Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Perjantai-illan tajunnanvirtaa: Viattomuuden ajoista mediajeesuksiin

Taas kerran istun pimeässä huoneessa tuijottaen valkoista ruutua, pää täynnä ajatuksia, osaamatta jäsentää niistä yhtäkään. Sormeni syyhyävät päästä kirjoittamaan, mutta kaikki ne asiat joista haluaisin kertoa, vaativat liian paljon aivotyötä tähän aikaan päivästä... tai ehkä ihan mihin aikaan tahansa. 

Tuntuu turhalta kirjoittaa turhanpäiväistä asiaa, johon on uhrannut vain puolikkaan ajatuksen, mutta toisaalta tuntuu turhauttavalta se, että blogikirjoitukseen pitäisi yleensäkään panostaa kuin lehtiartikkeliin konsanaan. 
Vaikka onkin hienoa että blogeista on tullut niin iso juttu, välillä kaipaan niitä viattomuuden aikoja jolloin paljoa ajattelematta tuli ulostettua sellaisia juttuja joita nykyään ei todellakaan tulisi päästettyä nettiavaruuteen. On toki hienoa lukea myös blogeja, jotka ovat siistejä ja sliipattuja, asiapohjaisia ja oikeakielisiä, hyvin jäsenneltyjä ja mitä vielä. Niistä tulee varmasti puoliksi tiedostamattakin otettua mallia kun ajattelee omaa blogia, mutta silti olisi mukavaa pysyä edes jokseenkin ajan hermoilla ja hommassa mukana, vaikka oma ulosanti pysyttäytyisikin siellä tajunnanvirtakirjoittelun lähimaastoilla. 

6N6A9614

Ajatella, että aikaa on kulunut niinkin paljon, etten edes tajua enää ajatella ensimmäisiä blogituttavuuksiani blogituttavuuksina. Ajatelkaa, että ensimmäiset blogitreffini olivat sellaiset, joihin oli kutsuttu kaikki paikalliset bloggarit Santo Domingon kokoisessa miljoonakaupungissa ja silti mahduimme yhden ravintolan terassille! Eikä siitä kuitenkaan ole kuin vajaat 10 vuotta aikaa...

En edes ollut muistanut tuota tapahtunutta kun nykymaailman blogimenoja miettii, mutta totta vie, niinhän se oli blogimiitti, jossa istuin kolmisteen pöydässä erään lukijani ja tämän tyttöystävän kanssa. Emme tainneet pahemmin edes tehdä tuttavuutta muiden paikalla olleiden bloggareiden kanssa. Taisimme jopa lähteä vielä jatkamaan iltaa toiseen paikkaan kolmisteen ja tuon jälkeen olenkin pitänyt kyseistä arkkitehtiä ystävänäni blogilukijan sijaan. Siitäkin huolimatta, että elämä on vienyt kauas ja nykyään kommunikointi rajoittuu Facebook-statuksiin ja Instagram-seurailuun. 

6N6A9959

Siitä tulikin mieleeni eräs toinen asia, joka minua hieman häiritsee. En nimittäin jaksa ymmärtää, miksi ihmiset haalivat itselleen seuraajia, sellaisia jotka eivät tiedä ihmisestä mitään, jotka eivät liity heidän elämäänsä tai aiheeseen millään tapaa. Follow for follow? Siinä en tietenkään näe mitään väärää, että joku haluaa että hänen kuviaan tai blogiaan, Twitter-tiliä tai mitä tahansa seurataan yleisesti, sillä tykkäänhän itsekin jos räpsimistäni IG-kuvista tykätään tai blogiani kommentoidaan, mutta se, että haalimalla haalisin seuraajia joita aihe ei edes hetkauta millään tapaa, se tuntuu jotenkin aivan hullunkuriselta. 

Vai olenko minä vain putoamassa pois kehityksestä? Minäkin, joka kuvittelen olevani kovin sopeutuvainen ja hyväksyvä tämän kaiken someilun ja verkostoyhteiskunnan luoman yksityisyyskatoavaisuuden keskellä. Jakaminen on hyvä juttu, enkä pelkää vaikka oma ja vielä lapsenikin naama on julkinen... mutta kaikella rajansa ja kyseistä Jeesus-syndroomaa en edes haluaisi ymmärtää. Sen vielä käsittää, että ne, jotka tekevät tuotoksillaan rahaa (tai pyrkivät siihen), opiskelevat tekniikoita joilla saa itselleen lisää seuraajia, mutta se, että teini-ikäisistä lähtien ihmiset haalivat omille naamaräpsyilleen tai muille vastaaville tuhansia seuraajia, sen minä luokittelisin jo jonkinlaiseksi häiriöksi tai syndroomaksi. Eikö se oma sosiaalinen ympyrä enää riitä meille, kun pitää luoda itsestämme somejeesuksia? 



Hace diez años escribir un blog era algo totalmente diferente. En esa época de inocencia, sin miedos ni dudas, lanzaba al aire pensamientos y cosas personales que hoy en día ni se me ocurrirían escribir en el blog. Ahora todo se ha vuelto tan profesional que a veces uno siente que un simple blogpost debería tener el mismo nivel de artículos de revistas. 
Me acuerdo de mi primer encuentro con bloggers en Santo Domingo, donde habían invitado a todos los que habían registrado su bitácora en la red bloguera local. Eramos tan pocos que cabíamos en la misma terraza de un restaurante. De eso no hace ni diez años y mira donde hemos llegado... la forma de compartir y seguir en la red se ha vuelto una loquera. Una locura tan grande que ya siento que me estoy quedando atrás porque no logro entender cosas como la necesidad de la gente de buscarse seguidores aleatorios para sus selfies, etcetera, como si tuvieramos algún tipo de síndrome de ser "Jesuses de la media socia"l!
SHARE:

14 kommenttia

  1. Haha, oon kyllä samaa mieltä. Somejeesus, loistava ilmaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että oot samaa mieltä!! :) Ja haha, somejeesus.. yöllisiä älynväläyksiä...

      Poista
  2. Somejeesus on ehkä paras mahdollinen sana tälle kaikelle. :D

    VastaaPoista
  3. Hienoja ajatuksia. Ja monet niin totta. Allerkirjoitan - samalla fiiliksellä mennään, usko pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että oot samaa mieltä Nella!! :)

      Poista
  4. Joo rehellisesti sanottuna olin ihan järkyttynyt kun tajusin, että jossain oli pidetty ihan blogikoulutus. Mitä siellä niinku opetetaan???
    Oma blogi on pieni lukijamääriltään ja välillä mietin, että onkohan se ihan paska, kun lukijoiden joukko on niin pieni. Sitten ajattelin, että vaikka mulla olisi vain yksi seuraaja, mutta se pitää lukemastaan, se riittää. Se, että ne ketkä blogiani lukee, niitä ihan oikeasti kiinnostaa mitä meidän perheelle kuuluu.
    Älä jäsentele ajatuksiasi liikaa. Silloin ne on aidoimmillaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogikoulutus.. heh. Pitäiskö mennä? :D
      Ja mä monesti funtsin niin, että jos oma blogi olis kauheen suosittu niin se tarkoittaisi sitä että olisin varmaan aika pinnallinen ja valtavirtainen... tai sellaisia ne suurin osa suosituista blogeista tuppaa oleen asiapohjaltaan... mutta toki mahtavia hyviä blogejakin on onneksi löytänyt tiensä suosioon.. ja sun blogi on mainio, usko pois! Siitä se riippuu aika paljon että miten helposti blogi on löydettävissä..

      Poista
  5. Samanlaisia ajatuksia on kyllä jo pidemmän aikaa ollut mitä tulee blogikirjotteluun, tuntuu hassulta julkasta omia tajunnanvirtapläjäyksiä, mutta toisaalta ne on aina ollut se oman blogin juttu. Mutta jotenkin tuntuu että pitäis yrittää kehittyä muun blogimaailman mukana, varsinkin kun tajuaa kuinka monta vuotta sitä on ehtinytkään jo blogata.

    Mutta mun mielestä sulla on loistava tasapaino hyvintehdyssä blogissa joka on kuitenkin henkilökohtainen ja aito...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että oot samaa mieltä ja kiva että oot tuota mieltä miun blogista! <3 Samaa sinne suuntaan, tykkään sun jutuista koska niissä on henkkoht. ote ja hauskaa läppää jne... :)

      Poista
  6. Vähän Eve oot nyt asian ytimessä! En muista olitko pahimman paasauksen aikana jo tullu sunnuntaina (toivottavasti et :D), mutta nää asiat pyörii nyt kyllä kaikkien mielessä. Munsta on ihanaa että suomalaisessa matkablogiskenessä ollaan vielä etes suhteellisen aitoja, vaikka tietty vois kai sitä alakaa somejeesukseksi ja vaikka alkajaisiksi ostaa itelle muutama tuhat ig-seuraajaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että mä missasin sen pahimman paasauksen mutta joo siltä näyttää että samat ajatukset on tosi monella mielessä... ja onneksi matkabloggaajapiireissä vielä löytyy se hyvä meininkikin vaikka välillä vähän menee överiksi jollain suunnalla... mutta ei niistä kannata välittää, kunhan itse pysyy aitona! :)

      Poista
  7. Ehkä minä olen se, joka on näitä blogikoulutuksia nostanut esille blogissanikin syksyn mittaan. En tiedä onko niitä ollut ennenkin, mutta kun tänä syksynä minulla ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin on hiukan enemmän aikaa (sapattivapaalla) niin tutkailin lähinnä pääkaupunkiseudun työväenopiston opinto-ohjelmaa ja löysin sieltä useampiakin bloggaukseen liittyviä kursseja/luentoja. Ehkä tätä on nyt jotenkin ilmassa. Paljon "wannabee" lifestyle-bloggaajia, jotka janoavat ilmaisia meikkejä ovelleen kuljetettuna :-) Vaikka kyllä niillä (yhdellä kurssilla ja yhdellä luennolla) oli jotain uutta, vähintäänkin virikkeen tasolla, myös jo yli 10 vuotta bloganneelle!
    Niin, ja kurssin lisästä bloggamisesta on tänä syksynä julkaistu ihan kirjakin, aloittelijan opas, lähinnä. Sekin kyllä menee nopeasti kohtaan sponsorointi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eihän se mikään ihmekään että tähänkin hommaan pidetään jo koulutuksia. Saapa nähdä millaista bloggailu on sitten seuraavien kymmenen vuoden päästä! Vielä jännempää on nähdä vieläkö sitä itsekin silloin roikkuu tässä hommassa mukana :D.

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig