Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Vaikka päiväkotialoitus on perseestä, aamulla paistaa taas aurinko!

Aurinkoiset aamut saavat minut niin hyvälle tuulelle, että kaikki negatiiviset ajatukset kaikkoavat mielestäni kokonaan. Ainakin hetkeksi. Tänään on ollut muutenkin hyvä päivä, on ollut niin helppoa keskittyä niihin asioihin jotka tekevät onnelliseksi juuri nyt, tässä hetkessä ja aina. Oma pieni perhe. Se, että saamme olla yhdessä.  

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aikamoista kestävyysurheilua. Olemme harjoitelleet päiväkodissa käymistä, kohtalaisen huonolla menestyksellä. Flunssat ja mahapöpöt tarttuivat mukaamme alta aikayksikön ja minun töihinpaluuni kesti yhden ainoan aamupäivän. 

Muuten päiväkoti vaikuttaa ihan mukavalta paikalta ja sen työntekijät motivoituneilta ja hyviltä tyypeiltä. Lapset tosin ovat kliseisen vaaleanpunaisia ja sinisiä (ja Oliverin punainen haalari aiheutti hämmentyneitä ajatuksia eräänkin pienen tyttösen päässä). Vähintään joka toisella valuu räkä ja kaula on paljaana tai korva tulee ulos piposta. Ensimmäisenä aamuna yksi taaperoista lipitti kuravettä hiekkalaatikossa maaten ja toisena aamuna toinen innostui tuuppimaan Oliveria aina kun hoitajan silmä vältti. Flunssilta, kuhmuilta ja ripuleilta on siis mahdotonta välttyä. 

Minun poissaollessani Oliver ei syö eikä paljoa muuta tee kuin istu jonkun aikuisen sylissä. Palatessani poskella on kyynel ja naama mutristuu maailman surkeimpaan "mamma miksi minut hylkäsit"-ilmeeseen. Aamulla häivyn paikalta joko salaa tai hirveän huudon säestyksellä.

Ensi viikolla kuitenkin uudestaan, kunhan vain räkätauti saadaan kunnolla selätettyä (jotta saadaan uusi tilalle...). Hiljaa hyvä tulee. 




¨
Las mañanas soleadas me hacen olvidar todas las dificultades de la vida y recordar las cosas buenas, las cosas que me hacen feliz. Mi pequeña familia. Que podamos estar juntos los tres. 

El comienzo de la guardería de Oliver no ha sido nada fácil, pero eso era de esperar... Ya se nos pegaron las gripes que andan rondando por allí y aquí estamos en recuperación para volver al combate en la semana que viene!
SHARE:

6 kommenttia

  1. Ihana poika, huiput hiukset! Tsemppiä , pian huomaatte , että vuosi on mennyt! Mekin taisteltiin nuo kaikki pöpöt , yhteensä kaksi viikkoa ja töistä olin paljon poissa, toisinaan lähdin kesken duunipäivän. Nyt menee paremmin ja aurinko <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rea <3!
      Tänään oli taas päiväkotipäivä, eli eiköhän tää tästä ;)

      Poista
  2. Tsemppiä päiväkoti-elämään Oliverille ja äidillekin.Oman lapsukaiseni meni tarhaan jo 7-kuukauden ikäisenä ja alussa oli kyllä vaikeaa,mutta sitten siihen totuttiin:Ihana mutrusuu kolmannessa kuvassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael! Eiköhän tosiaan Oliverkin vähitellen totu päiväkotielämään :)...

      Poista
  3. No voihan kökkeröinen sentään. Alkuvaikeuksien jälkeen se sitten meneekin kuin vettä vaan, eikös juu :).
    Iloa ja valoa sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti! Kiitos Agaba ja sitä samaa sinne! :)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig