En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka kiintyy tavaroihin, vaatteisiin tai muuhun materiaan. Minulle on ollut välillä liiankin helppoa hankkiutua eroon kamoistani antamalla niitä eteenpäin, viemällä kierrätykseen tai heittämällä roskiin. En ole teinivuosien jälkeen myöskään viihtynyt kovin hyvin vaatekaupoissa taikka varsinkaan marketeissa, enkä myöskään kirppareilla (se haju!). Tämän vuoksi minun on ehkä keskivertoa helpompi olla ostamatta mitään. En silti voi ymmärtää ihmisten ostomaniaa, varsinkaan sellaisten fiksujen ihmisten, jotka ymmärtävät miten paljon kulutustottumuksemme rasittavat maapalloamme. Olinkin siis hieman ahdistunut lukiessani Visuaalisesti Vaativan blogista juuri järjestetystä bloggarikirppiksestä ja siellä vallinneesta kaaoksesta ja tavaran paljoudesta. Onneksi sentään juuri tuon kyseisen blogin fiksu tyyppi päätti itsekin tuon kokemuksen jälkeen muuttaa hieman kulutustottumuksiaan.
Olen välillä myös hieman pyöritellyt silmiäni lukiessani joidenkin bloggareiden ostolakoista, sillä omaa elämääni ajatellen sellainen tuntuu aivan tarpeettomalta. Enhän minä nytkään osta paljon mitään. Onko tosiaan ostamatta oleminen yleisesti ottaen niin vaikeaa? En voi kuitenkaan väittää itseäni miksikään kulutusmarttyyriksi, sillä vaikka olenkin tiedostava kuluttaja, on jatkuvassa "ostolakossa" eläminen myös pakotettua eikä vain omavalintaista. Minulla ei ole varaa tuhlata.
Olen kyllä erittäin pätevä rahan kuluttaja. Jos minulla olisi tukku rahaa, pääsisin siitä kyllä hyvin helposti eroon. En ole hyvä säästämään, enkä saa mitään kiksejä siitä että pihistelisin rahan suhteen. Elän mieluummin nyt kuin ehkä sitten joskus. Tietenkin osittain siksi olenkin juuri nyt tällä pakotetulla nollaosotoskuurilla. Opiskeluaikojeni kuluttamiseni kun on ollut suurempaa kuin tuloni ja nyt on aika maksaa takaisin. Ulkomailla opiskelu sekä lentely ees taas ja sinne sun tänne on sekin ollut kallista puuhaa, eikä sen suhteen yhtään vähempää palloa kuormittavaa kulutusta kuin mikään muukaan.
Nyt kun olen siirtynyt huithapelin opiskelijan roolista työssäkäyvän maksajan rooliin, on ollut hyvin helppoa huomata miten paljon turhiin asioihin rahaa kuluu. Olenkin siis rankalla kädellä vähentänyt ihan kaikesta; vaatteista, kosmetiikasta, sisustamisesta, elektroniikasta, palveluista ja jopa turhista ruokaherkutteluista. Näyttää siltä, että voisin vuoden lopulla tehdä lyhyen listauksen asioista joita tämän vuoden aikana on tullut itselleni ostettua. Sanon itselleni, sillä siitähän ei mitenkään pääse yli eikä ympäri, että lapsukainen kasvaa sellaista vauhtia, että vuoden aikana hänen romppeensa vaihtuvat kerran jos toisenkin. Onneksi kuitenkin lasten vaatteiden ja muiden juttujen kierrätys toimii erityisen helposti... Kamaa suorastaan vain tulee ovesta sisään (ja silti niitä kurahousuja ja kumisaappaita on lähdettävä kaupastakin ostamaan)!
Jos en ihan väärin muista, tänä vuonna en ole ostanut itselleni mitään muuta kuin pipon sekä lumilaudan, jonka sain käytettynä kaverilta. No, ehkä olen dödön sekä shampoopullon ostanut, mutta muuten olen kyllä kuluttanut tänä vuonna vähemmän kuin koskaan elämässäni.
Vaikka rahatilanteemme toivottavasti tuleekin vähitellen normalisoitumaan kun perheessä on taas vaihteeksi yhden palkansaajan sijaan kaksi, toivon että kulutukseni pysyisi lähes yhtä vähäisenä kuin tähänkin asti. Tämän jälkeen osaan harkita hieman paremmin ihan kaikkea kulutustani, reissaamisista ja kahvilakäynneistä lähtien. Olen jo useamman vuoden ollut sitä yksissä ja samoissa kengissä kulkevaa tyyppiä, jota jotkut tyylikkäät ihmiset varmasti katsovat pitkin nenänvartta, mutta sama se, itse olen paljon tyytyväisempi kuluttaessani vähemmän ja keskittämällä energiani aivan muihin, vähemmän materialistisiin asioihin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että paheksuisin ihmisiä jotka ostavat asioita joita ei ihan välttämättä tarvitsisikaan. Varmasti tulen itsekin ostamaan monet jutut joiden tarpeellisuus on kyseenalaistettavissa, mutta olisi ihan mahtavaa, jos edes hieman enemmän harkitsisimme. Ei voi kuin toivoa, että yleinen kulutusvimma alkaisi mahdollisimman pian laantumaan, sillä eihän tämä kulutusjuhla mitenkään voi enää kauan jatkua, pallommehan on jo nyt niin saastunut, että kiinalaiset eivät voi kohta enää hengittää!
Olisi niin mahtavaa keksiä joku virtuaalinen vastine ihmisten ostoholismille... joku juttu josta tulisi niin trendikästä, että varsinaisen materian ostaminen olisi jo ihan noloa hommaa!
¨
Ropa, decoraciones, aparatos, utensilios... tantas cosas, cosas y cosas. Cuándo será que dejemos de necesitar tanta materia en nuestras vidas? Es tan difícil tirar una línea entre lo que es necesario e inecesario? Realmente es tan adictivo adquirir cosas? Yo por mi parte, poco a poco estoy aprendiendo a vivir sin comprar, hasta que realmente lo necesite.
