksissä ja samoissa kengissä kulkevaa tyyppiä, jota jotkut tyylikkäät ihmiset varmasti katsovat pitkin nenänvartta, mutta sama se, itse olen paljon tyytyväisempi kuluttaessani vähemmän ja keskittämällä energiani aivan muihin, vähemmän materialistisiin asioihin. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että paheksuisin ihmisiä jotka ostavat asioita joita ei ihan välttämättä tarvitsisikaan. Varmasti tulen itsekin ostamaan monet jutut joiden tarpeellisuus on kyseenalaistettavissa, mutta olisi ihan mahtavaa, jos edes  hieman enemmän harkitsisimme. Ei voi kuin toivoa, että yleinen kulutusvimma alkaisi mahdollisimman pian laantumaan, sillä eihän tämä kulutusjuhla mitenkään voi enää kauan jatkua, pallommehan on jo nyt niin saastunut, että kiinalaiset eivät voi kohta enää hengittää! 

Olisi niin mahtavaa keksiä joku virtuaalinen vastine ihmisten ostoholismille... joku juttu josta tulisi niin trendikästä, että varsinaisen materian ostaminen olisi jo ihan noloa hommaa! 

Silti sitä tavaraa vaan tuntuu löytyvän...


¨
Ropa, decoraciones, aparatos, utensilios... tantas cosas, cosas y cosas. Cuándo será que dejemos de necesitar tanta materia en nuestras vidas? Es tan difícil tirar una línea entre lo que es necesario e inecesario? Realmente es tan adictivo adquirir cosas? Yo por mi parte, poco a poco estoy aprendiendo a vivir sin comprar, hasta que realmente lo necesite. 
SHARE:

14 kommenttia

  1. Jes mikä kirjoitus! Just noin. Olen tismalleen samaa mieltä ja kulutuskin kovin samankaltaista.
    Ystäväpiirissämme on suurin osa sellaisia, jotka edes jollakin tapaa miettii kuluttamistaan. Sitten se yllättää jotenkin mut aina, että niitä jotka kerskakuluttaa on myös PALJON. Kaikenmaailman muoti- ja sisustusblogit on tosi suosittuja, siis myös ne sellaiset joissa ei mietitä eettistä kuluttamista pätkääkään. Lorealit vilkkuu jos jossakin sivun laidassa ja Ikeaan mennään, kun halvalla saa.
    Luonto, siitä saa ilmaiset elämykset aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kun oot samaa mieltä, Agaba! Juuri näin, toivotaan että yhä useampi tämän oivaltaa..

      Poista
  2. Oon samaa mieltä. Mä toisaalta kyllä kiinnyn tavaroihin ja vaatteisiinkin joskus vähän liikaa, niin että käytän ne ihan puhki :D Kaikki kulutushysteria saa mut hulluksi, onneksi Nico on vielä kulutuskriittisempi, eikä yleensä edes anna mun mennä sisälle kauppoihin. ;) Jotenkin nyt taas Suomeen muutettua tää juttu pomppasi enemmän silmille, kaikilla pitää nykyään olla moccamasterit ja sitä sun tätä. Ehkä tän mun asenteen takia kaikki muotijutut ja lause "mut tää on nyt muotia" saa mulla aina niskakarvat pystyyn ja päässä kiehumaan. En ikinä laittais päälleni jotain vain sen takia, että se on nyt muotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mahtavaa että itselläni on enemmänkin näitä kulutuskriittisiä ystäviä eksynyt ympärille.. .se tekee omasta olosta helpompaa kaiken tämän kulutushuulluuden keskellä...

      Poista
  3. Minä heräsin ajatukseen, että itse asiassa tavaroista pitäisi päästä eroon siivotessani isäni kuoleman jälkeen vanhempieni yli 200 neliön asuntoa, johon oli kertynyt tavaraa n. 40 vuoden ajalta. Jotenkin sen tehtyäni minulle kolahti, että minun jälkeeni kukaan ei joudu tuollaista tekemään. Sittemmin mukaan tuli idea, että jos voisin eläkkeelle jäätyäni viettää pitempiä aikoja välillä jossain muussa maassa, niin olisi fiksua, että tavaraa olisi mahdollisimman vähän, koska mitä niitä sitten kotona tarvitsisi, jos olisi poissa. Sapattivapaani tiimoilta innostuin myös netin Vuosi ilman uusia vaatteita hankkeesta, ajattelin, että se osaltaan kivasti rahoittaa tuota vapaata. Mutta kauan se kestää, että vaatteiden ja kirjojen määrä kotona oikeasti vähenee, vaikka määrät eivät olekaan enää vuosiin kasvaneet.
    Juttujani aiheesta minimalismi voi halutessaan lukea täältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä Pirkko! Ja näin se tosiaan on, että vaikkei sitä tavaraa ympärilleen erityisesti keräisi, niin kyllä siinä aikaa menee että sen materian (tarpeen) vähenemisen huomaa muutenkin kuin päänsä sisällä...

      Poista
  4. Olen kyllä niin samoilla linjoilla kanssasi kulutuksen suhteen, mutta silti jotenkin tykkään aina silloin tällöin shoppailla, mutta olen kyllä sellainen jahkailija kaupoissa :D hyvä vaan, niin tulee ainakin harkittua joka ostos. Nyt aika tiiviin muuttotahdin takia olen ihan ahdistunut kaikesta tavaramäärästä, että miksi sitä tavaraa kertyy näin paljon! Ja minähän en siis edes omista mitään kovin "suurta" esim. telkkaria tai huonekaluja tällä hetkellä. Ja itseäni kyllä ahdistaa erityisesti jotkut muotiblogit, kun tuntuu, että niillä bloggaajilla on valtavat kenkä-,laukku- ja vaatevarastot! Sen olen onneksi nyt tajunnut, mitä vanhemmaksi tulen, että ei se uusi kenkäpari kovin onnelliseksi pidemmän päälle tee. äinvastoin, minusta tuntuu, että kaikki materia vain "kuormittaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon samaa mieltä materian kuormittamisesta ja siitä että eritoten joidenkin bloggaajien laukku- yms.varastot tosiaankin ahdistaa! Miten ikimaailmassa kukaan voi kokea sellaisen tarpeelliseksi.. tai niin ihannoitavaksi, että sitä kehtaa julkisesti mainostaa..

      Poista
  5. Tekstisi voisi olla minun kirjoittama :) Samaistun täysillä! Itselle tulee ostettua tosi harvoin vaatteita ja ne mitä ostan, harkitsen tosi tarkkaan. Meillä on kolme lasta ja kierrätetään lapselta toiselle, sekä sukulaisten/ystävien kesken. Jos rahaa olisi enemmän, laittaisin luultavasti kotiamme enemmän oman näköiseksi ja kotoisammaksi. Toisaalta jos ostan kotiin jotain, on sekin tarkoin harkittua, enkä kyllästy ja ostele muuten vaan uusia huonekaluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kuulla Sonja! Teillä tuntuu olevan hyvällä mallilla asian suhteen... ja tästä huolimatta minäkin mielelläni kotia laitan jne.. myös ammattini pyörivät esteettisyyden ja kuluttamisen ympärillä, joten näitä asioita on tullut pohdittua paljon ja olen edelleen sillä kannalla että esteettisyys on mielelle tärkeää, mutta kunhan se ei johda turhaan kuluttamiseen...

      Poista
  6. Samaistun - meillä on kans tuo yksi palkansaaja kuvio ja sit opintolainat. Äh. En väitä ettenkö hemmottelisi itseäni tai ostelisi joskus ihan turhuuksiakin (tänäkin kuussa meikkejä ja hieronta...), mutta onhan se turhanostelu huimasti vähentynyt nyt. Ja saisi vähentyä edelleenkin, ja lisäksi tavarat vähentyä, sillä oikeasti MITÄÄN en tarvitse. En mitään. Kaikkea on ihan tarpeeksi ja liiankin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta hieronta, ah! Mun mielestä palveluihin kuluttaminen on paljon parempi asia ja mielelläni itsekin kävisin säännöllisesti hieronnassa... mutta hienoa että itse tiedostat sen että mitään et tarvitse. Monet kun kuvittelevat koko ajan tarvitsevansa kaikkea..

      Poista
  7. Meillä on tässä muuton myötä mietitty kovasti myös mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ei, ja iso kasa kamaa tuli roudattua kierrätykseenkin. Nyt kun tilaa on paljon enemmän kotona kuin koskaan aikaisemmin, tarve täyttää se tila nostaa aina välillä päätään, mutta sitten iskee juuri tuo kulutus ahditus, miksi tänne pitäisi oikeasti ostaa mitään? Tyhjä tilahan on juuri hyvä vaikka lasten kanssa jumppailuun :) Tosi ajatuksia herättävä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit Satu! Ja niinpä, ei sitä kaikkea tilaa tarvitse täyttämällä täyttää. Kunhan malttaa, niin kyllä se tila vähitellen tarpeen mukaan täyttyy. Se tosiaan on vähän hullua että tilaa tosiaan pitäisi täyttämällä täyttää!

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig