Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Missä on Suomen Shangri-La?

Sen jälkeen kun kävin piipahtamassa tuolla naapurimaan puolella, Åren pienessä kyläpahasessa, on mieleeni hiipinyt taas kerran kaipuu jonnekin omaan utopistiseen Shangri-Lahan, paikkaan jossa kaikki olisi kuin kauneimmasta elokuvasta. 

Olen itse kotoisin pienestä 8000 ihmisen tuppukylästä, joten tiedän kyllä että elämä pienellä paikkakunnalla on varsin helposti kaikkea muuta kuin harmonista elon helinää. Jos totta puhutaan, niin teini-ikäisenä haaveilin herkeämättä häipyväni paikkakunnalta niin pitkälle kuin vain pääsisin... ja aika pitkällehän sitä tulikin lähdettyä, kun 16-vuotiaana läksin Karibian auringon alle enkä enää kotipaikkakunnalle asumaan palannut. 



Vaikka omien lapsuuskokemuksieni myötä pikkukaupungin ihmiset tuntuivatkin lähinnä ilkeiltä, juoruilevilta viikonloppujuopoilta, niin kai se elämä pienellä paikkakunnalla on rutkasti hyviäkin muistoja (sekä hyviä ihmissuhteita) mieleeni jättänyt, sillä kuinkas muutenkaan kaipuuni tuollaiseen yhteisöllisempään elämään tiiviissä ympäristössä olisi niin kova. Välillä ajattelen, ettei sellaista hyvää yhteishenkeä ja yhteisöllisen elämän hyvää fiilistä kombinoituna kauniiseen ympäristöön vain voi olla olemassa muualla kuin elokuvissa. Sitten kuitenkin olen saanut kokea niitä pieniä hetkiä, pieniä pintaraapaisuja tuollaiseen elämään, josta vain haaveilen. Näin minulle kävi juuri Åressa, sekä myös viime kesänä reissullamme Etelä-Ranskassa. Ehkä se sittenkin on todellista. 



En tiedä mikä suomalainen paikkakunta olisi lähinnä tuota kuvitelmieni kotikylää, tarjoten jopa ohikulkijalle samanlaisia ahaa-elämyksiä jollaisia nuo årelaiset intohimoisuudellaan ja ystävällisyydellään minut saivat tuntemaan. Aivan toisella tapaa kuin mihin omassa lähiympäristössäni olen tottunut, ihmiset siellä jylhien maisemien keskellä tuntuivat nauttivan elämästään ja työstään, oli se sitten ravintolan tarjoilijana, hiihto-oppaana taikka olutpanimon omistajana. Se hyvä olo vain välittyi läpi sen ruotsalaisen ystävällisyyden niin hyvin, että vieläkin mietin kuinka coolia olikaan, kun esimerkiksi kokki aivan toisesta ravintolasta syöksyi apuun ja tuli tarjoilemaan meille illallista vuorossa olleen tarjoilijan sairastuttua. 



Totta taikka pelkkää turistin harhakuvitelmaa, en vain voi olla kaipaamatta myös meille tuollaista ympäristöä jossa elää ja työskennellä. Nyt kun teen itse taas paluuta täyspäiväiseen työelämään, on nämä asiat väkisinkin kovin pinnalla mielessäni. Jokapäiväinen rullaaminen pitkin pääkaupunkiseudun kehäteitä, ruman toimistorakennuksen, päiväkodin sekä markettien välillä ei vain tunnu sellaiselta arjelta johon haluaisin tämän yhden elämänkokemukseni käyttää. Nykyisessä asuinpaikassani sentään on luonto lähellä, sekä naapurit jotka tunnen nimeltä, mutta riittääkö se? 

Niin vain pako kauemmas pääkaupungista alkaa lähennellä uusia sfäärejä mitä korkeammalle ikävuoteni kohoavat. Ei vain ole kovin helppo yhdistää kaksikulttuurisen perheen elämää suomalaiseen maaseutuun... jos työtä ja sosiaalista elämää on vaikea löytää jopa pääkaupungista, olisi aika lottovoitto löytää sitä meille molemmille jostain tuppulasta. Ehkä minä siis vain kiidän pitkin kehäteitäni ja haaveilen loppuelämäni asuvani ties missä Åressa tai Ojaissa. Tai ehkä otamme tulevaisuudessa riskin ja harppaamme vielä askeleen edemmäs länttä ja muutamme vaikka Fiskariin...


¨
Soñando con vivir en un pueblo pequeño y bonito como en las películas... Serán de verdad o de mentira esos sitios donde la gente convive en buena onda, siendo felices en un ambiente rural, sin tanto ajetreo y desinterés como en nuestro entorno urbano? Estoy en búsqueda de ese lugar que podría ser nuestro Åre u Ojai. 
SHARE:

2 kommenttia

  1. Onpas pikkumies kasvanut! Ihania kevätaurinkokuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja! Ja kyllä, niin se tuokin pötkylä vaan kasvaa (vaikkei juuri mitään söisikään) niin että välillä aina hämmästyy!

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig