Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Miltä tuntuu kun ei ole kahteen vuoteen kunnolla nukkunut?

Luin tuossa juuri Emman blogista kolmevuotiaan unikoulusta. Koska huonot unet ovat olleet myös minulle arkea jo kaksi vuotta, päätin kaivella puhelimeni muistikirjan syövereistä esiin joitain niitä keskellä yötä ylös rustattuja ajatuksia aiheesta (sillä kyllä, joskus uni on vielä niin kaukana, että saan jopa aikaiseksi kirjattua niitä postausideoita ja muita kuningasideoita ylös).


Oikeastihan juuri tällä hetkellä minä nukun ihan hyvin, mutta tiedän että paremminkin voisi mennä. Tällä hetkellä pikkutyypin nukahtamiseen kuluu ehkä 15 minuuttia, kun vielä hetki sitten se saattoi olla 115 minuuttia. Vähintään kolme kertaa herään kesken unieni tuon pienen ihmisen vaatimuksesta, joista tosin yksi kerta on aina se pakollinen lääkkeenanto joka tapahtuu noin kahdeksan tunnin välein (ja lapsukainen tietenkin viihtyy vaakatasossa sen kymmenen tuntia, jonka vuoksi lääkettä on pakko antaa myös kesken unien). Herra kuningas myös nukkuu edelleen meidän välissämme, usein myös kliseisesti poikittain x-asennossa, sekä vaatii nukahtamiseen minun tai edes papin (siis isin, eikä kirkonmiehen) läsnäolon. 


Joskus lähitulevaisuudessa myös meillä taitaa siis tulla unikoulu ajankohtaiseksi asiaksi, mutta niinkuin ei Emmakaan, en minäkään väkisin, vaan sitten kun sen on mahdollista sujua yhtä hyvin kuin heidän tapauksessaan. Juuri nyt on tarpeeksi muitakin asioita joiden kanssa taistella...


Tässä kuitenkin ajatuksenvirtaa niiltä astetta väsyneemmiltä hetkiltä:

Miltä tuntuu kun ei ole nukkunut kunnolla kahteen vuoteen? 

-Alkaa epäillä omaa harkintakykyään ja järjentilaa

- Nukkuminen ei enää edes onnistu...

-ja kun onnistuu, nukkuisi vaikka koko päivän!

-Lapsen päikkäriaikaan nukahtaa ennen lasta...

- ja havahtuu siihen kun lapsi on lähtenyt pois sängystä ja leikkii radiolla, puhelimella, kaukosäätimellä tai ehkä jopa omilla leluillaan jotka on ehtinyt kipata kopasta ja heitellä ympäri huonetta

-Unohtaa yli puolet asioista joita piti tehdä päivän aikana

-Tuntee itsensä täydeksi luuseriksi

-Ei osaa keskittyä mihinkään asiaan 

-Välttelee kaikkia pakollisia hoidettavia asioita yli sen viimeisenkin pisteen

-Löytää itsensä tekemästä netissä adhd-testejä, saaden tulokseksi suosituksen tohtorin luokse hakeutumisesta

-Näyttää 10 vuotta vanhemmalta kuin kaksi vuotta sitten!


Kaikesta huolimatta, en koe itseäni sekopääksi, enkä kymmentä vuotta vanhemmaksi, enkä muutenkaan huonoksi äidiksi (vaikka tästä kaikilla saa tietenkin olla omat mielipiteensä) ja olen tyytyväinen siitä että varsinkin nyt kevätauringon paistaessa herään aamulla virkeänä ja innokkaana uuteen päivään!


Yksi asia kerrallaan. Eilen oli jopa paljon parempi päivä päikkärissä. Oliver taisi löytää itsellensä pienen ystävän eikä enää itkenyt kun saavuin noutamaan. Oli jopa nukahtanut päikkäreille ihan itsekseen ja vain parin kyyneleen jälkeen!





¨

Llevo ya dos años sin haber dormido bien... A veces siento que me estoy volviendo loca por falta de descanso pero pensandolo bien, la cosa no va tan mal. Quizás me veo más vieja y a veces no actuo como una gente pensante por el cansancio eterno, pero por lo menos en este momento me siento descansada y con energía. Poco a poco las cosas van cambiando y vamos superando los retos uno por uno. Ya vendrá el tiempo cuando el pequeño aprenda a dormir sus noches sin ninguna interrupción!
SHARE:

2 kommenttia

  1. Kovasti sympatiaa taalta <3 Tuo ajatuksenvirta kuulostaa kovin tutulta! Nykyaan nukun jo paremmin, mutta pari vuotta sitten olin vaiheessa, jossa mietin, etta kannattaako minun nukkua ollenkaan, kun kohtahan heraan kuitenkin. Eli siis jotenkin ajattelin ettei kannata edes menna nukkumaan! Logiikka oli aika kaukana tuollaisista mietteista :D Kaikkea se unenpuute teettaa.

    VastaaPoista
  2. Uh, kiitos Sugar <3! Onneksi olet jo päässyt paremmille unille! Meilläkin on jo pahin selätetty, nykyään ehtii hyvin jo näkemään uniakin ;). Toista se oli silloin kun heräiltiin tunnin välein... mutta vielä tosiaan on matkaa täysiin yöuniin. No, aika kuluu kovin nopeaan, eli eiköhän se tästä ;).

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig