Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Metsä metsämpi metsin

Jotenkin tuntuu, että metsäilystä on tullut yhtäkkiä kauhean suosittua. En tiedä onko minulla vain vääristynyt näkökulma asioihin ja metsäretkeily onkin in vain omassa ympäristössäni, mutta jokatapauksessa minusta on ollut hassua huomata kuinka niin moni maailmanmatkaaja onkin nyt löytänyt itsestään sen pikku partioilaisen, aloittaen syöksyn erikoisten kaukokohteiden sijaan (tai niiden ohella ainakin) kansallispuistoihin ja lähimetsiin fiilistelemään lähiseudun luonnon kauneutta. Sitä maisemaa, joka on seissyt siinä vieressä aina.

Niin, älkääkä ymmärtäkö väärin, minusta tämä on vain hyvä asia. Kunhan vaan päivittelen tällaisten buumien ja vastareaktioiden syntymistä, sekä sitä kuinka itsekin olen juuri näiden asioiden keskellä.

En muista missä yhteydessä se oli ja kuka sen sanoi, mutta joku vanhempi ja viisaampi ihminen jossain lukemassani jutussa totesi jo muutama vuosi takaperin, kuinka matkailun aika olisi pian ohitse. Se jäi jotenkin kaivertamaan mieltäni, sillä sitä oli niin vaikea ajatella todeksi muuten kuin siinä tapauksessa, että eläisimme sellaisia aikoja jolloin matkailu olisi jollain (tai monella) tapaa hengenvaarallista. Mitä jos se nyt sitten alkaakin olla totta ja matkailu onkin kohta ihan huono juttu, pelkästään jo siitä syystä että ihmiset kollektiivisesti kyllästyvät koko touhuun? 

No, ehkä asia on kuitenkin niin että itse olen kolmekymppinen ja samalla sosiaalinen ympyränikin alkaa ikääntyä sen verran, ettei sellaista kovaa menoa maailmalla enää yksinkertaisesti jaksa tai kykene niin paljoa (kun on ne lapset, asuntolainat, mitkälie), jonka seurauksena katse alkaa suuntautua takaisin siihen omaan lähiympäristöön, jolloin sen kauneuskin on paljon helpompi havaita.



Oli miten oli, tämä jonkinlainen downsiftaus on ollut yksi keskeisiä asioita omassa elämässäni. Ei sen vuoksi että olisin kyllästynyt reissailuun, vaan yksinkertaisesti siksi että elämä on asettanut minulle eteen sellaisia tilanteita, joiden seurauksena on ollut tarpeellista löytää onnellisuus läheltä. Vaikka välillä toki kaipaan kaupunkia ja uusia paikkoja, olen niin onnellinen saadessani elää metsän laidalla. Juuri niinkuin lapsenakin. Punaisessa puutalossa maatilan ja metsän kupeessa.

Toisin kuin ne lapsuuden partiolaiset, minä en kuitenkaan ole löytänyt tietäni takaisin varsinaiseen eräjormailuun. En kaipaa rinkkaa selkääni enkä trangiaa nuotiolle, vaikka partio onkin ollut isona osana koko perheeni historiaa. Pelkään edelleen kohtaavani karhun, ajattelen kauhulla hirvikärpäsiä, en ikinä muistele hyvällä metsäretkiä lappalaisen hyttyspilven keskellä, enkä myöskään ihannoi teltassa nukkumista tai sitä teltan kosteaa tuoksua ja nihkeää aamufiilistä. Nukun mieluummin hotellissa ja käyn kotona lämpimässä suihkussa. Olen kaikinpuolin mukavuudenhaluinen. Silti rakastan metsäilyä, ihan vain sellaisia pieniä hetkiä päivittäin puiden keskellä.



Olen siis jonkinasteinen puidenhalailija. En kylläkään niitä halaile, mutta katselen ja kuvaan niitä tiettyjä yksilöitä jotka jotenkin erottuvat muiden joukosta. Saan itseeni niin paljon positiivista energiaa näistä mikromatkoistani, etten yhtään ihmettele miksei myöskään lapsukaiseni haluaisi yleensä poistua metsiköstä takaisin pihatielle... Niinpä onkin hauskaa huomata kuinka yhtäkkiä olenkin vain yksi muiden joukossa, jonka blogi alkaa täyttyä metsäisistä kuvista lähiseuduilta. Tämä on myös hyvä tekosyy antaa vain kameran laulaa ja palata viikko toisensa perään kuviin tuosta samaisesta lähimetsästä.



¨
Ultimamente he notado un boom en hacer excursiones en los bosques y parques naturales locales. Esto está ganando campo también entre gente que hasta ahora han sido unos trotamundos extremos. Puede ser que sea cosa de edad, o puede ser que esté sucediendo simplemente en mi propio entorno social, no lo sé, pero me lo encuentro gracioso, ya que yo misma me encuentro en el medio de eso. No es porque ya no tenga interés en viajes y en conocer nuevas ciudades, es simplemente porque la vida me ha presentado situaciones que me han requerido quedarme quieta y buscar la felicidad cerca. A pesar de ser una persona muy cómoda, preferiendo camas de hotel y duchas calientes en vez de noches en casitas de campanas  húmedas, me encuentro tan contenta y relajada cuando puedo hacer mis miniexcursiones en los bosques alrededor de nuestra casa. Me siento muy afortunada de poder vivir en un ambiente rural y poder explorar y contemplar la naturaleza todos los días. Este boom excursionista es también una buena excusa para seguir posteando mis fotos bosqueras semana trás semana!

SHARE:

10 kommenttia

  1. Oon huomannut saman asian ja se on jokseenkin huvittavaa kuinka sosiaalisella medialla on kenties vaikutusta siihen mitä ihmiset nykyään tekee, fiilistelee ja harrastaa... luulen kuitenkin että tämä trendi on ollut hallitseva lähinnä matkabloggaajien keskuudessa? Koska kun reissua ei kauemmas ole tiedossa on kai helpompi matkustaa "elämyksellisesti" lähelle, jotta siitä saa postauksen aikaan...?

    Se mikä mun omassa mielessä ei silti muutu on se, että Suomen matkailu ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta mua pidemmillä lomilla. Haluan aina lähteä kokemaan isoja kansallispuistoja ja etenkin vuoria sanan varsinaisessa merkityksessä. Lappi ja sen tunturit ei sitten kuitenkaan ole ihan sama asia. Viime vuosina matkat on suuntautunu Jenkkeihin ja luontoon maisemien, ystävien, rahan ja käytännön syidenkin vuoksi. Ajoittainen eräjormailu on ollu läsnä mun elämässä lapsesta asti ja jatkunu aikuisiälle varmaankin juuri Alaskan-yhteyksien takia, mutta partioon en menisi enää kirveelläkään. Omin ehdoin on kuitenkin mukava käydä lyhyillä metsä/eräretkillä... ja suihkuun pitää ehdottomasti päästä edes joka toinen tai kolmas päivä. Siitä en tingi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, juu, tosin pitäisi ehkä vähän karaistaa itseään ja tuota mukavuudenhaluisuutta aika ajoin että osais sitten myös arvostaa sitä suihkusta juoksevaa lämmintä vettä. Mua on onneksi alkanut tää kotimaanmatkailu taas enemmän kiinnostamaan, sillä pitkille matkoille ei nyt vaan oo mahdollisuutta lähteä. Toki kyllä itsekin heti lähtisin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa jos vain järkevä mahdollisuus tulisi. Tässä asiassa tää somepainostus on siis ollut mun tapauksessa vaan positiivinen asia! :)

      Poista
  2. Kun suomiretkikärpänen tuossa keväällä puraisi, oon kyllä jäänyt metsäilyyn koukkuun ihan sydänjuuria myöten. Ja pakko sanoa, että kerrankin buumi on mun mielestä aivan ihana ja toivottavasti tullut jäädäkseen, ei vain buumiksi. :)

    Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä oon ja kiitos kun innostat muakin suomiretkeilemään! :)
      Ja kiitos!! <3

      Poista
  3. Meidän perhe matkusteli meidän ollessa pieniä joka vuosi (joskus useammankin kerran) Lappiin. Vaellettiin tuntureilla ja ihailtiin upeita maisemia. Nyt palattuani Suomeen haluaisin palata Lappiin, kesällä ja keväthangille. Mutta mieheni kun on pieneltä saarelta, häntä ei houkuta tuhansien kilometrien automatkat. Hän on käynyt Lapissa ja piti siitä, mutta hän haluaa käydä uusissa paikoissa ja siksi olemme alkaneet etsiä lähiympäristöstä retkikohteita.
    Metsäretkeily on siitäkin mukavaa, että se ei yleensä maksa mitään. Koirat voi ottaa mukaan ja kamera löytää ympäriltään kaikkea kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Se on kyllä niin hienoa kun sen oivaltaa miten tällaisista ilmaisista retkistä lähellekin voi nauttia yhtä lailla kuin reissuista kauas!

      Poista
  4. Joo, kyllä tuntuu, että metsää pommitetaan joka tuutista :) Mä taas oon aina viihtynyt metsissä ja teltassakin, vaikka en toisaalta tiedä viihtyisinkö enää - viime kerrasta on niin pitkä aika. Se metsä on vaan aiemmin ollut sellanen itsestäänselvyys kun sen vieressa on pienenä kasvanut, mutta useiden ulkomaan vuosien aikana sen raikkautta on kaivannut ja ehkä sitä osaa nyt enemmän arvostaa taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin ottaa ja lähteä joskus yhdessä kunnolla eräjormailemaan teltan kanssa! Mut ehkä sitten kesällä mieluummin :D.

      Poista
  5. Haha, mä olen miettinyt ihan samaa että suomen metsistä on tullut nyt ihan in-juttu. Mutta sekin on ihan hyvä että niitä osataan arvostaa. Mä olen aina asunut metsässä ja maalla joten sinänsä ne tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta toisaalta nyt osaan taas arvostaa sitäkin osaa paljon enemmän kotona käydessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja tosi kivaa kylläkin. Toivottavasti myös jatkossa... Ja tosiaan, se etäisyys aina tuo uutta perspektiiviä asioihin, osaa arvostaa niitä itsestäänselvänä pidettyjä asioita :).

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig