Niin se vain menee, että aika kultaa muistot, myös matkailun suhteen...
Heinäkuussa kerroin omituisesta hotellikokemuksestamme eteläisessä Ranskassa ja kuinka sen jälkeen päädyimme ex tempore-visiitille toiseen lähiseudun kaupunkiin. Tämä kaupunki oli Arlés, joka yllätti meidät positiivisesti siitäkin huolimatta, että siellä ollessamme olimme välillä hermoromahduksen partaalla sekä vakuuttuneita siitä, että tämän reissun jälkeen koko matkailuinstituutio saisi meidän osaltamme hyvästit pitkäksi toviksi.
Tuo hermoilumme ei kuitenkaan johtunut itse kaupungista, yhtä pientä seikkaa lukuunottamatta. Sen pääsyy oli lapsukaisemme syömättömyys, joka alkoi vähitellen huolestuttaa niin äippää kuin isääkin siinä määrin, että pinna alkoi kiristyä siitäkin huolimatta, että ympärillä olisi ollut niin paljon kaikkea kaunista ja mielenkiintoista katseltavaa. Siihen kun lisäsi + 30 asteen helteen ja tuon kymmenkiloisen puntin joka totaalikieltäytyi istumasta rattaissaan (sekä autoistuimessaan), oli soppa hyvin kuumaksi keitetty.
Tuo mainitsemani pieni kaupunkiin liittyvä seikka sen sijaan liittyi kaupungin teiden varrella kummitteleviin McDonald'sin kyltteihin, jotka ohjasivat aina vain eteenpäin, ohjaamatta kuitenkaan koskaan perille asti. Kulutimme päivän parhaan hetken juoksemalla niiden perässä, sillä tuo "pahamaineinen mesta" olisi ollut juuri sopiva paikka yrittää suorittaa tuon syömälakkoisen kaverin sotkuinen harhautusruokailu ranskalaisten avulla...
Loppujen lopuksi juuri tästä kuumottavasta ja nälkäisestä Mäkkärijahdista taisi johtua tuo päätös olla matkustamatta lapsukaisemme kanssa ainakaan muutamaan vuoteen, mutta niin vain on käynyt, että juuri näistäkin hetkistä saan parhaan hymyn kasvoilleni sekä niin kovan kaipuun matkustaa heti huomenna takaisin juuri tuohon kaupunkiin, jonka nähtävyydet lähestulkoon juoksimme läpi, ehtiäksemme vielä iltapäivän aikana takaisin alkupisteeseemme sekä Espanjan puolelle kiitävän junan kyytiin.
Ja sitten kun tämä seuraava kerta koittaa, tavoitteenani on tietenkin istua sillä Vincent Van Goghin maalaaman Place du Forumin kahvilan terassilla, joka tällä kertaa jäi meiltä ranskalaismetsästyksen (!) vuoksi yhden kulman taa. Päädyimme nimittäin tietämättämme syömään pienen pienessä voileipäbaarissa aivan viereisellä kadulla...
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu sekä Wanderlust Expert. Lisätietoa matkatorstaista löytyy täältä!
Näyttää todellakin ihanalta paikalta! Näin lapsettomana voin uskoa, mutten ehkä ihan täysin kuvitella miten erilaista matkustaminen pienen lapsen kanssa onkaan. Vaatii varmasti hermoja ihan eri tavalla.
VastaaPoistaNäin on, mutta paljon on kyllä lapsesta kiinni.. toiset istuvat kiltisti selkärepussaan ja hörppivät pullosta mehua, toiset taas.. noh.. ei aloiteta :D.
PoistaUpeita kuvia! :) Ja se on kyllä ihan totta, että ei niitä kurjempia asioita mieli enää kovin pitkän ajan päästä muista, päätee melkein kaikkeen. Pitäisi aina pitää matkapäiväkirjaa, että muistaisi tasan tarkasti ne sen hetkiset matkailutuntemukset, vaikka toisaalta, sitähän se elämä on, niitä elämän pieniä ylä- ja alamäkiä.
VastaaPoistaKiitos Riia! Näin on ja hyvä näin, että jälkikäteen sitä tuppaa muistamaan enemmänkin ne tärkeimmät asiat :)
PoistaApua mikä reissu... Hyvä muistutus siitä että muksujen kanssa matkustaminen ei ole aina yhtä auvoista kuin, no, se aina välillä taas on! Toivottavasti pieni mies siitä tokeni, ja pääsette (ja uskallatte) lähtemään reissuun hänen kanssaan uudemmankin kerran. :)
VastaaPoistaHuh mikä reissupäivä! Mutta niin kai se on että parhaat matkamuistoiksi syntyy just niistä hetkistä, jotka ei sillon tapahtumahetkellä naurata yhtään.
VastaaPoista